Arvostelu: Painostava ja tehokas trilleri anteeksiannosta
Oscar Isaac nähdään The Card Counterissa päähenkilö William Tellin roolissa.
Paul Schrader on ohjannut lukuisia laatuelokuvia 1970-luvulta lähtien, mutta parhaiten hänet tunnetaan kenties Martin Scorsesen elokuvien Taksikuski (1976) ja Kuin raivo härkä (1980) käsikirjoittajana.
Edellisessä elokuvassa First Reformed (2017) Ethan Hawken esittämä pappi pohti vimmaisesti kristillistä etiikkaa ja ilmastonmuutosta. Myös The Card Counterin teemana on moraali ja anteeksianto.
Schraderin hahmot ovat lähes poikkeuksetta eksistentiaalisen tyhjyyden ja ahdistuksen kourissa. Jo Taksikuskin Travis Bicklessa oli samaa nihilismiä. Kaareltaan elokuva muistuttaa muutenkin paljon Taksikuskia.
Uudessa elokuvassa Oscar Isaac on päähenkilö William Tell. Hän kiertää Yhdysvaltojen kasinoita, pelaa pokeria ja blackjackia. Hän käärii aina uuden hotellihuoneen kaikki huonekalut lakanaan. William on viettänyt kahdeksan vuotta vankilassa ja pitänyt vankilaelämän itseään toistavasta yksinkertaisuudesta.
Syy vankilatuomioon on Irakin sotakomennus. William on ollut vanginvartijana Abu Ghraibin pahamaineisessa vankilassa. Kokemus tästä maanpäällisestä helvetistä kuplii hänen arkitajuntansa taustalla. Asiat tapahtuvat enemmän päähenkilön mielessä kuin ulkoisessa todellisuudessa.
Kasinoiden unenomaisessa maailmassa hän kohtaa La Lindan (Tiffany Haddish) ja Cirkin (Tye Sheridan). Lindasta tulee Williamin manageri ja hakoteillä olevan Cirkin William kokee velvollisuudekseen pelastaa.
Tunnelma on koko elokuvan ajan jännittynyt ja painostava. Tätä tukee myös elokuvan tehokas ääniraita. Katsoja odottaa jotain kammottavaa tapahtuvan. Välillä William kommentoi turhautuneella kertojaäänellä nähtyä. Tapahtumat jäävät etäisiksi, eikä hän oikein osaa tuntea mitään. Dollarien voittaminenkaan ei aiheuta nostatusta.
Elokuva on yhtaikaa amerikkalaista unelmaa ja painajaista; äkkirikastumisen mahdollisuutta ja sotarikoksia. Ne eivät kuitenkaan ole sitä mitä elokuvissa usein nähdään. Williamilla on rahaa, mutta uhkapelaaminen näyttäytyy ennemmin pakomatkana. Trillerissä menneisyyden demonit on kuitenkin kohdattava tavalla tai toisella.
The Card Counter on mainio esimerkki toimivasta Paul Schrader -elokuvasta. Samalla se on yksi vuoden parhaimmista teatterissa nähtävistä elokuvista.
Kommentoi