Elokuva: Hölmö mutta lempeän koominen
Lempeä koomisuus tekee pitkän elokuvan katselemisesta keveän kokemuksen.
Dungeons & Dragons on 1970-luvulla kehitetty fantasiaroolipeli. Pelistä on tehty aiemminkin elokuvia, mutta Dungeons & Dragons: Honor Among Thieves on selkeästi toteutettu isoimmalla budjetilla.
Elokuva kuuluu kategoriaan hölmö mutta viihdyttävä. Juonessa tapahtuu niin paljon, ettei siinä oikein lopulta tapahdu mitään. Tarina on alusta alkaen sekava, melkein kuin pikkulapsen käsikirjoittama. Tempo on tiivis ja katsoja ehtii jo unohtamaan tapahtumien tiimellyksessä osan juonenkäänteistä. Turhia suvantokohtia juonessa ei ole.
Alussa päähenkilöt ovat vankilassa. Armahdusta tavoitellessaan he kertovat lyhyesti tarinansa. Edgin (Chris Pine) ja Holga (Michelle Rodriguez) ovat osa roistokoplaa ja tietenkin hyväsydämistä sellaista. Edginin vaimo on murhattu ja Edginistä on tullut tyttärensä yksinhuoltaja ja varas.
Kohta tehtävänä onkin pelastaa tytär Kira (Chloe Coleman) juonittelevan Forgen (Hugh Grant) kynsistä ja samalla löytää taikaesine, joka voisi palauttaa Edginin vaimon henkiin. Vanha kopla kokoontuu jälleen ja seuraavaksi etsitään pelastustehtävässä tarvittavaa maagista kypärää. Kypärän saaminen on oma seikkailunsa.
Elokuva suhtautuu fantasian konventioihin tiedostavasti. Sukupuoliasetelma on selvästi haluttu muuttaa perinteisistä toimintaelokuvista. Miehet ovat toheloita tonttuja ja naiset pelastavat tilanteen.
Jonkinlaisena päähenkilönä toimiva Edgin on vain asioiden sivustakatsoja ja kommentaattori. Hänen tehtävänsä onkin verbaalisesti hassutella melkein jokaisessa kohtauksessa.
Toimintafantasiana elokuva ei ole erikoinen. Elokuvan pelastus on se, että monet kohtaukset on tehty kieli poskessa. Elokuva onkin periaatteessa komedia. Se ymmärtää oman hullunkurisuutensa ja iskee katsojalle aina välillä silmää. Vitsejä on suunnattu myös alkuperäisen roolipelin tunteville.
Fantasiamaailma on tietokoneella loihdittu mutta näyttävä ja paikoin kekseliäs. Elokuvan maailmassa kaikki on mahdollista. Löytyy eläimiksi muuttuvia ihmisiä, maagisia hyytelöitä, ajanpysäytysloitsuja, elävien kuolleiden armeija, kahlitsevia lonkeroita ja ties mitä.
Elokuva on pitkä, mutta lempeä koomisuus tekee katselukokemuksesta keveän.
Elokuvaa voisi kutsua pöhköksi hyvän mielen fantasiaksi.
Kommentoi