Julkaistu    |  Päivitetty 
Joonas Tanskanen

Arvostelu: Kirjailijan tavallinen kasvukertomus

Elokuvassa eletään kahdessa aikatasossa. Muistojen Stellaa näyttelee Sannah Nedergård ja Frejtä Tom Rejström. Kuva: Solar Films / Cata Portin Elokuvassa eletään kahdessa aikatasossa. Muistojen Stellaa näyttelee Sannah Nedergård ja Frejtä Tom Rejström. Kuva: Solar Films / Cata Portin

Harvakseltaan elokuvia ohjaava Claes Olsson on erikoistunut romaanifilmatisointeihin. Aikaisempien elokuvien pohjana ovat olleet muun muassa Anna-Leena Härkösen ja Monika Fagerholmin teokset. Rikinkeltainen taivas on saanut innoituksensa samannimisestä Kjell Westön romaanista.

Päähenkilöä esittää Olssonin luottonäyttelijä Nicke Lignell, joka oli mukana jo Olssonin Akvaariorakkaudessa vuonna 1993.

Kirjailija Frej Östman (Lignell ja takaumakohtauksissa Tom Rejström) kirjoittaa romaania nuoruudestaan. Näin hahmot elävät elokuvassa kahdessa aikatasossa. Iso osa elokuvasta on takaumaa. Frej muistelee yhteisiä hetkiä nuoruuden ihastuksensa Stellan kanssa. Muistoissa Stellaa näyttelee Sannah Nedergård ja nykyhetkessä Linda Zilliacus. Stella on rikasta Rabellsin sukua ja Frejn ystävän Alexin sisko. Yhteiskuntaluokkien törmäys aiheuttaa pientä kitkaa.

Elokuvan alussa konsernijohtajaksi edennyt Alex (Pekka Strang) joutuu puukotuksen uhriksi. Miksikään jännityselokuvaksi juoni ei kuitenkaan kehity. Tarina kuvaa Frejn ja tämän kaveriporukan muutosta nuorista keski-ikäisiksi aikuisiksi. Elokuvassa aikuisuuteen kasvetaan hyvin perinteisten välietappien kautta. Myöhemmin, elokuvan nykyhetkessä, Frej ja Stella tapaavat vuosikymmenten jälkeen.

Vaikka tarinassa on traagisuutta, yleisilme on kuitenkin pehmeä. Kaksituntiseen elokuvaan on mahdutettu paljon tavaraa. Välillä käänteet ikään kuin pikakelataan läpi. Kokonaisuudesta muodostuu sukupolvitarina ja useamman henkilön kasvutarina, eikä juonessa jäädä onneksi polkemaan paikoilleen.

Elokuva on sinänsä taiten tehty, mutta tällainen kasvutarina on kerrottu jo lukemattomia kertoja. Välillä kohtaukset lipsahtavat korneiksi. Joitain asioita näytetään moneen kertaan. Useaan otteeseen kirjailija Frej tuskailee tietokoneensa ääressä ja puristelee nenänvarttaan. Sivuhenkilöissä on kaavamaisuuden vikaa.

Muistot ja niiden häilyvyys ovat elokuvan keskeisin teema. Tätä tasoa elokuva pyörittelee onnistuneesti. Muistaako kirjailijakaan menneisyyttään oikein, vaikka hänen ammattinsa perustuu muistoille ja muistiinpanoille?

Ison draaman ainekset ovat kasassa, mutta tarina olisi voinut mennä vielä syvemmälle. Räväkkyyttä jää kaipaamaan. Nyt elokuva on vähän liian mukava hahmojaan kohtaan ja asioista jää haalea tunne.

Kommentoi

Hae Heilistä