Julkaistu    |  Päivitetty 
Joonas Tanskanen

Arvostelu: Kohellusta seurakuntatalolla

Huonot naiset -elokuvaa tähdittävät muun muassa Sonyaa näyttelevä Anna Ackerman (vas.), Johannaa näyttelevä Leea Klemola ja Siiriä näyttelevä Emma Kilpimaa.Kuva: Maiju Pohjanheimo/Tekele Productions 2021 Huonot naiset -elokuvaa tähdittävät muun muassa Sonyaa näyttelevä Anna Ackerman (vas.), Johannaa näyttelevä Leea Klemola ja Siiriä näyttelevä Emma Kilpimaa.Kuva: Maiju Pohjanheimo/Tekele Productions 2021

Pohjoiseen sijoittuvia draamakomedioita on nähty viime vuosina useampiakin. Miia Tervon Aurorassa (2019) oltiin huuruisissa tunnelmissa Rovaniemellä ja Maria Veijalaisen Diva of Finlandin (2019) päähenkilöt kaipasivat Pudasjärveltä isompaan maailmaan.

Niklas Lindgrenin ohjaama Huonot naiset tapahtuu Lapin rajaseudulla ja ottaa aiheekseen rajaprostituution. Elokuvassa on paljon kristillistä vertauskuvallisuutta. Harva on kuitenkaan todella valmis auttamaan pyyteettömästi hätää kärsivää lähimmäistään.

Leea Klemolan esittämä Johanna on nyhverö seurakuntatalon emäntä, joka ei missään nimessä halua aiheuttaa ongelmia työpaikallaan. Pihaan ilmestyy pakettiauto täynnä venäläisiä seksityöläisiä. Auto on hajalla, ja pihalla on kova pakkanen.

Johanna ei halua kuitenkaan päästää seuruetta sisälle. Tytär Siiri (Emma Kilpimaa) kuitenkin johdattaa venäläiset seurakuntatalon vintille siksi aikaa, että auto saataisiin korjattua. Ongelma on siinä, että seurakuntatalolla alkavat aamulla hääjuhlat.

Draamakomedia Suomessa näyttää usein tarkoittavan dialogin varassa kulkevaa elokuvaa. Dialogi rakentuu usein one-linereille. Käsikirjoitukset ovat harvoin niin tiiviitä ja nokkelia, että lopputulos olisi onnistunut. Todella harva draamakomedia onnistuu olemaan toimivaa draamaa tai komediaa.

Elokuvan komedian perusidea kuitenkin ontuu. Se, että juuri seksityöläiset olisivat kaiken piilottelun ja häpeän arvoisia, ei tunnu oikein tältä päivältä. Asian paljastuminen ei luo tarpeeksi suurta jännitettä.

Toisaalta elokuva pyrkii riisumaan seksityöläisyyden uhriasetelmaa tai stigmaa. Asiat kuitenkin sanotaan suoraan dialogin kautta. Dialogi on täynnä tietoisesti pyöriteltyjä kliseitä. Vaikka elokuvan tavoite on purkaa stereotypioita, se onnistuu pahimmillaan pönkittämään niitä. Varsinkin maalaisten pikkusieluisuus käsitellään kulahtaneella tavalla.

Elokuvassa on hyviä näyttelysuorituksia. Mukana on kotimaisten näyttelijöiden kärkikaartia. Se ei kuitenkaan valitettavasti pelasta elokuvaa.

Kommentoi

Hae Heilistä