Julkaistu    |  Päivitetty 
Joonas Tanskanen

Arvostelu: Hitaasti ja tyylitellysti

Jane Fairchild (Odessa Young) on palvelijana rikkaassa Nivenin perheessä, ja hänellä on salainen suhde tuttavaperheen poikaan. Jane Fairchild (Odessa Young) on palvelijana rikkaassa Nivenin perheessä, ja hänellä on salainen suhde tuttavaperheen poikaan.

Eva Husson on ranskalainen ohjaaja, joka on tehnyt kansainvälisiä tuotantoja. Hussonin edellinen elokuva Girls of the Sun (20181) aiheutti ristiriitaisen vastaanoton. Elokuva kertoi ISIS-järjestöä vastaan taistelleista kurdinaisista. Se oli mukana Cannesin kilpasarjassa.

Uusi ohjaus on brittituotanto, ja sen pohjana on Graham Swiftin romaani vuodelta 2016. Elokuvan alussa Odessa Youngin esittämä Jane Fairchild on palvelijana rikkaassa Nivenin perheessä. Eletään ensimmäisen maailmansodan aikaa, ja myös äveriäiden perheiden pojat kaatuvat rintamalla. Janella on salainen suhde Nivenien tuttavaperhe Sheringhamien Paul-poikaan (Josh O’Connor). Herra ja rouva Niveniä esittävät Colin Firth ja Olivia Colman.

Välillä elokuvassa leikataan useamman vuoden päähän, kun Jane on töissä kirjakaupassa ja aloittelee uraa kirjailijana. Kolmannessa aikatasossa Jane on jo iäkäs ja palkittu kirjailija.

Elokuva lähestyy tarinaa osittain häilyvien muistojen kautta. Tarina kuvaa kahden ihmisen lyhyttä suhdetta kertautuvien ja toisiinsa sekoittuvien kohtausten avulla. Tyyli tavoittelee jonkinlaista impressionismia. Nykyhetki ja menneisyys sekoittuvat.

Kenties elokuva tapahtuukin vanhan kirjailijan päässä tämän kirjoittaessa romaania nuoruudestaan. Elokuvan pisimmässä kohtauksessa alaston Jane vaeltaa tyhjässä Sheringhamien sukutalossa, syö piirakkaa ja selailee kirjaston kirjahyllyjä.

Elokuvassa viitataan useammassa kohtauksessa Virginia Woolfiin, ja ehkä tajunnanvirtamainen tyyli onkin saanut innoituksensa kirjailijalta. Kukilla on elokuvan kuvastossa erityisasema.

Välillä kohtausten käynti on niin hidas, että elokuva tuntuu tylsältä. Hitaassa tyylittelyssä on aina se vaara, että kuulas tunnelma ja tyylikkäät kuvat jäävät pintapuolisiksi. Mothering Sunday ei ole lopulta kovinkaan dramaattinen, vaikka eletään mullistusten aikakautta.

Elokuvassa on tyyliä ja tunnelmaa. Se kannattaa käydä katsomassa, jos hidas kerronta ei kuulosta liian työläältä.

Kommentoi

Hae Heilistä