Elokuva: Vertauskuva kansakunnasta

Kaksikko Colin Farrell ja Brendan Gleeson on näytellyt ohjaaja Martin McDonaghin elokuvissa aiemminkin. Kukkoilijoissa (2008) he esittivät belgialaisessa pikkukaupungissa lomailevia, moraalikysymysten piinaamia palkkatappajia.
The Banshees of Inisherin tarina on riisuttu. Siinä on irlantilaiskirjailija Samuel Beckettin näytelmiä muistuttavaa absurdiutta. Colm Doherty (Gleeson) ei enää kestä Pádraic Súilleabháinin (Farrell) juttuja. Hän sanoo leikkaavansa mieluummin sormensa irti kuin kuuntelevansa Pádraicin tylsiä tarinoita. Pádraic ei usko ystävänsä olevan tosissaan ja piinaa tätä vielä läsnäolollaan monta päivää. Tänä aikana heidän suhteestaan muodostuu tuhoisa.
Elokuva tapahtuu pienellä irlantilaisella Inisheerin saarella. Tavallaan saari esittää koko Irlantia pienoiskoossa. Eletään 1920-luvun alkua ja taustalla kuuluvat räjähdykset kertovat meneillään olevasta Irlannin sisällissodasta. Elokuva on vertauskuva ristiriitaisesta kansakunnasta.
Elokuva on tummanpuhuva satu. Irlanti halutaan esittää nostalgisena Muumilaaksona, jossa riittää eksentrisiä hahmoja. Hahmot ovat pahimmillaan stereotyyppisiä. Ryppyinen vanha nainen polttaa piippua ja ennustaa tulevaa, pubissa oleva kaksikko toistaa kuulemansa kuin Tintti-sarjakuvan Dupont ja Dupond, Barry Keoghanin esittämä nuori mies on kylän hölmöläinen, kauppias on tungettelevan kiinnostunut asiakkaiden asioista.
Romantisoiva nostalgisuus muistuttaa Kenneth Branaghin ohjaama Belfastia (2022). The Banshees of Inisherin on kuitenkin lähes huumoriton elokuva. Pohjavire on surumielinen, välillä jopa ankea. Irlannin jylhät nummimaisemat eivät voi näyttää huonolta. Eläimet ja luonto tuovat elokuvaan surrealistista ilmettä.
Elokuva sai tänä vuonna yhteensä yhdeksän Oscar-ehdokkuutta. The Banshees of Inisherin onkin kuin luotu Oscareitten kahmijaksi. Kuitenkin elokuvan ryppyotsainen faabelimaisuus jättää nihkeän maun.
Kommentoi