Julkaistu    |  Päivitetty 
Joonas Tanskanen

Arvostelu: Vertauskuvallinen elokuva

Guledin ja Nasran tarina on riisuttu kertomus rakkaudesta ja välittämisestä. Kuva: Lasse Lecklin Guledin ja Nasran tarina on riisuttu kertomus rakkaudesta ja välittämisestä. Kuva: Lasse Lecklin

Guled & Nasra on Djiboutissa kuvattu somalinkielinen elokuva. Iso osa työryhmästä on suomalaisia, näyttelijät tulevat pääasiallisesti Afrikasta.

Elokuva on Khadar Ayderus Ahmedin esikoisohjaus. Hän on aiemmin tehnyt useita käsikirjoituksia, esimerkiksi Juho Kuosmasen ohjaamaan lyhytelokuvaan Kaupunkilaisia.

Afrikkalaista arkea kuvaavat elokuvat ovat globaalissakin mittakaavassa harvinaisia. Guled & Nasran tarina on riisuttu.

Nimihenkilöt Guled ja Nasra ovat elokuvan pääpari. Nasra (Yasmin Warsame) kärsii munuaistulehduksesta, ja munuainen vaatii leikkausta, tai muuten hän menehtyy.

Guled (Omar Abdi) on haudankaivaja, joka odottaa sairaalan ulkopuolella työkeikkoja. Perheellä ei ole ylimääräistä rahaa, mutta leikkaus vaatisi isoa rahasummaa.

Sekä Guled että perheen poika Mahad (Kadar Abdoul-Aziz Ibrahim) yrittävät kerätä rahoja kasaan.

Lopulta Guledin ei auta muu kuin lähteä vanhempiensa ja veljiensä perheen luo pyytämään rahaa. Hän ei ole ollut yhteydessä perheeseen, koska hän ja Nasra karkasivat aikoinaan kaupunkiin.

Yksinkertaisuudessaan tarina muistuttaa melkein raamatullista vertauskuvaa rakkaudesta ja välittämisestä. Guledille vaimon pelastaminen vaatii menneisyyden kohtaamista. Ensiksi hänen on vaellettava autiomaan läpi.

Miljöö ja asetelma tuovat mieleen italialaiset 1940- ja 1950-luvun neorealistiset elokuvat. Henkilöiden elinolot ovat hyvin niukat. Ihmiset elelevät kyhätyissä hökkeleissä, osassa ei ole edes kattoa, ja he sinnittelevät kuka mitenkin. Elokuva tallentaa myös pieniä arkisia yksityiskohtia ja dialogin pätkiä. Elämä ei kuitenkaan muutu toivottomuudeksi. Ihmisten väliset suhteet ovat rahaa tärkeämpiä.

Kokonaisuus jää vähän liiankin riisutuksi. Nyt asiat ovat nähtyjen yksinkertaisten kohtausten tasolla, eikä kuvien taakse oikein jää katsojalle monimutkaisempaa mietittävää. Elokuva olisi voinut miettiä hahmojen moraalia syvällisemminkin.

Tällaisenaan elokuva on ennen kaikkea lämmin ja sympaattinen henkilöitään kohtaan, vaikka se hetkeksi kiepsahtaakin synkäksi.

Kommentoi

Hae Heilistä