Julkaistu    |  Päivitetty 
Joonas Tanskanen

Arvostelu: Kaavamainen ja hidas murhamysteeri

Armie Hammer ja Gal Gadot nähdään uuden Hercule Poirot -kirjoihin pohjautuvan murhamysteerin näyttelijäkaartissa.Kuva: 2020 Twentieth Century Fox Film Corporation Armie Hammer ja Gal Gadot nähdään uuden Hercule Poirot -kirjoihin pohjautuvan murhamysteerin näyttelijäkaartissa.Kuva: 2020 Twentieth Century Fox Film Corporation

Kuolema Niilillä on toinen Kenneth Branaghin ohjaama Agatha Christien Hercule Poirot -kirjoihin pohjautuva elokuva. Idän pikajunan arvoituksen (2017) tavoin elokuva on tunnetuilla näyttelijöillä ladattu murhamysteeri.

Vaikka edellinenkään Poirot-elokuva ei ollut mestariteos, siinä näyttelijäkaarti oli kuitenkin elävämpi. Nyt tunnetut näyttelijät ajelehtivat elokuvan läpi ilman suurempaa vaivannäköä.

Toisin sanoen Kuolema Niilillä edustaa sitä valitettavan yleistä viihde-elokuvien sarjaa, jossa tunnetut näyttelijät yrittävät kääntää huomion pois elokuvan hengettömyydestä.

Ohjaaja itse esittää belgialaisen mestarietsivän osan. Branagh ei ole läheskään yhtä karismaattinen kuin television puolella Poirotina nähty David Suchet. Ison budjetin elokuva on tv-sarjaa mahtipontisempi, mutta se ei tässä tyylilajissa ole onnistuminen. Samoin kuin Idän pikajunan arvoituksessa, Poirot esittäytyy pöyhkeilevänä ja kertoo moneen kertaan olevansa maailman paras etsivä. Poirot kuvataan jonkinlaisena koneena, joka kertoo lopulliset totuudet ja jonka päättelyketjuja kukaan ei kyseenalaista.

Nytkin rikos tapahtuu suljetussa tilassa. Niiliä seilaavalla jokialuksella juhlistetaan Linnet Ridgewayn (Gal Gadot) ja Simon Doylen (Armie Hammer) avioliittoa. Laiva on lopulta pullollaan myös mahdollisia perijöitä, entisiä kihlattuja ja muita petettyjä henkilöitä. Avioliitto päättyy nopeasti, kun toinen vihityistä löydetään sängystään kuolleena.

Itse murhaa tosin saadaan odottaa yli elokuvan puolivälin. Elokuva on hidas ja kaavamainen. Ennen tappavaa laukausta ehditään esitellä yli kymmenpäinen epäiltyjen joukko mahdollisine motiiveineen. Murhan jälkeen Poirot tutkii todistusaineistoa, haastattelee vieraat ja kertoo lopulta sen, mitä laivalla tapahtui. Tässä välissä ehtii syntyä kaksi uutta ruumista.

Salapoliisitarinaksi Kuolema Niilillä on harvinaisen pitkäveteinen. Varsinkin hahmojen esittelyjaksoa olisi voinut tiivistää. Puhetta on paljon. Poirot ehtii moneen kertaan kaihoisasti muistella myös omaa kuollutta rakastettuaan.

Ehkä viime vuosien paras Agatha Christie -tyylinen elokuva on Knives Out (2019). Se onnistui irvailemaan perinteisten salapoliisitarinoiden juonikuvioille. Siinäkin nähtiin lukuisa tähtinäyttelijöiden joukko.

Kommentoi

Hae Heilistä