Konservatorio: Vielä tämä keikka soitetaan yhdessä
Sirpa Kainulainen (keskellä) lähettää nyt eteenpäin Roosa Räsäsen (edessä), Aino Öhmanin ja muut AccArt-yhtyeessä pitkään soittaneet muusikot.
Tämä on näköjään kolmas kerta, kun Karjalan Heili haastattelee harmonikansoiton opettajaa Sirpa Kainulaista ja Joensuun konservatorion AccArt-yhtyeen muusikoita.
Ensimmäisessä jutussa tammikuussa 2018 kerrottiin edessä olleesta matkasta Turkuun SM-kisoihin, toisessa toukokuussa 2019 yhtyeen oman levyn tekemisestä.
Nyt on jäähyväisjutun aika. Sunnuntaina 21.5.2023 kello 14 konservatorion suuressa salissa alkaa konsertti, jonka jälkeen yhtye lopettaa toimintansa AccArtin nimellä. Osa muusikoista jatkaa opiskeluaan konservatoriossa, suuri osa siirtyy elämässään ja opinnoissaan eteenpäin – tai oikeastaan jotkut ovatkin jo siirtyneet.
– Itse opiskelen yliopistossa luokanopettajaksi, Imatralta vuonna 2018 Joensuun konservatorioon tullut Aino Öhman kertoo.
– Nähtäväksi jää, millä tavalla jatkan muusikkona, mutta nyt näyttää, että opettaja minusta tulee, onko se sitten luokanopettaja vai jonkin näköinen musiikinopettaja vai käsityön opettaja, joksi myös opiskelen.
Sirpa Kainulainen on saatellut vuosien aikana eteenpäin montakin entistä oppilastaan, mutta AccArt on oma tapauksensa.
– Itselleni yhtye on erityisen läheinen siksi, että olen saanut toteuttaa siinä näkemystäni siitä, miten harmonikka liittyy tänä päivänä muiden instrumenttien joukkoon, Kainulainen sanoo.
Kokoonpano on muuttunut jonkin verran vuosien aikana. Sunnuntaina haitaristeja on seitsemän: Jere Rouvinen (soittaa myös pianoa), Ida Latvala (esiintyy myös laulajana), Aino Öhman, Aamu Riissanen, Atte Matikainen, Roosa Räsänen ja Leo Skogström.
Lisäksi yhtyeeseen kuuluvat Reko Svan kontrabassossa, Svetoslav Lawrenzuk sellossa ja Johannes Valve akustisessa kitarassa.
AccArt sai alkunsa, kun joukko musisoivia kaveruksia halusi soittaa yhdessä. Roosa Räsäsen mukaan bändi muodostui jo vuonna 2015.
Jo sitä ennen jokainen oli aloittanut oman soittamisensa.
– Itse taisin olla kahdeksanvuotias, kun aloitin harmonikansoiton Sirpan kanssa, Räsänen muistelee.
Kainulaisen opissa hän on siis ollut 12 vuotta, ja AccArtinkin kanssa on koettu seitsemän vuoden aikana niin harmonikkaristeilyt, SM-hopeamenestys, levynteko kuin monenlaiset keikat ja harjoitustuokiot ja muukin niihin liittyvä tekeminen.
Miltä tuntuu nyt, kun edessä on viimeinen yhteinen keikka?
– Vielä en ole ajatellut sitä sen tarkemmin, enkä ole halunnutkaan. Ehkä se tunne tulee vasta konsertin jälkeen, että nyt tämä on loppu, Räsänen vastaa.
Räsänen sanoo, että AccArt on pitkäaikaisin kokoonpano, missä hän on ollut haitaristina.
– Tosi tärkeä se on kyllä ollut, kun sillä porukalla ollaan soitettu pienestä asti. Totta kai yhdessä soittaminen on tärkeää, kun kuuntelee muita ja osaa mukautua soittajana muiden soittamiseen.
Aino Öhman liittyi yhtyeeseen 2018, jolloin Kainulainen soitti ja kertoi, että Turun SM-kisakokoonpanoon tarvitaan lisää soittajia.
– Minulle AccArt antoi orkesterisoittokokemuksen, Öhman kertoo.
– Monenlaisissa kokoonpanoissa olen soittanut, mutta musiikkipistossa en päässyt orkesteriin, koska Imatralla ei ollut mitään tällaista. Olen opiskellut kansanmusiikkia ja popjazzia, mutta tämä antoi kurkistuksen myös klassisempaan maailmaan.
Sunnuntain konsertti on läpileikkaus AccArtin taipaleesta. On Piazzolaa, kansanmusiikkia, laulumusiikkia, yhtyeen omia suosikkikappaleita.
– Soitamme pienryhmissäkin. Tarjolla on monipuolisesti kaikenlaista, Roosa Räsänen lupaa.
Ja minne hänen oma tiensä vie tämän jälkeen?
– Luultavasti lähdemme Leon kanssa molemmat Helsinkiin, jos saamme koulupaikat. Äänisuunnittelu kiinnostaa. Musiikin parissa haluan joka tapauksessa jatkaa.
Kommentoi