Julkaistu    |  Päivitetty 
Joonas Tanskanen

Arvostelu: Melankoliaa Saabin kyydissä

Päähenkilö Yusuke Kafukua näyttelee Hidetoshi Nishijima, ja kovia kokenutta Misaki Wataria näyttelee Toko Miura. Punainen Saab on elokuvassa tärkeä tapahtumapaikka. Päähenkilö Yusuke Kafukua näyttelee Hidetoshi Nishijima, ja kovia kokenutta Misaki Wataria näyttelee Toko Miura. Punainen Saab on elokuvassa tärkeä tapahtumapaikka.

Ryusuke Hamaguchin ohjaama Drive My Car perustuu suomeksikin julkaistuun Haruki Murakamin novelliin. Tekstistä on syntynyt kolmetuntinen elokuva.

Japanilainen Hamaguchi on ohjannut 2000-luvun aikana jo yli kymmenen elokuvaa. Ei ole kuitenkaan liioiteltua sanoa Drive My Carin olevan hänen lopullinen läpimurtoelokuvansa. Elokuva voitti viime vuonna Cannesin elokuvajuhlilla parhaan käsikirjoituksen palkinnon. Nyt se on ehdolla myös useammassa Oscar-kategoriassa.

Kuten pitkästä kestosta voi päätellä, elokuvassa ehtii tapahtua monia asioita. Elokuvassa on dramaattisiakin juonenkäänteitä, mutta asiat kerrotaan verkkaisesti ja ilman tunnekuohuja. Kerronnan ote on hyvin realistinen ja ihmisläheinen.

Elokuvan alussa teatteriohjaaja Yusuke Kafuku (Hidetoshi Nishijima) saa selville, että hänen vaimollaan Otolla (Reika Kirishima) on ollut suhteita muihinkin miehiin. Oto kuitenkin kuolee ennen kuin kumpikaan ehtii sanoa asiasta mitään.

Sitten hypätään kaksi vuotta eteenpäin, ja Kafuku valmistautuu ohjaamaan Anton Tšehovin Vanja-eno-näytelmää taiteilijaresidenssissä Hiroshimassa. Hänen produktionsa ovat monikielisiä, ja näyttelijöitä on mukana useammasta Aasian maasta. Tärkeä työskentelymetodi on kuunnella automatkoilla kasettia, jolla kuollut vaimo lukee näytelmän vuorosanoja.

Residenssin myötä Kafuku saa autonkuljettajakseen nuoren kovia kokeneen Misaki Watarin (Toko Miura). Kafukun tyylikäs punainen Saab on elokuvan tärkein tapahtumapaikka. Hitaasti ohjaajan ja nuoren naisen välille kehittyy ystävyys. Hiljaisesta Watarista muodostuu elokuvan kiinnostavin henkilö. Eräs elokuvan teema on kiinnittää huomiota normaalisti sivuhenkilöiksi jääviin hahmoihin.

Vanja-eno-näytelmän elämän lyhyydestä puhuva teksti ja elokuvan hahmojen elämät kudotaan lähes mystiseksi kokonaisuudeksi. Tšehovin teksti edustaa dramaattisuutta, mutta elokuvan henkilöt ovat jumissa sisäisten tuntojensa kanssa. Ratkaisu ei löydy laukeavasta aseesta. Elokuvan monet tasot jäävät osittain arvoituksellisesti roikkumaan ilmaan.

Drive My Carin isona aiheena ovat elämän vastoinkäymiset ja sen ymmärtäminen, että muutkin jakavat usein samanlaisia tuskaisia kokemuksia. Pitkä kesto on tällä kertaa ansio. Sen voi ajatella edustavan hidasta surutyötä ja anteeksiantoa.

Kommentoi

Hae Heilistä