Arvostelu: Kaavamaiseksi jäävä elokuvasovitus
Elokuvassa nähdään kaunista historiallista miljöötä. Vinskin roolissa nähdään Kuura Rossi ja hassun apteekkarin roolissa Martti Suosalo.
Kuten niin moni uusi suomalainen lastenelokuva, myös Juha Wuolijoen ohjaama Vinski ja näkymättömyyspulveri pohjautuu kirjaan. Pohjana on Aapelin eli Simo Puupposen (1915–1967) lastenkirja Koko kaupungin Vinski vuodelta 1954.
Ensimmäisessä kohtauksessa nähdään, kuinka kaasunaamioiden taakse piiloutuneet pitkäkyntiset pakenevat rikospaikalta. Selviää että rosvoliiga on ehtinyt murtautua jo isoon osaan Hömpstadin liikkeistä. Poliisilla ei ole resursseja, ja vartiointia hoitaa vähän epäilyttävän oloisen Anteron (Mikko Leppilampi) pyörittämä vartiointifirma. Kaiken kukkuraksi Vinskin äiti Krista (Pirjo Heikkilä) ja Antero alkavat seurustella.
Kuura Rossin esittämän Vinskin tehtäväksi jää napata rosvot kiinni. Hän saa hassulta apteekkarilta (Martti Suosalo) pullollisen kultaista pulveria, joka tekee ihmisen näkymättömäksi. Pulverin avulla Vinski voi myös kävellä seinien läpi.
Alkuasetelma olisi herkullinen seikkailuelokuvalle, mutta toteutus on kömpelö. Juoni ei lähde lentoon missään vaiheessa. Moni asia vain tapahtuu, eikä tapahtumiin enää palata. Kohtaukset jäävät irrallisiksi. Dialogi pursuaa kliseitä tyyliin ”sinä olet parasta, mitä minulle on koskaan tapahtunut”.
Parasta elokuvassa on historiallinen miljöö. Kaupunkikohtaukset on kuvattu Porvoossa. Modernisoitu tarina tapahtuu kuin yhtä aikaa nykyhetkessä ja historiassa. Mukulakivet ja vanha, monessa kohdin ränsistynyt kaupunkimaisema on sielukas. Teknologia on tätä päivää, mutta älylaitteet eivät hallitse elämää.
Martti Suosalon esittämästä apteekkarista tulee hetkellisesti Vinskin paras kaveri. Näiden kahden sanailu on välillä toimivaa. Apteekkari tuhahtaa Vinskille, ettei tämän koko ajan tarvitse muistutella kuinka vanha hän on. Omituisena juonenkäänteenä apteekkari joutuu kuitenkin palvelutaloon, mutta onkin siellä vain teeskentelyn takia. Lopulta hän matkustaa pois.
Ennen kaikkea elokuva on mahdottoman kaavamainen lastenelokuva. Vinski kokee tarvittavat tunnekuohut ja vastoinkäymiset. Apteekkarin lähtiessä tirautetaan muutama kyynel. Syvempää vertauskuvallisuutta elokuva ei kuitenkaan sisällä.
Kommentoi