Julkaistu    |  Päivitetty 
Joonas Tanskanen

Arvostelu: Elizabeth-elokuva näyttää välähdyksiä kuninkaallisesta elämästä

Ohjaaja Roger Michell kuoli viime syyskuussa. Hänet tunnetaan ehkä parhaiten Hugh Grantin ja Julia Robertsin romanttisesta komediasta Notting Hill vuodelta 1999. Neljän näyttelijälegendan keskusteludokumentti Nothing Like a Dame (2018) pyöri Suomessa televisiossakin.

Postuumisti julkaistu katkelmallinen Elizabeth esittää välähdyksenomaisia pätkiä nyt 96-vuotiaan Elisabet II:n elämästä. Dokumentti keskittyy kuningattaren julkiseen kuvaan. Elisabet edustaa kruunua Britanniassa ja muualla maailmassa.

Dokumentin rakenne noudattaa kollaasia. Elizabeth koostuu pelkästä arkistomateriaalista. Uutispätkiä, haastatteluja, välähdyksiä julkisista esiintymisistä, televisio-ohjelmia. Lyhimmillään alle sekunnin mittaiset pätkät on asteltu löyhien alaotsikoiden alle.

Näemme kuningattaren esimerkiksi ratsastamassa eri vuosikymmenillä ja aloittamassa kymmenet puheensa samalla sananparrella. Kokonaisuus hyppii iloisesti historiassa sinne tänne. Tyyli on komediallinen mutta ei halventava.

Kuninkaallisiin liittyy paljon absurdiutta ja hassuja tapoja, ja näille britit osaavat parhaiten nauraa itse. Mukana on useita tv-sketsejä. Dokumentti luo koomisia asiayhteyksiä. Vakavammat kohdat kertaavat kuningatarperheen traagista lähihistoriaa. Ne eivät toimi yhtä hyvin. Purevaa kritiikkiä ei esitetä, vaikka brittiläisen yhteiskunnan ongelmakohtia sivutaankin.

Dokumentin voima on siinä, että se ei ole perinteinen henkilödokumentti. Toki se muistuttaa perinteisen dokumentin mallia muistelemalla kuningattaren elämän käännekohtia. Lapsuutta, kruunajaisia, läheisten ihmisten kuolemaa, lasten syntymää. Toisaalta se antaa painoarvoa hullunkurisille pikkudetaljeille. Mukana on pitkä katkelma Samsungin tehtaan avajaisten markkinointivideosta.

Parhaimmillaan dokumentti on kohdissa, joissa kuningattaren virallinen naamio väistyy hetkeksi ja elokuva esittää kohteensa aitona ihmisenä. Kuningatar nähdään jännittämässä laukkakilpailuja. Samalla dokumentti välittää ajatuksen kuningattaresta, joka tiedostaa hyvin roolinsa kuninkaallisessa teatterissa.

Kommentoi

Hae Heilistä