Perinnekasveja kasvaa monessa pihassa, mutta aina isoäidin ohjeita ei kannata noudattaa
Pihasyreeni on hyvin yleinen perinnekasvi. Kuva: Veera Vuori
Puutarhayrittäjä ja -bloggaaja Anna Saarikoski-Tähtelä, 54, on ollut aina kiinnostunut luonnosta. Mielenkiinto puutarhaa kohtaan heräsi, kun hän perheineen muutti vanhaan pihapiiriin ja lähti opiskelemaan puutarha-alaa. Tieto perinnekasveista on kasvanut samalla.
– Perinnekasvit ovat minun ja yritykseni ykkönen. En ole kovin trenditietoinen ihminen, vaan olen kiinnostunut perinteisistä lajeista ja esimerkiksi luonnonkasvien hyödyntämisestä puutarhassa.
Mitkä kaikki kasvit sitten lasketaan perinnekasveiksi? Pohjois-Karjalan Marttojen kotipuutarha- ja ympäristöasiantuntija Maarit Sallisen mukaan perinnekasveiksi luetaan vanhat lajikkeet tai maatiaiskasvit, joiden kasvattamisella Suomessa on pitkä historia. Perinnekasveja voivat olla niin perennat, puuvartiset kuin huonekasvit.
Saarikoski-Tähtelä luettelee perinnepuutarhan keskeisiksi lajeiksi pihasyreenin, juhannusruusun sekä vanhoja liljakasveja ja malvoja.
– Hyötykasvit, kuten hedelmäpuut, ovat myös yleisiä. Monet vanhat perinneperennat ovat rohtokasveja ja ravinnoksi kelpaavia. Pelkkään koristekäyttöön suomalaisessa puutarhaperinteessä on vain vähän kasveja. Myös luonnonkasvit ovat osa perinnepuutarhaa, sillä ennen luonnonkasveja käytettiin usein puutarhassa, Saarikoski-Tähtelä nimeää.
Yksi asia ei kuulu Anna Saarikoski-Tähtelän perinnepihaan.
– Nykyaikainen siisti nurmikko ei sovi mielestäni perinnepuutarhaan. Ennen puutarhan pohja on ollut monilajinen ja kukkiva, ja mielestäni se on tärkeä perinteisen tunnelman luomisessa. Se on myös helppohoitoinen: ei tarvitse kitkeä eikä kastella.
Anna Saarikoski-Tähtelän periaatteita puutarhanhoidossa ovat luonnonmukaisuus ja helppous. Perinnekasvit sopivat hyvin tähän yhtälöön. Kuva: Veera Vuori
Saarikoski-Tähtelän omassa puutarhassa on perinnekasveja vuosikymmenten takaa.
– Vaikka olemme asuneet tässä 20 vuotta, pihasta löytyy yhä uusia kasveja. Talossa on aikanaan asunut Marttaliiton puutarhaneuvoja, joka on istuttanut monenlaisia, harvinaisempiakin lajeja pihaan. Pihan pusikoista on löytynyt ikivanhoja perennoja ja pensaita, jotka ovat selvinneet hoidotta vuosia ja alkaneet kukoistaa uudelleen.
Saarikoski-Tähtelän mukaan perinnekasvit ovat sopeutuneet kestämään suomalaisia vaativia oloja hyvin. Ne ovat myös ekologinen valinta.
– Perinnekasvit ovat usein monivuotisia ja yleisimpiä suomalaisia tuholaisia kestäviä. Kotimaiset perinnekasvien taimet voivat olla siksi vuosikymmeniä kestävä hankinta. Torjunta-aineita ei tarvita, mikä on luonnolle hyvä. Kun kasvi on kestävä, se on myös helppohoitoinen, Saarikoski-Tähtelä toteaa.
Perinnekasvit ovatkin usein sopiva valinta kotipuutarhaan. Sallinen mainitsee, että puutarhaan siirrettynä erityisesti monet luonnonkasvit voivat kukkia jopa runsaammin kuin luonnossa eivätkä vaadi kovinkaan paljon hoitoa.
Edes perinnepuutarhanhoidossa kaikkia perinteitä ei tarvitse kuitenkaan noudattaa, Saarikoski-Tähtelä korostaa.
– En aina kannata isoäidin ohjeita. Eiväthän kaikki vanhaan aikaankaan toimineet aina järkevästi. Perinnepihan vanhoja tuttuja kasveja voi hoitaa myös nykyaikaisin, luonnonmukaisin keinoin.
Uuteenkin pihaan perinnekasvit sopivat mainiosti.
– Pihaan voi valita puita ja pensaita vanhoista kestävistä lajikkeista. Kun käyttää perinnekasveja, piha pärjää omillaan eikä vaadi ihmeellistä hoitoa. Tämän rungon ympärille voi sitten halutessaan pipertää ja lisäillä vaikka uutuuskasveja, Saarikoski-Tähtelä toteaa.