Arvio: Yksilökeskeisen tulkinnan ongelmat ovat osin Gogolin alkutekstin peruja
Mielipuolen päiväkirjan esitykset Näyttämöllä jatkuvat toukokuussa.
Sirkus Supiainen: Mielipuolen päiväkirja 2.0
Ensi-ilta Näyttämö-teatterilla 22.4.2024
Jukka Moskuvaara, Hanna Rentola, Nikolai Tiitinen (musiikki ja visuaalinen suunnitelu), Tatu Vuori (valot ja äänet)
Nikolai Gogolin Mielipuolen päiväkirja -novellista on nähty Joensuussa tulkintoja tasaisen kymmenen vuoden välein. Martti Suosalo kävi vierailemassa Kaupunginteatterissa 2013 ja 2003 nähtiin taasen Kaupunginteatterin ja Vääräpyörän yhteistuotanto. Lähes vuosi sitten alunperin ensi-iltaan tulleen version esitykset katkesivat päänäyttelijän (Jukka Moskuvaara) loukkaantumiseen.
Uusintaensi-iltaan fyysistä koreografiaa on korvattu "rohkealla läsnäololla ja vuorovaikutuksella".
Novelissa kuvataan sitä, miten aivan tavallinen virkamies liukuu pikku hiljaa huomaamattaan järjen rajojen yli. Hän pitää koirien kirjeenvaihtoa ja muuta sen sellaista täysin normaalina. Hän perii Espanjan kruunun ja pelastaa maapallon laskeutumasta kuuhun. Lopuksi Algerian Bein nenän alta löytyy käpy.
Mielenhallinan lipsumista ei ole helppoa kuvata. Vaikka Gogol onkin mestari uittamaan illuusiotaan vähä vähältä syvempään päähän, on tuo nenänalinen käpy lopulta mielipuolisinta mitä hän keksii.
Sirkus Supiaisen sovituksessa päänsisäisen monologin rinnalle on tuotu todellisuustajun menetyksen ulkoinen kuvaus.
Sirkus Supiaisen sovituksessa päänsisäisen monologin rinnalle on tuotu todellisuustajun menetyksen ulkoinen kuvaus. Monitaiteinen kokonaisuus sisältää musiikkia, liikkuvaa kuvaa, ääninauhoja, sekä valoefektejä, joissa näkyy ja kuuluu tekijöidensä Nikolai Tiitisen ja Tatu Vuoren kädenjälki.
Osa audio-visuaalisista tehosteista vie tilaa alkutekstille uskollisesta monologista, Näyttämön akustiikasta johtuen. Näytelmän loppupuolella nähty valokeilojen tanssi on ainut kerta, jolloin tarina ja esityskeinot todella tukevat toisiaan.
Jukka Moskuvaara heittäytyy virkamies Aksenti Ivanovitšin nahkoihin. Ei häntä hauku hyvälläkään tahdolla "puhuvaksi pääksi" vaikka voltit ovatkin vaihtuneet kuperkeikkoihin. Kenties onnea onnettomuudessa että ilmaisussa on jouduttu painottamaan pienemmän mittakaavan ilmaisua.
Hanna Rentola tukee näyttelijäsuoritusta ympäriinsä hääräilevänä koiraoletettuna. Perinteisestä monologimuodosta ollaan siis tultu kauas. Valinnalla on mahdollista valaista tekstin sellaisia puolia, jotka muuten jäisivät vuorosanatulvan alle. Esityksen alkupuolella riskejä on otettu turhankin kanssa.
Vaikeinta tulkittavaa ovat ääninäytellyt taustanauhat, joilla tematiikkaa halutaan linkata nykyajan mielenterveysongelmiin liittyviin ilmiöihin, kuten eristyneisyyteen ja alkoholi-ongelmiin. Näissä on selittelyn makua.
Gogolin alkuperäinen novelli kertoo siitä, kuinka yksilö vieraantuu merkityksettömästä todellisuudesta. "Kuinka voisi olla mahdollista, ettei Kuningasta olisi? Valtakunta ei pysy pystyssä ilman Kuningasta."
Aksenti Ivanovitšin ratkaisu on paeta järjetöntä maailmaa päänsä sisään, ottaa itse Ferdinand VIII:n velvollisuudet harteilleen. Kyse on pohjimmiltaan yhteiskunnallisesta satiirista. Mielipuolen päiväkirja 2.0 siirtää painopisteen yksilön psykologiaan; hulluksi tulemisen kokemukseen. Tästä jää näytelmään muodon ja sisällön välinen juopa, joka vaivaa kokonaisuutta muuten ansiokkaiden yksilösuoritusten ja mainittujen monitaiteellisten elementtien taustalla.
Tekstiä on muutettu 25.4.2024 kello 11.43, jolloin korjattiin kirjoittajan nimi.