Kolme 1980-luvulla teatterikoulussa kohdannutta tekee kaupunginteatterin pienelle näyttämölle näytelmää erityisestä teatteriseikkailusta.
Joensuu 1984. Arja Saijonmaa ja Vivica Bandler, kaksi kansainvälistä teatteritähteä, liikkuu kaupungilla ilman, että joensuulaiset juurikaan kiinnittävät heihin huomiota.
Raija-Sinikka Rantala, joka on siirtymässä teatterikoulun korkeakoulupuolen johdosta Lahden kaupunginteatterin johtajaksi, ohjaa Hasanniemeen Ja ilta oli rauhaisa -näytelmää.
Molempien, niin Hasanniemen näytelmän kuin Saijonmaan ja Bandlerin Joensuuhun tulonkin, taustalla oli nuori teatterintekijäkaksikko Pirkko Kurikka–Tuire Hindikka, joka pyöritti tuolloin ja pyörittää yhä Joensuun Vapaata Teatteria.
Syksyllä 2026 on aika palata vuoteen 1984. Taas on Raija-Sinikka Rantala ohjaamassa Joensuussa, tällä kertaa näytelmää Wartburg-likat ja kartanonrouva, joka yhdistää kaksi tarinaa, Bandlerin vuonna 1984 ohjaaman ja Arja Saijonmaan monologina esittämän Kerikansan kronikat -tarinan sekä tarinan sitä, kuinka Kurikka ja Hindikka kokivat yhteistyön Bandlerin ja Saijonmaan kanssa.
Käsikirjoittajana on nytkin vuoden 1984 tapaan Pirkko Kurikka.
Rantalaa, Kurikkaa ja Hindikkaa yhdistää teatterikoulu, jossa kaikki kolme joko opiskelivat tai työskentelivät tai sekä opiskelivat että työskentelivät 1980-luvulla.
Rantala sanoo arvostavansa Joensuun Vapaan Teatterin tekemää työtä niin paljon, että tulee tänne mielellään. Edellisen kerran hän ohjasi Joensuuhun Muistipalatsin vuonna 2017.
Prosessin aikana kaksi maailmaa kohtasi: todellinen yläluokan rouva ja sitten me liki köyhät ressukat.
Pirkko Kurikka
– Pidän arvossa näytelmiä, joita Kurikka on kirjoittanut. Siitä syystä olen nyt täällä. Nyt kun olen vapaaherrattarena, voin valita, mihin pyyntöihin vastaan myöntävästi. Täällä olen viihtynyt aina, Rantala totesi Pakkahuoneella vedettyjen harjoitusten tauolla.
Esitys nähdään loka-marraskuussa Joensuun kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä. Kaupunginteatterin sivuilla näytelmää kuvataan erityiseksi teatteriseikkailuksi.
– Olihan se hirveän erityistä päästä tekemään urani alkuvaiheessa töitä Vivica Bandlerin kaltaisen legendan kanssa. Tuire sitä ehdotti, enkä voinut kuvitellakaan, että se voisi olla mahdollista. Prosessin aikana kaksi maailmaa kohtasi: todellinen yläluokan rouva ja sitten me liki köyhät ressukat, Kurikka sanoo.
Kaupunginteatterin sivuilla kuvaillaan, kuinka vielä liki rakentamattomalla Noljakan mäellä kaksi varatonta teatterintekijälikkaa käynnisteli tulipunaista Wartburg-farmariaan nokkosten saartaman keltaisen talon pihamaalla.
Tämän syksyn esityksessä nähdään sekä Kerikansan kronikat -näytelmä että kuvaus siitä, kuinka sitä 1984 tehtiin. Edellisen kerran Arja Saijonmaa esitti kronikat yksin, nyt lavalla nähdään kolme näyttelijää, Suvi Laaninen, Mari Kortelainen ja Jukka Moskuvaara.
Monitaiteellisuutta työryhmään tuovat Tellu Turkka, Jonna Kuittinen, Tatu Vuori ja Nikolai Tiitinen.
Kyse on trilogiaksi kaavaillun kokonaisuuden ensimmäisestä osasta.
– Ilmeisesti tämä on semmoinen vaihe vanhuudessa, että alkaa hahmottaa kuljettua elämäänsä, Kurikka sanoo.
Herätteen hän sai Svenska Teaternin esityksestä, missä pariskunta Ritva Siikala–Bengt Ahlfors oli näyttämöllä kahdestaan muistelemassa teatteriuraansa.
– Aattelin, että perkele, miksei meidän yhteinen 50-vuotinen teatteriura olisi ihan yhtälailla tällaisen esityksen arvoinen. Tämä tuli ensimmäisenä mieleen jutusta, josta joku voisi innostua.
Kurikka ei aluksi ole halukas kertomaan trilogian kahdesta seuraavasta vaiheesta, mutta kun Hindikka toteaa, että kansainväliseen suuntaanhan tie vei, ensin Italiaan ja sitten erittäin vahvasti Intiaan, Kurikkakin taipuu hiukan avaamaan suunnitelmiaan.
– Italia ja Intia. Voi noita sanoja käyttää.
Raija-Sinikka Rantala paljastaa, että Wartburg-likkojen ja kartanonrouvan tarinalle on kaavailtu roolia myös ensi vuodelle, jolloin tulee kuluneeksi 110 vuotta Vivica Bandlerin syntymästä.
– Teatterisäätiö Vivicas Vänner on päättänyt, että merkkivuotta yritetään juhlia. Täällä ensi-iltaan tuleva näytelmä on semmoista materiaalia, jota voisi hyödyntää myös Helsingin tienoilla.
