Arvio: Utran Uudessa teatterissa ovat tuotantoarvot korkealla kuin johtotähden tehtaalla konsanaan
Iso tuotanto näkyy puitteissa: lavalta on turha etsiä pikkuvirheitä puvustuksesta tai tekniikasta, ja näyttelijäkaarti on monella suunnalla ansioitunutta. Kuva: Boris Novik
Utran Uusi teatterin musiikkikomedia Kunnon kyyti
Ensi-ilta Utran Uittotuvalla 29.6.
Ohjaus Olli-Matti Oinonen
Käsikirjoitus Antti Heikkinen
Musiikki Ilja Teppo
Utran Uusi teatteri tarjoilee tänä kesänä Uittotuvan komeissa puitteissa live-musiikilla ryyditetyn kansankomedian. Rauha (Tiina Iisala) perii vanhan kyläkaupan jostain peräkyliltä ja sen pihalta vanhan mersun (punainen 190D). Konehuoneeseen on pullon hengeksi jäänyt Esko Salminen, joka päättää näyttää hänelle välähdyksiä paikan menneisyydestä. Kuusikymmenluvulta kohti nykypäivää hyppivät kohtaukset täyttävät lopulta Rauhan oman tarinan aukkokohdat.
Tarina kulkee huumoria paukuttelevien kohtausten lisäksi Ilja Tepon vastuulle annettujen musiikkinumeroiden myötä. Ammattitaitoinen live-bändi Idän sirkus milloin twistaa, milloin pistää tangoksi, tai repäisee suomirockin. Tepon repertuaarinen linkkuveitsi taitaa olla evoluutiomallia.
Iso tuotanto näkyy puitteissa. Lavalta koettaa turhaan etsiä pikkuvirheitä puvustuksesta tai tekniikasta. Näyttelijäkaarti on monella suunnalla ansioitunutta. Iisalan lisäksi rooleissa nähdään Antti Tuomas Heikkinen,
käsikirjoituksestakin vastannut Antti Heikkinen (sic!) sekä "teeveestä tutut" Maarit Poussa ja Anna-Leena Sipilä. Poussa ja Sipilä ovat kyläkauppaa pitävä sisarpari Riittastiina ja Sigrid, kun taas Heikkiset hoitelevat liudan renkaita potkivia jätkiä.
Huumoria ja murretta viljelevä dialogi ei jätä hyödyntämättä ainuttakaan mahdollisuutta viitata navanaliseen maailmaan. Alun yliromantisoitu maaseutukuva – siis jossa miehet juovat viinaa ja naisilla hameen alla jotain – säikäyttää alkuun kaavamaisuudellaan mutta näytelmän koukeroista löytyy lopulta syvempiäkin sävyjä. Suuriin menneisyyttä koskeviin kysymyksiinsä vastauksia etsivän Rauhan tarina on lämmin ja kaunis.
Onhan nostalgiapläjäykselle toisaalta rohkea veto perustua ydinperheajatuksen sijaan vaihtoehtoisiin malleihin.
Kaikki hyvin, ehkä jopa liiankin hyvin? Vähän kuten saksalaisen automuotoilun kohdalla, varman päälle pelaamisen kääntöpuolena on tietty särmättömyys. Hetken kuitenkin mietittyäni totean, että onhan nostalgiapläjäykselle toisaalta rohkea veto perustua ydinperheajatuksen sijaan vaihtoehtoisiin malleihin. Kuka on lopulta oikea isä ja kuka oikea äiti voi olla tärkeää tietää mutta se ei muuta niiden ihmisten merkitystä, ketkä ovat läsnä ja lähellä. Tyylikkästi tätä ei edes liikaa alleviivata vaan teeman saa löytää tekstistä ken haluaa.
Katsastusraporttiin ei korjauskehoituksia kuulu. Utran Uuden teatterin Kunnon kyyti ei jätä tien päälle, mitä nyt omin voimin saa rantamaisemista kotiopäin taivaltaa.