Julkaistu    |  Päivitetty 
Joonas Tanskanen

Elokuva: Katkeransuloinen kävelyretki

Harold Fryn toiveikas taival pohjautuu Rachel Joycen kirjaan, joka on julkaistu suomeksi nimellä Harold Fryn odottamaton toivioretki. Joyce on laatinut elokuvaversioon käsikirjoituksen. Ohjaaja Hettie Macdonald on tehnyt uransa tv-sarjojen puolella ja ohjannut muun muassa hittisarjan Normaaleja ihmisiä (2020).

Kotiin saapuva kirje kertoo entisen työtoveri Queenien olevan saattohoidossa. Jim Broadbentin näyttelemä Harold Fry kirjoittaa vastauksen, mutta lähteekin lopulta kävellen kohti kaupunkia nimeltä Berwick-upon-Tweed. Kävelyretkellä ei ole matkaa kuin 800 kilometriä. Syy Haroldin ja Queenien lämpimälle yhteydenpidolle kerrotaan vasta elokuvan loppumetreillä.

Jalkapatikan aikana Harold käy läpi elämänsä vaikeuksia. Poika Davidillä (Earl Cave) on ollut päihdeongelma ja suhde vaimo Maureen (Penelope Wilton) ei sekään ole enää kovin lämmin.

Elokuva on kuvattu kauniin hienovaraisesti. Kuvaus hyödyntää tyylikkäitä maaseutumaisemia. Haroldista tulee matkan aikana pienoinen julkkis. Paikallisuutiset ja sosiaalinen media tekevät kävelystä ilmiön.

Elokuva on kasvutarina tai ehkä paremmin kertomus eletyn elämän hyväksymisestä. Elokuvan vahvuus on sen elämänmyönteisessä sanomassa ja aidossa tunteellisuudessa.

Elokuvan suomenkielinen nimi ei täysin tavoita elokuvan ajatusta. Englanninkielisessä nimessä oleva pilgrimage, pyhiinvaellus on uskonnallisesti latautunut.

Elokuvassa on lukuisia uskonnollisia viittauksia. Uskonnosta piittaamaton Harold löytää hänkin henkisellä matkallaan jonkinlaisen armon tunteen.

Elokuvan on helppo sanoa olevan niin sanottu nyyhkyelokuva. Tyylikeinot ovat välillä kuitenkin liian rujot. Vastakohtana luonnonläheisille maisemakuville ovat räikeästi valaistut, sisätiloissa tapahtuvat takaumat. Asioita selitellään samanlaisilla takaumakohtauksilla useaan kertaan. Poika Davidin vaikeuksista ei olisi tarvittu näin montaa muistutusta. Myös henkilöiden kamppailu ahdistusten kanssa olisi voitu kuvata omaperäisemmin kuin vain kuluneina itkukohtauksina ja tavaran paiskomisina. Tunteellisten kohtausten taustalla kuuluva sentimentaalinen musiikki käy sekin loppua kohden liian alleviivaavaksi.

Elokuvan tunnelman voisi tiivistää ilmaisuun katkeransuloinen. Konkarinäyttelijät Jim Broadbent ja Penelope Wilton ovat rooleissaan vanhana avioparina uskottavia.

Kommentoi

Hae Heilistä