Koulukadun kommuunissa asuu yksi kissa ja neljä hyvin erilaista ihmistä

Joensuun keskustan liepeillä omakotitalossa sijaitsee neljän asukkaan muodostama Koulukadun kommuuni. Kommuunin asuttamalla 50-luvun omakotitalolla on pitkä historia. Itse kommuuni perustettiin kahdeksan vuotta sitten, kun talon entisen omistajan perhe avasi talon kommuunikäyttöön.

Koulukadun kommuuni on sekakommuuni, jossa asuu tällä hetkellä neljä aikuista ja kissa. Jokaisella asukkaalla on omat makuuhuoneensa, joiden lisäksi talossa on runsaasti yhteistä tilaa. Asukkaiden käytössä on yhteinen keittiö, olohuone, säilytystilaa sekä pesu- ja wc-tilat. Osa asukkaista opiskelee, osa käy töissä ja osa tekee molempia.

– Meitä asuu täällä neljä hyvin erilaista ihmistä. Tämänhetkisistä asukkaista minä olen asunut täällä pisimpään, Tuija Koivunen, 53, toteaa.

Hän on asunut kommuunissa noin vuoden, kun taas muut asukkaat ovat kaikki muuttaneet kommuuniin lopputalvesta.

Noe Paukkunen, 18, muutti kommuuniin maaliskuussa. Hän on asunut aiemmin kommuunissa Karsikossa.

– Kommuuni sopii minulle asumismuotona parhaiten. Perheen kanssa ja kommuunissa asumisessa on paljon samankaltaista. Pidän siitä, että asuminen on ihmisläheistä.

Koivunen taas ei ollut ajatellut kommuuniasumista ennen Koulukadulle muuttoa. Hänellä on koti Tampereella puolisonsa kanssa, mutta hän asuu myös Joensuussa töiden vuoksi.

– Tarvitsin Joensuusta asunnon, sillä en tietystikään pysty täällä ollessani menemään yöksi kotiin. En ollut koskaan ajatellut olevani kommuuni-ihminen, mutta kun näin tämän kommuunin ilmoituksen tajusin, että tuonne minä haluan, Koivunen kertoo hymyillen.

^{Koulukadun kommuunissa} niin tavarat ja huonekalut kuin käytännön asiatkin jaetaan kaikkien asukkaiden kesken. Jokainen on vastuussa omasta tilastaan, ja yhteisistä tiloista ja omakotitalon pihasta huolehtimiseen osallistuvat kaikki. Lumityöt, nurmikon leikkaaminen ja muut pihatyöt ovat asukkaiden vastuulla. Jokainen asukas osallistuu tilojen ylläpitämiseen, mutta kaikkien ei tarvitse tehdä samoja asioita.

– Eräs kommuunin edellinen asukas totesi, että jos kommuunin katto vuotaa, et voi mennä huoneeseesi ja laittaa ovea kiinni. Kommuunissa on tärkeää, että kaikki osallistuvat, Koivunen kertoo.

Koivusen mielestä kommuuniasumisessa parasta on kaikki.

– On kätevää, ettei minun ole tarvinnut kuljettaa Tampereelta tavaraa tai huonekaluja tänne, kun kommuunissa niitä on jo valmiiksi. Talo on kiva, ja kommuuni asumismuotona tekee minut onnelliseksi. Istun usein yhteisen tilan sohvalla ja mietin, kuinka mukava täällä on asua, hän sanoo.

Paukkusen mielestä on myös mukavaa, että kommuunissa on aina mahdollisuus olla sosiaalinen, mutta aina saa olla myös yksin.

– Se sopii minulle täydellisesti. Kommuuniasuminen on myös pääsääntöisesti todella edullista. Vuokra ei ole korkea, ja pienilläkin varoilla pärjää hyvin, Paukkunen lisää.

Entä millaisia haasteita kommuuniasumiseen liittyy? Hankalaa voi olla tilanteessa, jossa asukkaat vaihtuvat.

– Hankala tilanne oli, kun kolme aikaisempaa asukasta muutti lähes yhtä aikaa pois kommuunista ja olin ainoa, joka jäi. Kaikki asukkaat ovat yhteisvastuussa vuokrasta, ja kommuunin asukkaiden vastuulla on etsiä uudet vuokralaiset pois muuttavien tilalle, Koivunen kertoo.

Jos uusia asukkaita ei olisi löytynyt ja Koivunen olisi ollut ainoa asukas, hänen olisi pitänyt maksaa vuokra kokonaan.

– Se olisi ollut ihan mahdotonta, Koivunen kertoo.

^{Käytännön haaste} on myös äänieristys.

– Minun huoneeseeni alakertaan kuuluu, jos olohuoneessa soitetaan pianoa. Äänieristystä ei ole paljon, mutta se ei ole ainakaan toistaiseksi haitannut, Paukkunen kertoo.

Yhteisöllinen asuminen sopii monenlaiselle ihmiselle. Kommuuniasujalle hyödyllisiksi piirteiksi Koivunen ja Paukkunen mainitsevat avoimen asenteen ja halun kommunikoida. Tärkeää on myös se, että kaikki säännöt laaditaan yhdessä kaikkien asukkaiden tarpeiden mukaan.

– On helpompi miettiä, millainen ihminen ei sopisi kommuuniasujaksi. Kommuuniasuminen ei sovi sellaiselle, jolle on tärkeää, että kaikki tavarat ovat tietyillä paikoilla, Koivunen toteaa.

– Se, että joku haluaa asua kommuunissa, kertoo jo jotain ihmisestä. Kommuuniasuminen sopii kenelle tahansa, joka lähtee siihen avoimin mielin ja on valmis pohtimaan omia asumisen tarpeitaan, Paukkunen tiivistää ja jatkaa:

– Mielestäni olisi mukavaa, että käsitys siitä, millaiset ihmiset voivat asua kommuuneissa, laajenisi ennakko-oletusten ulkopuolelle.