Arvostelu: Salaliittoja ja sodan melodraamaa
Ralph Fiennes nähdään elokuvassa Oxfordin herttua Orlandona, joka johtaa agenttiseuraa.
Ohjaaja Steven Vaughan on erikoistunut tekemään elokuvaversioita sarjakuvista ja varsinkin Mark Millarin käsikirjoittamista sarjakuvista. Kick-ass samoin kuin nyt jo kolmanteen osaan edennyt Kingsman-elokuvasarja ovat alkujaan Millarin luomia sarjakuvia. Alkuperäisen Kingsman-sarjakuvan piirtäjä on Dave Gibbons, joka tunnetaan varmasti parhaiten Watchmenin piirtäjänä.
Kingsman-elokuvia on tätä ennen tehty kaksi. Kolmas osa The King’s Man on sarjan esiosa. Siinä tarkastellaan räätäliliikkeestä nimensä saaneen agenttiseuran syntyä 1900-luvun alussa. Elokuvan tapahtumat sijoittuvat ensimmäiseen maailmansotaan.
Vaikka elokuva on perusteiltaan toimintakomedia, elokuvaan sekoittuu myös vakavampia sävyjä. Elokuva on omituinen sekoitus historiallisia tapahtumia tai oikeastaan niiden parodiaa sekä veijarimaista toimintaa ja sotaelokuvien melodraamaa. Tyylilajista toiseen siirtyminen ontuu elokuvassa aika pahoin. Historian luenta tapahtuu hyvin englantilaisten silmälasien läpi.
Ralph Fiennesin esittämä Oxfordin herttua Orlando johtaa agenttiseuraa. Orlando tuntee henkilökohtaisesti monia 1900-luvun alun merkkihenkilöitä. Seuran tehtäväksi tulee ensimmäisen maailmansodan päättäminen, jotta vuosisadan alun kumoukselliset aatteet eivät pääse leviämään Britanniaan.
Kun Orlandon poika Conrad (Harris Dickinson) taistelee sodan eturintamassa, elokuva kääntyy äkisti sotaa kritisoivaksi melodraamaksi.
Elokuvan perusajatus on kuin sakeimmasta salaliittoteoriasta. Ensimmäisen maailmansodan ratkaisuhetkien takana on rikollisten salaseura, johon kuuluvat muun muassa Franz Ferninandin murhaaja sekä Venäjän keisarin päätöksiin vaikuttava Grigori Rasputin, jota elokuvassa esittää Rhys Ifans.
Salaseuraa johtaa vahvalla skottiaksentilla puhuva kaljupää, jonka todellinen persoonallisuus selviää vasta lopun taistelukohtauksessa. Mielleyhtymältä James Bond -elokuviin ei voi välttyä.
Alussa tiivistahtinen historian pyörteissä hypähtely on kiinnostavaa, mutta elokuvan loppupuolella keskitytään enemmän toimintarymistelyyn. Monet elokuvan hahmot ovat todellisia historiallisia henkilöitä.
Tom Hollander esittää elokuvassa kolmea eri hallitsijaa. Hän on sekä brittien Yrjö V, Saksan keisari Vilhelm II sekä Venäjän Nikolai II. Useat henkilöt esitetään puhtaina parodiahahmoina. Muutenkin historiallinen paikkansapitävyys on melkein kuin kotimaisissa Iron Sky -elokuvissa.
Salaliittoteorioiden pinnallinen käsittely tuntuu vain jotenkin lässähtäneeltä aiheelta, kun salaliitoteorioista on tullut varsinkin netin syövereissä valtavirtaa.
Kommentoi