Henry Räsänen kiertää juhlavuonnaan tärkeitä taloja kylillä ja Stadissa
Joensuun Pakkahuoneella viisikymppinen mies esiintyy syyskuussa. Kuva: Aimo Salonen
Tavallaan Henry Räsänen juhli omiakin viisikymppisiään keväällä, jolloin hän ohjasi vierailuteatteri Näyttämölle Kuningas Ubun, pitkäaikaisen työkaverinsa Tero Sarkkisen 50-vuotisjuhlanäytelmän.
Syntymäpäivä, Räsäsen siis, on heinäkuussa, mutta jo sitä ennen hän on ehtinyt aloittaa oman Näyttämöltä näyttämölle -juhlakiertueensa. Sen kanssa lomittain kulkee Maarianvaaran Teatterin kesäkiertue Liikkuva kylä, joka on samanhenkinen Räsäsen oman kiertueen kanssa.
– Teemana on merkitykselliset paikat. Haluan mennä monenlaisiin paikkoihin ja myös paikkoihin, joilla on minulle henkilökohtaista merkitystä, Räsänen kertoo.
Keskiviikkona 26.6.2024 Räsäsen oman kiertueen näyttämö löytyi Maarianvaaran nuorisoseurantalolta, jolta 11-vuotias Henry aloitti teatteriuransa vuonna 1985.
Ammattimaisen kiertämisensä hän määrittelee alkaneeksi 6.3.1996, jolloin hän oli mukana Pieksämäen monologikilpailun finaalissa. Sitä seurasi nuorison taidetapahtuma Kiuruvedellä, jossa Räsänen sai idean markkinoida monologiaan lukioille.
Sen jälkeen erilaisia paikkoja joko yksin tai yhdessä muiden ammattilaisten kanssa onkin kertynyt aikamoinen määrä.
– Juhlakiertueellani on paljon kylätaloja, ja on siellä myös Teatterimuseo Helsingissä, Räsänen kertoo.
Monimuotoisuuden viesti on minulle tärkeä, ja monimuotoisuutta on sekin, että meillä on metropolialue ja seutukaupunkeja.Henry Räsänen
– Kylätaloinnostukseni ei ole kaupunkivastaisuutta, Stadihan on minulle hyvin rakas. Monimuotoisuuden viesti on minulle tärkeä, ja monimuotoisuutta on sekin, että meillä on metropolialue ja seutukaupunkeja.
Maarianvaaran Teatterin kiertue alkaa 17. heinäkuuta, totuttuun tapaan Maarianvaarasta. Viimeinen esitys on 16. elokuuta Vieremän Rientolassa.
Utran työväentalosta tulee tänä kesänä uusi kokemus Maarianvaaran Teatterille.
Uuden paikan maarianvaaralaiset kokevat 29. heinäkuuta, jolloin tullaan ensimmäistä kertaa Utran työväentalolle.
– Utraan päädyttiin, kun olin siellä Björnin Ismon 60-vuotisjuhlassa. Siitä lähtien on kupelehtinut mielessä, että kaupungin sisällä on tämmöinen tila, ja miten on mahdollista, että sitä ei käytetä enempää. Soitin Utran Työväenyhdistykselle, ja he innostuivat heti, Räsänen sanoo.
– Se on vähän samanlainen kuin Lehmon nuorisoseurantalo, mahdottoman hyvässä kunnossa oleva. Ne molemmat on remontoitu niin, että ovat kaikin puolin tosi hyviä tiloja.
Työväen- ja nuorisoseurantaloista ajatus vie 1900-luvun alkuun, jolloin sosiaalidemokraattisten, maalaisliittolaisten ja muiden aatteiden edustajat kiersivät kyliä. Monet heistä kirjoittivat myös näytelmiä harrastajaryhmien esitettäviksi.
Saisiko tästä jonkinlaisen aasinsillan taiteilija Räsäsen juhlakiertueeseen 2024? Räsänen miettii hetken ja löytää muististaan Heikki Kirkisen joskus lausumat sanat:
Siinähän on juuri se, että kylä on juureva, jatkuva, ja sitten kun sinne tulee jotain uutta, ne kohtaavat.Henry Räsänen
– Kirkinen sanoi, että identiteetin eli jatkuvuuden ja diversiteetin eli monimuotoisuuden pitää olla tasapainossa. Siinähän on juuri se, että kylä on juureva, jatkuva, ja sitten kun sinne tulee jotain uutta, ne kohtaavat.
Räsänen asuu Outokummussa, on lähtöisin Maarianvaarasta, puhuu savolaisittain ja painottaa, että Helsinki on hänelle Stadi, ei Hesa.
Mikä hän oikein on identiteetiltään?
– Kyllä Pohjois-Karjala on minulle rakkain maakunta. Se on myös maarianvaaralaisuutta ja itäsuomalaisuutta, ja olen kyllä varmaan savolainenkin, mutta kaavilainen en ole koskaan ollut. Ehkä niitä identiteettejä on monenlaisia, Räsänen pohtii.
– Sitten on tärkeitä paikkoja, kuten Tampere, jossa olen opiskellut. En koe sitä niin, että kuulun tänne, vaan enemmänkin niin, että täältä on hyviä muistoja. Helsingilläkin on oma paikalliskulttuurinsa. Minusta on mielenkiintoista, että meillä on tämmöinen niin kuin kity Suomessa.