Elokuva: Paljon puhetta kaikesta

Wes Andersonia varmasti uskaltaa kutsua amerikkalaiseksi auteur-ohjaajaksi. Hän tekee vuodesta toiseen elokuvia tunnistettavalla tyylillä. Ohjaajan tavaramerkki ovat viimeiseen asti hiotut kuvasommitelmat ja värimaailma. Tapahtumapaikka on nostalginen mennyt maailma. Näyttelijöinä nähdään aina liuta tunnettuja tähtiä.
Siinä missä esimerkiksi Moonrise Kingdom (2012) oli romanttinen satu ja The Grand Budapest Hotel (2014) salapoliisitarina, uusimmat Andersonin elokuvat ovat olleet vailla selkeää juonta. Edellinen elokuva The French Dispatch (2021) kuvitti kuvitteellisen aikakauslehden artikkeleita.

Asteroid City kuvaa joitain päiviä pienessä kaupungissa. Samalla elokuva tavallaan purkaa osiin kolminäytöksisen näytelmän.
Elokuva alkaa siitä, kun näytelmäkirjailija Conrad Earp (Edward Norton) istuu kirjoituskoneen takana ja kertojahahmona toimiva Bryan Cranston kertoo taustoja kirjailijasta. Seuraavaksi nähtävä elokuva on tuo Earpin kirjoittama näytelmä.
Välillä kuitenkin palataan takaisin näytelmäkirjailijan luo mustavalkeana kuvattuun niin sanottuun todelliseen maailmaan.
Asteroid City on aavikon keskellä sijaitseva pieni kaupunki, joka muistetaan ennen kaikkea sen lähelle iskeneestä asteroidista. Asteroidista säilynyt kiven murikka on kaupungin suuri nähtävyys. Kaupungissa järjestetään vuonna 1955 junioritähtitieteilijöiden tapahtuma. Välkyt teinit ja näiden erikoiset vanhemmat täyttävät hetkellisesti kaupungin. Taustalla armeija tekee ydinkokeita.

Scarlett Johansson on elokuvakäsikirjoitusta harjoitteleva näyttelijä Midge ja Jason Schwartzman juuri leskeksi jäänyt sotavalokuvaaja Augie. Näiden kahden melankolisen hahmon välille syntyy pieni romanssi.
Andersonille tuttuun tyyliin elokuvassa puhutaan hengästyttävän paljon. Elokuvassa tuskin on hiljaista hetkeä. Tieteestä puhutaan, mutta liioittelevin, monimutkaisin termein aivan kuin 1950-luvun tieteiselokuvassa.
Elokuva kysyy itsekin useampaan kertaan, mistä tässä kaikessa on kysymys. Tosimaailmassa eräs henkilö suoraan sanoo, ettei hän tiedä, minkä vertauskuva on avaruusolento, joka varastaa asteroidin. Varkauden jälkeen kaupunki joutuu karanteeniin. Henkilöt ovat pakotettuja olemaan keskenään. Välillä hassutellaan, välillä puhutaan syvällisemmin ja mietitään äärettömyyttä ja elämän merkitystä.
Asteroid City on monimutkainen kudelma kerronnantasoja. Niin tosimaailmassa kuin näytelmässä – eli elokuvassa – käydään keskusteluja siitä, millainen on hyvä käsikirjoitus.
Asteroid Cityn päätyttyä haluaisi katsoa elokuvan heti uudestaan. Elokuvassa on niin paljon kaikenlaista informaatiota ja keskenään sekoittuvia kertomuksia, että kaikkea on mahdoton ottaa vastaan yhdellä katselukerralla.