Julkaistu    |  Päivitetty 
Joonas Tanskanen

Arvostelu: Kosmopoliitti erakko

Dokumentin ainoa haastateltava on Maija Isolan tytär Kristina Isola. Kuvassa Kristina Isola äitinsä teoksien äärellä. Kuva: Joona Pettersson Dokumentin ainoa haastateltava on Maija Isolan tytär Kristina Isola. Kuvassa Kristina Isola äitinsä teoksien äärellä. Kuva: Joona Pettersson

Maija Isola (1927–2001) oli taiteilija ja yksi tunnetuimpia suomalaisia tekstiilisuunnittelijoita. Hän teki mittavan uran Marimekon kankaiden suunnittelijana. Leena Kilpeläisen ohjaama dokumenttielokuva Isolasta keskittyy eniten Isolan taiteilijuuteen ja elämäkertaan, jossa Marimekko on yksi sivujuonne.

Elokuvassa on useampi kertojaääni. Isolan kirjeitä ja päiväkirjamerkintöjä lukevana äänenä kuullaan Päivi Järvinen. Toinen selkeämpi kertoja on Isolan tytär Kristina Isola. Armi Ratia (äänenä Margit Westerlund) on Isolan eräänlainen vastavoima.

Marimekon perustaja ja Isola joutuivat useampaan kertaan törmäyskurssille erilaisten luonteidensa takia. Kun Ratia sanoi, että Marimekkoon ei tule mitään kukkakuoseja, Isola päätti suunnitella kokonaisen sarjan kukkakankaita. Näin hän tuli luoneeksi yrityksen ehkä tunnetuimman ilmeen.

Isola tunsi lapsena olevansa lähes näkymätön ja selittää taiteilijuuttaan ja syrjäänvetäytyvyyttään tätä kautta. Siitä huolimatta Isolaa voisi luonnehtia kosmopoliitiksi, joka asui useaan otteeseen ulkomailla. Ranskassa, Algeriassa, Yhdysvalloissa.

Monien nykydokumenttien tapaan elokuvassa ei nähdä niin sanottuja puhuvia päitä. Ainoa haastateltava on tytär Kristina.

Toteutus nojaa arkistomateriaaliin ja varsinkin valokuviin. Isolan tauluista ja tarinan henkilöistä nähdään paljon kuvia sekä videopätkiä.

Riisuttu tyyli toimii dokumentissa hyvin, varsinkin kun kerronnan ydin on mietiskelevä. Isolan kertojaääni sanoittaa henkilökohtaisesti tapahtumia. Kokonaisuus etenee vapaamuotoisesti. Elämänkaari esitetään toki kronologisessa järjestyksessä, mutta mihinkään draaman kaareen elämää ei ahdeta.

Paljon huomiota saavat Isolan miessuhteet. Loppuelämässään hän kutsuikin ihmissyönniksi taiteilijoissa näkemäänsä halua heittäytyä uusiin kokemuksiin ihmissuhteiden kautta.

Dokumentti piirtää kuvan laajasti sivistyneestä ihmisestä, jonka ohjaavana voimana toimi elämännälkä ja jatkuva halu pysyä liikkeessä.

Kommentoi

Hae Heilistä