Ruoka on vahva väline kerronnassa, sanoo professori Jopi Nyman

Oikein hyvä teema, sitähän pystyy katsomaan niin monella tasolla, kehuu Itä-Suomen yliopiston professori Jopi Nyman.

Puhe on ensi viikolla järjestettävän Joensuun kirjallisuustapahtuman tämän syksyn teemasta Maku, johon Nyman tuo oman näkökulmansa perjantaina 13. syyskuuta otsikolla Kirjallisia makumatkoja ja kulttuurien kohtaamisia.

Nymanin omiin kiinnostuksen kohteisiin kuuluu ruoan ja syömisen tematiikka, mutta maku käsitteenähän ei rajoitu pelkästään ruokaan.

– Teemaa voidaan miettiä laajempanakin kysymyksenä sen kautta, mikä on hyvää kirjallisuutta ja kuka pitää mistäkin kirjallisuudesta – vaikkapa kuka määrittää hyvää makua. Sehän voidaan kytkeä luokkakysymykseen, erilaisiin taustoihin ja kaikkeen tämän tyyppiseen.

^Omissa tutkimuksissaan Nyman on jo pitemmän aikaa ollut kiinnostunut ruokakirjallisuudesta, joissa kerrotaan muun muassa ruokamuistoista.

– Niiden kautta rakennetaan identiteettejä, käsityksiä itsestä ja toisesta. Mietitään, miten ruoka on ollut muovaamassa itseä ja perhekäsityksiä. Nyman sanoo.

Sana muistot toistuu usein Nymanin puheessa, ja nousi se esille myös vinkkipyynnössä, jonka Heili laittoi Facebookiin valmistautuessaan Nymanin haastatteluun.

– Oikeaoppinen akateeminen vastaus tähän on tietysti madeleine-leivos, jota puraistuaan Marcel Proustin päähenkilö joutuu muistojen tielle, mistä seuraa kymmenen niteen verran kuolettavaa jaarittelua otsikolla Kadonnutta aikaa etsimässä, kuului yksi kyselyyn tullut vastaus.

Nyman toteaa, että kyseisestä Proustin kohtauksesta on kirjoitettu paljon.

– Se on yksi maailmankirjallisuuden kaikkein keskeisimpiä esimerkkejä siitä, kuinka makumuiston kautta mennään lapsuuteen, semmoisiin vaiettuihin ja unohdettuihin asioihin, jotka palautuvat mieleen.

^Toinenkin klassikkoteos tai oikeastaan teossarja nousi esiin Heilin vinkkipyynnössä: Enid Blytonin Viisikko. Jopi Nyman myöntää itsekin lukeneensa sitä viitisenkymmentä vuotta sitten.

– Sen koukuttavuus johtuu varmaankin siitä, että Viisikko-kirjat on kirjoitettu tiettyyn niukkuuden aikaan, ja Suomessa niitä on myös luettu niukkuuden aikaan, Nyman arvelee.

– Siellä on aina ne Viisikon eväsretket, joissa on voileivät ja houkuttelevat, meille niin vieraat inkiväärioluet. Se on idyllin rakentamista ruokahetken ympärille, kun mysteeri on ehkäpä jo selvitetty ja sitä voidaan juhlistaa tädin pakkaamalla eväspaketilla.

Nyman toteaa, että ruoan ja kokkaamisen kautta voi tuoda esiin hyvinkin erilaisia asioita, muun muassa sitä, kuka ruokaa tekee, kenelle sitä tehdään sekä kuka ja miten ruoan tarjoilee.

– Kaikki, jotka ovat katsoneet Downton Abbeya muistavat, että perhe istuu vieraiden kanssa pöydässä ja tarjoilijat ja hovimestarit seisovat siellä kaukana rivissä tarkkailemassa ja valmiina täyttämään laseja.

^{Nymanin omiin} suosikkeihin kuuluu Joanne Harrisin Pieni suklaapuoti, josta on tehty myös elokuva. Elokuvan lopusta jäi mieleen hengenmies, joka makaa näyteikkunassa ahmimassa herkkuja, joita vastaan oli siihen saakka taistellut.

– Siinähän oli ristiriita kylän papin ja puodinpitäjän välillä – aistillisuus vastaan kiusaus ja itsehillintä, Nyman sanoo.

– Ruokaan liitetään vahvoja aistillisuuden ja seksuaalisuuden kysymyksiä. Se ei ole koskaan symboli, joka tarkoittaisi vain yhtä asiaa, vaan sitä voidaan lukea monin eri tavoin ja monilla eri tasoilla. Tässä mielessä se on kirjallisuuden keinona hyvin monipuolinen.

Nymanin mukaan ruoka on hyvin merkityksellinen myös kulttuurien kohtaamisessa.

– Tavallaan ruoka erottaa kulttuureja, mutta se myös yhdistää. Samalla tavalla kun ruokalajit muuttuvat historian kuluessa, omaksutaan myös uusia ruokalajeja, kuten peruna, tomaatti tai pizza.

Joensuun kirjallisuustapahtuma järjestetään 12.–14.9.2024. Ohjelma ja esiintyjät löytyvät sivulta joensuunkirjallisuustapahtuma.fi