Arvostelu: Metsurin tarinassa liikutaan jossakin unen ja toden rajamailla
Metsurin tarina seuraa pienen kylän tapahtumia. Elokuvassa liikutaan ikään kuin unen ja toden rajamailla.
Mikko Myllylahden ensimmäinen pitkä ohjaustyö Metsurin tarina on elokuva, jossa liikutaan koko ajan jossain unen ja toden rajamailla. Elokuvan juoni on periaatteessa yksinkertainen. Pienen paikkakunnan saha suljetaan. Tämä aiheuttaa epätoivoa ja perheiden hajoamisia.
Elokuva seuraa kylän tapahtumia. Keskushenkilönä on Jarkko Lahden esittämä perheenisä Pepe, joka seuraa sivusta kotikylän omituisia tapahtumia. Vaimo lähtee kaupunkiin ja kouluikäinen poikakin (Iivo Tuuri) katoaa harhailemaan lumikinosten ympäröimässä miljöössä. Elokuva on kuvattu nostalgiaa huokuvassa ympäristössä.
Arkitodellisuus sanoo itsensä irti. Pilkkireiästä kurkistaa mörisevä hauki. Pikkutyttö on parturiyrittäjä. Tiukkakatseinen meedio on kerännyt osan kylästä kulttia muistuttavaan ryhmään. Teillä ajaa itsemurhan tehneen miehen liekehtivä auto.
Tarina on kuitenkin toteutettu vapaamuotoisella ja samaan aikaan vieraannuttavalla tyylillä. Tyylivalinta jakaa varmasti katsojia. Elokuvan dialogi muistuttaa Aki Kaurismäen aforismityylisiä lauseita, joissa pohditaan elämää suurempaa tematiikkaa.
Maailmankuvakin on hyvin kaurismäkeläinen. Tehokkuuskeskeinen maailma jyrää ja pieni ihminen yrittää pyristellä mukana. Tarina kertoo tyhjyydestä ja elämän merkityksen etsimisestä. Juttu eksyy surrealistisille sivupoluille. Kokonaisuus on hajanainen kokoelma erikoisia kohtauksia.
Meno on koko ajan omituista, mutta jotenkin täysin tuttua ja suomalaista. Painotuksissa on suomalaisuuden parodiaa. Suomalainen mies on jörö ja hiljainen. Ihmisten välinen kanssakäyminen on jäykkää.
Kokonaisuutena elokuva jää ehkä vähän liiankin avoimeksi ja irralliseksi. Elokuva kuitenkin osoittaa, että ohjaaja Myllylahdella on harvinaisen kehittynyt elokuvallinen silmä.
Kommentoi