Julkaistu    |  Päivitetty 
Aimo Salonen

Politiikka: "Niin on hyvä kuin elämässä käy" sanoo Anu Vehviläinen, joka hyvästelee pitkää poliittista uraansa tänä keväänä eikä vielä tiedä, minne tie vie

Ortodoksisuus, vaikkapa Ikkunalaudalla oleva kahtatoista suurta juhlapäivää kuvaava ikoni, tuo Anu Vehviläiselle mielenrauhaa. Ortodoksisuus, vaikkapa Ikkunalaudalla oleva kahtatoista suurta juhlapäivää kuvaava ikoni, tuo Anu Vehviläiselle mielenrauhaa.

Mutta nurkan takana odottaa vielä jotakin uutta.

Noin päättyy Rouva puhemies, Anna-Liisa Hämäläisen kirjoittama Anu Vehviläisen elämäkerta (Docendo 2022). Eletään maaliskuuta 2023, ja uuteen eduskuntaan pyrkivät käyvät vaalikampanjoitaan.

Joko pitkää poliittista uraansa hyvästelevä Vehviläinen tietää, mitä se uusi voisi olla?

– En. Ajattelen, että niin on hyvä kuin käy. Tietyllä tavalla on jännää kihelmöintiä siihen, millainen tulevaisuus on.

 

Vehviläinen myöntää harkitsevansa hakemuksen jättämistä, kun Joensuu etsii uutta kaupunginjohtajaa, mutta korostaa, että ei vielä tiedä, hakeeko hän lopulta virkaa vai ei.

– Menossa on nyt siirtymävaihe niin fyysisesti kuin henkisestikin. Valmistelen muuttoa pois Helsingin-asunnosta, jossa olen asunut kuusitoista vuotta, ja katson mieluummin eteenpäin kuin taaksepäin.

Taaksepäin Vehviläinen katsoi riittävästi puolitoistavuotisen kirjaprojektin aikana, jolloin faktoja riitti runsaasti tarkastettavaksi.

– En koe kaipuuta menneisiin vuosikymmeniin. Nyt on järkevääkin otta henkistä hajurakoa siihen, mitä sieltä nostaisi tärkeimmiksi asioiksi.

 

Kun tästä haastattelusta sovittiin, Vehviläinen korosti, että hän ei halua puhua puolueensa tilasta tai ottaa muutenkaan kantaa politiikan nykytilaan.

– Nyt on herkkä vaihe, kun muut – sekä puolueet että yksittäiset ehdokkaat – käyvät vaalikampanjoita. Haluan, että heillä on vaalirauha, enkä halua olla päsmäröimässä joukossa. Minulla on vapautunut olo, kun ei tarvitse itse olla tuolla tekemässä kampanjaa, Vehviläinen perustelee.

Elämäkertaan haastateltu Helsingin Sanomien veteraanitoimittaja Unto Hämäläinen totesi, että Vehviläisen edustama voimakkaasti asia- ja aatekeskeinen tyyli tehdä politiikkaa toimi hänen uransa alussa ja toimii vieläkin, mutta sille ei voi ennustaa loistavaa tulevaisuutta.

Vehviläinen arvelee ymmärtävänsä, mitä Hämäläinen tarkoitti.

– Itse olen kasvanut vielä jonkin verran vakavaan politiikan tekoon, missä kannanottoja ja ohjelmapapereita tehtiin yhdessä. Nyt on tullut uudet sukupolvet, joille politiikan teko voi perustua pitkälti ahkeraan twiittailuun.

 

Sosiaalinen media on tuonut tarpeen reagoida koko ajan johonkin. Koko ajan joutuu myös olemaan tarkastelun kohteena, mikä tekee ajasta aiempaa armottomamman.

– En usko, että nuoremman polven poliitikoilla on sen vahvempi psyyke kuin meilläkään. Vaikka politiikassa pitääkin kehittää paineensietokykyään, meistä kenestäkään ei tunnu hyvältä, jos koko ajan haukutaan.

Vehviläinen sanoo olevansa kiitollinen siitä, että on itse säästynyt aivan pahimmilta myrskyiltä, ja tunteneensa sympatiaa puolueista riippumatta heitä kohtaan, jotka ovat juuttuneet jatkuvan riepomisen ja naulaamisen kohteiksi.

– Monta kertaa olen laittanut viestin, että jaksa ja kerää voimia, vaikka nyt ympärillä möyriikin.

Suurimman poliittisen takaiskunsa Vehviläinen koki vuoden 2003 vaaleissa, jolloin hän putosi eduskunnasta. Paluun aika oli heti neljä vuotta myöhemmin, ja yhteensä parlamentaarikon uraa kesti 24 vuotta. Ministerinä hän oli kolmen eri pääministerin hallituksessa, ja Matti Vanhasta hän tuurasi eduskunnan puhemiehenä 9.6.2020–31.1.2022.

 

Monivaiheinen ura on tuonut Vehviläiselle kyvyn tarkastella politiikkaa laajemmin kuin vain oman puolueen luukusta.

– Olen ollut kansanedustajana kaksitoista vuotta hallituspuolueen edustajana ja kaksitoista vuotta oppositiossa. Pitkään jos on kansanedustajana, on hyvä saada kokemusta molemmista rooleista, koska oppositiossa eduskunnan arvon ymmärtää eri tavalla kuin hallituksen edustajana.

Vehviläisen oma puolue ei lähde vaaleihin juuri nyt paalupaikoilta, mutta se ei estä häntä sanomasta, että ei sen pidäkään olla niin, että johonkin lakiin on kirjattu, mitä puolueita Suomessa pitää olla.

– Monipuoluejärjestelmä on tosi tärkeä asia, kun katsoo maita, joissa on oikeusvaltio-ongelmia, tai autoritaarisia valtioita kuten Venäjä tai Kiina. Demokratiaan ja monipuoluejärjestelmään kuuluu, että puolueiden kannatukset vaihtelevat ja uusia puolueita tulee ja puolueita jopa kuihtuu.

 

On siis kevät 2023 ja Anu Vehviläinen katsoo, mitä elämä tuo tästä eteenpäin tullessaan. Ikkunalla on metallinen ikoni, joka kuvaa ortodoksien kahtatoista suurta juhlapäivää.

– Ortodoksisuus tuo minulle mielenrauhaa tähän maanpäälliseen elämään ja auttaa käsittelemään tuonpuoleisiakin asioita, Vehviläinen sanoo.

Helsingistä on tulossa Joensuuhun suuri joukko kirjoja, jotka pitäisi saada mahtumaan Joensuun keskustassa olevaan asuntoon, ja paljon tavaraa menee Helsingissä kierrätykseen. Tilaa elämään tulee jo siitä, että yksi asunto tipahtaa pois kuvioista.

– Kolmessa asunnossa – Helsingissä, Joensuussa ja Höytiäisellä mökillä – kun on elänyt, ei aina ole tiennyt, missä herää. Nyt tuntuu hyvältä rauhoittua Joensuu–Höytiäinen-akselille.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä