Elokuva: Elävä metsä ja kasa kliseitä
Matilda (Saana Koivisto) ei muista murhaillasta mitään, eikä Maria (Inka Kallén) ole päässyt yli nuoruutensa traumoista.
Kirjailijana paremmin tunnettu Max Seeck on jo brändi. Hän on myydyimpiä suomalaisia tekijöitä, joka kirjoittaa tasaisella tahdilla trilleriromaanin vuodessa. Kirjat ovat menestyneet hyvin ulkomailla. Käännös Uskollisesta lukijasta (2019) pääsi The New York Timesin bestseller-listalle.
Nyt Seeck yrittää menestystä myös elokuvan parissa yhdessä Joonas Pajusen kanssa. Kumpikaan ei ole ohjannut elokuvaa aiemmin.
Koputus alkaa kohtauksella, joka kertoo vuonna 2006 tapahtuneesta verityöstä. Metsän keskellä asuneen perheen isä (Niko Saarela) löydetään surmattuna ja äiti (Olga Temonen) on kadonnut. Perheen nuorin tytär Matilda löytyy asunnosta teljettynä häkkiin.
Seuraavaksi siirrytään nykyhetkeen. Perheen kolme lasta palaavat ensimmäistä kertaa vanhempiensa taloon. He pohtivat pitäisikö talo ja arvokas metsä myydä vai mieluummin suojella ja säästää. Mukana on myös murhaillasta selvinnyt Matilda (Saana Koivisto), joka ei muista tapahtumista mitään.
Elokuvan ensihetket ovat ihan päteviä. Mutta sitten kun siirrytään rajan yli kauhun maailmaan, elokuva menettää otteensa. Jännite murhaillan ja nykyhetken välillä ei kannattele juonta tarpeeksi tehokkaasti.
Hahmot ovat ohuita. Pekka Starngin esittämä metsätutkija Mikko pitää välillä lyhyitä luentoja puiden vuosirenkaista. Inka Kallénin näyttelemä Maria ei ole päässyt yli nuoruuden traumoista ja Saana Koiviston esittämä Matilda on mukana, koska hän selvisi murhaillasta.
Tunnelmaa luodaan lähes jatkuvalla punaisella valaistuksella ja liian alleviivaavilla äänitehosteilla. Elokuvassa on liikaa kauhuelokuvista tuttuja kliseitä. Taka-alalla vilahtavia hahmoja, unissakävelyä, päämäärätöntä metsässä juoksentelua, omituisia kyläläisiä. Elokuvan loppu on juonenpätkien sekavaa yhteen solmimista.
Kuvauksella on ansionsa. Metsä ja ränsistynyt mökki on kuvattu tyylillä. Koputus voidaan lukea nyt käsitteeksi muodostuneen folk horrorin piiriin. Metsä on jotenkin mystisesti elossa. Tätä aihetta elokuva kuitenkin käsittelee harmillisen vähän.
Viime vuonna nähdyn The Twin – Paha kaksonen -kauhuelokuvan tavoin Koputus tapahtuu jonkinlaisessa kuvitteellisessa Suomessa. Suomi esitetään takapajuisempana ja ränsistyneempänä. Takaumana nähtävä 2000-luvun alku on perheasetelmaltaan kuin toiselta vuosisadalta. Monien uusien kotimaisten tavoin tämäkin elokuva on kuvattu Virossa.
Kommentoi