Arvio: Rajarikossa on jotenkin jotain tosi mahtavaa

Teatteri Rajarikko: PASI WAS HERE

Riverian Näyttelijätyön koulutusohjelman vuosikurssi 2023-24

Ohjaus Janne Hyytiäinen

Teksti Veikko Nuutinen

Ensi-ilta Näyttämö-teatterissa 25.4.2024

Kaikki on hyvin jos käsiohjelma varoittaa siitä, että näytelmässä on sisältöä. Sisältövaroitus koskee kielenkäyttöä. Sanat ovat tehokas keino välittää ajatuksia, joten kielenkäyttö sallittakoon. Varsinkin voimakkaiden teemojen ollessa kyseessä.

Lapsuuden traumat, koulukiusaamiset, haukkumiset, porukkaan sopiminen, ja sopimattomuus ovat näitä teemoja. Perusluonteeltaan teksti on tyylipuhdas kasvukertomus, joskin synkemmänpuoleisella taustoituksella. Menneiden vuosikymmenten pikkupaikkakunnalle palataan itsemurhan tehneen Pasin kaverin Hemmon muistoissa. Päiväkodin portailta teini-ikään ja aikuisuuden kynnykselle, turvallisen kronologisesti.

^{Turvallisuus,} maailmalta suojautuminen on suurempi traaginen motiivi koomisen pintakerroksen alla. Näytelmästä välittyy viesti, jota toki omat eivät-niin-kaukaiset muistikuvat vahvistavat, että voimasanat voivat olla kuin pieniä kilpiä, joilla suojautua vaikeasti ymmärrettäviltä asioilta. Aikuiset kun ovat omineet sellaiset sanat kuin välttämättömyys, budjettivaje, kolmikantainen sopiminen, tai likviditeetti, niin nuorille ei jää kuin homot, vitut, ja perkeleet.

Tapahtumat on myös siirretty "turvallisen" matkan päähän: 80-luvun Savonlinnaan. Paikkoja ja aikakausia on vaikea kuvata muuten kuin sellaisina mitä ne olivat. Valittu ympäristö on meidän näkökulmastamme mustavalkoinen, aivan kuten nuoruuden maailma aikuisen silmistä katsottuna. Eräänlainen koelaboratorio siis.

Muistoihin palaaminen on myös toteutettu turvallisesti esittämällä koulun isommat pojat, opettajat, ja alkoholisti-isät karikatyyreinä, toisaalta ilmentäen tätä valintaa tietoisesti.

^{Anni Mehtosen} esittämä Hemmo on katsojan samaistumispiste, joka kipuilee ja kyseenalaistaa. Loppupuolen selontekovaiheessa Mehtosen katseesta löytyy intensiteettiä kannatella taukoja puheen välissä.

Katja Tarvaisen Pasi taas tietää missä mennään, tai ainakin esittää tietävänsä. Joskus huumori saattaa olla niinkin yksinkertaista kuin oikeaan väliin pudotettu kirosana. Komedia on kuitenkin ajoituksen ja rytmiikan taitoa ja tätä Tarvaiselta löytyy. Hanna-Leena Rettijeff ja Samu Niiranen hoitavat puolestaan hengästyttävän kavalkadin erinäisiä sivuhahmoja. Rettijeffin kohdalla joutuu useasti kysymään, poistuiko oikeasti sama näyttelijä lavalta kaksi sekuntia sitten. Muuntautumiskykyä päiväkodin johtajattaresta pornotähdeksi täytyy ihailla.

^{Ohjaaja Hyytiäisen} kokemus käymistilassa olevan näyttelijämateriaalin kanssa näkyy siinä, miten pienistä keinoista on saatu maksimaalinen hyöty. Taustabiisit, valot, savut jne. tuntuvat erityisen tehokkailta kun niitä hyödynnetään säästeliäästi. Uskoisin, että osaavan tuotantotiimin ympärillä on, teemaan palaten, turvallista kasvaa näyttelijäksi.

Palaset ovat kohdallaan, näyttelijöiden mikitystä myöten (mistä olen Näyttämön akustiikan kohdalla urputtanut aiemmin). PASI WAS HERE on tervetullut puheenvuoro päivä päivältä turvattomammalta tuntuvaan aikaan.