Paikallishistoria: Jäällä on oltava tarkkana, ettei käy kuin joensuulaiselle perheelle noin 100 vuotta sitten

Kylmä jouluaatto vuonna 1924 oli Joensuussa vaikuttaneelle entiselle apteekkarille Hugo Uimoselle, hänen Anni-vaimolleen ja perheen 10-vuotiaalle tyttärelle ja heidän mukanaan olleelle Juho Kinnuselle juhlapäivä. He saivat lahjaksi jatkoajan elämälleen.

Uimoset olivat lähteet Kinnusen hevoskyydillä Pyhäselän jään yli aikomuksenaan viettää joulua Kinnusen kotona Matinsaaressa. Edellisenä päivänä oli vietetty Hugo Uimosen 53-vuotispäivää. Matkalla Matinsaareen puhkesi kova myrsky, ja matkalaiset harhautuivat reitiltä Suursaaren tienoilla olleeseen railoon.

Hevonen ja reki vaipuivat järven syvyyksiin, mutta kyydissä olleet pääsivät märiksi kastuneina jäälle. Koettelemus oli vasta alussa, sillä Kinnunen ja Uimoset eksyivät heti turman jälkeen kovassa tuulessa ja lumituiskussa toisistaan.

^{Kinnunen onnistu}i kulkemaan Suursaareen, jossa löysi vasta seuraavana aamuna muiden suojiin. Uimoset olivat puolestaan päässeet Pyhäsaareen. He viettivät jouluyön ensin suuren kiven sivulla tuulensuojassa. Koska Hugo Uimonen tunsi seudun, seuraavana päivänä perhe onnistui vaivoin etsiytymään saarella olevan torpan sisälle.

Uimoset pelastettiin Pyhäsaaresta muutamien tuntien päästä, kun Suursaarelle raahautunut ja siellä apua saanut Kinnunen oli kertonut muista matkalla mukana olleista. Kaikki seurueessa olleet neljä henkeä jäivät lopulta henkiin, mutta olivat koettelemuksessa pahoin paleltuneita.

Voi olla, että jouluaaton onnettomuuden jälkeisinä tunteina Pyhäselän luonnon armoilla olleet kävivät ajatuksissaan läpi elettyä elämäänsä. Niinhän ihmiset osin tiedostamattaankin tekevät, kun elämän päättymisen raja uhkaa lähentyä.

Liikunnallinen ja kalastuksesta pitänyt Hugo, joka oli sanomalehti Karjalattarenkin alkuaikojen olemassaoloa mahdollistaneen kauppias Antti Uimosen kolmanneksi vanhin poika, oli käynyt nuoruudessaan Joensuun klassillista lyseota. Apteekkiala kuitenkin kiinnosti häntä, joten lyseo sai jäädä seitsemän vuoden jälkeen. Proviisoritutkinnon suoritettuaan hän perusti syksyllä 1908 Joensuuhun rohdoskaupan ja toimi liikkeensä apteekkarina.

^{Hugolle saattoi} nousta hädän hetkinä ajatuksiin muistoja siitä, kuinka oman elämän yksi kiinnekohta rakkaan vaimon ja tyttären lisäksi, rohdoskauppa, oli konkurssin vuoksi päätynyt pari vuotta aiemmin apteekkari Karl Mannelinin omistukseen. Uimonen sai kuitenkin olla Mannelinin yrityksen osakas, eikä joutilaan elämä ollut tullut hänelle tutuksi.

Ehkä hän kysyi itseltään, menettäisikö hän nyt kaiken, perheensäkin, vaikka aiemmista talousvaikeuksista oli selvitty.

Uimoset selviytyivät lumen ja jään keskeltä, mutta Hugon jo ennestään sairaalloiseen sydämeen jouluaaton koettelemuksilla arveltiin olleen merkittäviä vaikutuksia. Hänen elämänsä päättyi sydämenpysähdykseen 57-vuotiaana maaliskuussa 1929, hieman yli neljä vuotta Pyhäselällä tehdyn jäisen matkan jälkeen.

^{Ajat ovat} sadassa vuodessa muuttuneet, mutta jäällä liikkuminen vaatii entiseen tapaan valppautta. Palopäällikkö Lari Parkkinen Pohjois-Karjalan pelastuslaitoksesta kertoo, että esimerkiksi vuodesta 2019 lähtien pelastuslaitoksella on ollut neljä jäälle sijoittunutta tehtävää, joiden paikat ovat olleet Pyhäselän, Jänisselän ja Heposelän alueella. Pielisjoella, Joensuun keskustan alueella, on ollut samana aikana kuusi tehtävää.

– Taustasyynä pelastustehtäville ovat olleet muun muassa pilkkijöiden putoamiset jäihin tai epäselvät tilanteet, joissa jäälle lähteneeseen henkilöön ei ole saatu yhteyttä. Lisäksi on ollut avustustehtäviä Pyhäselän jääladun hiihtäjille, kun hiihtolenkkien aikana on tullut esimerkiksi sairaskohtauksia.

Vanhoina aikoina joensuulaiset lähtivät Pielisjoen ja Pyhäselän jäälle sen ajan talvivaatteissa, ilmoittelivat reissuistaan sen, minkä viitsivät jollekulle ilmoittaa, eikä sääennusteita ollut saatavissa. Talviset jäälle suuntautuneet retket tehtiin mutu-tuntumalla ja hyvässä uskossa. Toki virtapaikkoja ja tuntemattomia reittejä välteltiin, mutta joskus niille vahingossa eksyttiin.

^{Jäälle tehtävää} retkeä harkitessa on tärkeää kertoa suunnitellusta kulkureitistä sekä aikataulusta joillekuille läheisille, jotka eivät ole matkaan lähdössä. Palopäällikkö Parkkinen toteaa, että ihmisten tulisi jäälle mennessään varustautua asianmukaisesti sekä huomioida vallitseva ja ennustettu sää.

– Kännykkä on tärkeä, jotta saa hädän tullessa yhteyden. Lisäksi on oleellista huomioida omien voimien määrä. Esimerkkinä voisi mainita, että jos lähtee myötätuulessa hiihtämään Joensuusta kohti Pyhäsaarta, voi takaisintulomatka vastatuulessa olla huomattavasti raskaampi.

Parkkinen muistuttaa lopuksi vielä vanhoinakin aikoina tiedetystä totuudesta. Jäällä liikkuessa on nimittäin aina syytä huomioida virtaukset Pielisjoen läheisyydessä ja muissa salmipaikoissa. Virtaukset heikentävät jäätä huomaamattomasti.

Lähteet: Kansallisarkisto ja -kirjasto, Pohjois-Karjalan museo