Arvostelu: Kiinalaisen yhteiskunnan kritiikkiä

Vaikka aiheena on koulukiusaaminen, niin juoneltaan Better Days on aivan loppumetreille asti käänteitä sisältävä trilleri. Elokuvan loppuun on lisätty tilastotietoja siitä, kuinka Kiinassa on pyritty puuttumaan koulukiusaamiseen. Better Days ei kuitenkaan ole mikään puhdas valistuselokuva.

Elokuva uskoo shokkitaktiikkaan ja hakee tehokeinonsa realismista. Ensisijaisesti elokuva haluaa näyttää, millaista koulukiusattujen arki voi olla. Kiusaaminen todella tuodaan katsojan nähtäville lukuisissa ahdistavissa kohtauksissa. Myöskään esimerkiksi ihmisten tuloeroja ei peitellä.

Päähenkilö Chen Nian on rankasti koulukiusattu teinityttö. Pääosanesittäjä Zhou Dongyu on roolissaan suorastaan huikea. Luokan toinen tyttö Wei Lai (Ye Zhou) on ottanut hänet piinaavalla tavalla silmätikukseen. Kiusaaminen tapahtuu fyysisesti koulussa, mutta myös virtuaalisesti sosiaalisessa mediassa.

Kotimatkalla Chen Nian törmää pikkurikolliseen (Jackson Yee), josta tulee hänelle ystävä ja suojelija. Elokuvan yhdeksi jännitteeksi muotoutuu mahdollisuus kostaa kiusaajille.

Elokuva ei kerro vain koulukiusaamisesta. Vielä vavahduttavammin tarina on helppo tulkita kiinalaisen yhteiskunnan yleisenä kritiikkinä. Koulumaailmassa valittamista ei sallita ja oppilaiden on pärjättävä usein omillaan armottoman kilpailuhenkisessä ympäristössä. Meno muistuttaa välillä armeijaa. Elokuvan esittämässä maailmassa nuoret ovat vain raaka-ainetta korkeakouluille ja työmarkkinoille. Kohtalo on kiinni koulun päättävän loppukokeen pistemäärästä.

Juonessa on ennalta-arvattavuutta ja tyyli on välillä liioitteleva. Monien aasialaisten elokuvien tapaan elokuva on yhtä aikaa väkivaltainen ja ylitsepursuavan tunteellinen. Katsojaa johdatellaan liikaakin kyynelten ja melankolisen musiikin avulla.

Hongkongilaiseen elokuvaan on piilotettu pieniä Kiinan valtiota kritisoivia viestejä. Valvontakameroita on kaikkialla, ja elokuvan loppukuvakin on valvontakameran kaiken näkevä silmä.