Teatteri: Erehdyksiä Efesoksessa
Miiru Mikkonen (vas.), on ohjannut esityksen, johon Selina Laubert on säveltänyt musiikkia. Krista Karhukorpi ja Riku Simonen ovat muiden näyttelijöiden ohella lavalla.
Joensuun ylioppilasteatterin kevätkauden avasi Kulttuuritehdas Siihtalassa näytelmä Hairahduksia. Näytelmä pohjaa William Shakespearen varhaiseen ja samalla lyhimpään kepeään näytelmään, jonka suurimpana ansiona on tavattu pitää sen komiikkaa. Shakespeare puolestaan on kirjoittanut näytelmänsä antiikin Plautuksen Menaechmi-näytelmän pohjalta. Tähän kerrostumaan ylioppilasteatteri Miiru Mikkosen ohjauksessa tuo omia nykyaikaisia sävyjään.
Tarinan keskiössä on toisistaan erotettujen kaksoisveljien kohtaaminen. Tapahtumat sijoittuvat yhteen päivään, jona Syrakusassa asuva Antipholus matkaa isänsä perässä Efesokseen. Siellä sattumoisin lymyää kauan kadoksissa ollut kaksoisveli, hänkin nimeltään Antipholus. Veljesten identtisyys saa aikaan kommellusten sarjan, kun esimerkiksi Efesoksen Antipholuksen puoliso Adrian luulee väärää Antipholusta miehekseen.
Näytelmää varten on luotu alusta asti kappaleita, jotka on säveltänyt Selina Laubert ja sanoittanut Mikkonen. Erityisesti kuoro-osuuksissa onnistutaan, ja Anthipholuksen mahdollisesta sekaisinmenosta kertova kappale soi edelleen päässäni.
Moni tilanteista on lystikäs. Kohtauksissa on kuitenkin jonkin verran toisteisuutta, sillä komedia kumpuaa pitkälti farsseille ominaisista henkilöllisyyksiin liittyvistä erehdyksistä ja hahmot päivittelevät samoja asioita.
Shakespearen näytelmän asetelmaa on hieman muutettu, ja osa näistä muutoksista tuo mukanaan häiritseviä epäloogisuuksia. Alkuperäistekstissä Antipholuksilla on molemmilla omat palvelijansa, jotka ovat niin ikään keskenään kaksoisveljiä. Tässä versiossa kuitenkin on kaksi kertojana toimivaa palvelijaa, ja jostain syystä nämä samat Antipholuksen toisesta kaupungista mukanaan tuomat ihmiset työskentelevät myös Efesoksen Antipholukselle. Lisäksi katsojana ihmettelee, miksi Antipholus ei vain käytä omia avaimiaan mennäkseen omaan kotiinsa kohtauksessa, jossa Adrian ja tämän sisar höpisevät Antipholuksen jo olevan siellä.
Näytelmää on muutettu myös tekemällä siitä arvomaailmaltaan ja tapahtumiltaan oikeudenmukaisempi: poistettu on esimerkiksi kohtaukset, joissa ilmeisesti pitäisi nauraa sille, että Antipholus pahoinpitelee orjiaan. Puolison pettämiseen liittyviä asetelmiakin on muutettu niin, että hahmot ikään kuin saavat palkkansa. Lisäksi mukaan on ujutettu jokunen kommentti mielenterveysdiagnooseista.
Erityisen taitavasti näyttelevät Raisa Juupaluoma ja Pinja Kuntola, jotka esittävät Syrakusan Antipholuksen palvelijoita ja samalla toimivat kertojina. Efesoksen Antipholusta esittävä Heidi Anttila on luonteva, ja erityisen hupaisaa on seurata hänen ilmeitään, kun hän ihastuu ”puolisonsa” sisareen (Riku Simonen).
Näyttelijät esittävät johdonmukaisesti eri sukupuolta kuin oletettavasti omaansa, ja tämä johdonmukaisuus tuo mieleen ylioppilasteatterin muutaman vuoden takaisen versioinnin Shakespearen Loppiaisyöstä, jossa tehtiin samoin.
Ratkaisulla pyrittäneen pohdituttamaan sukupuolen merkitystä hahmon olemuksen tavoittamisessa. Samalla hahmojen sukupuolia on muutettu niin, että biseksuaaliksi mainittu Efesoksen Antipholus on naimisissa miehen kanssa. Tällaiset yksityiskohdat voi nähdä myös osaksi Shakespearen näytelmien esitysperinnettä, jossa roolitusten ja identiteettisekaannusten avulla sukupuolen ja seksuaalisuuden teemoilla leikiteltiin monikerroksellisesti.
Kommentoi