Puisto: Kaivannonpuisto hellii muistia ja mieltä
Arja Jämsén (edessä), Heidi Kivimäki ja Leena Knuuttila testasivat Kaivannonpuiston ulkosoittimia, joista lähtee rauhallisia, kumisevia ääniä. Muutoin puisto on varsin luonnontilainen.
Joensuun Penttilään, aivan Lions-ruusupuistoa vastapäätä, on valmistumassa uusi puisto, joka on tehty erityisesti muistisairaita miettien.
Pielisjoen rantaviivaa mukailevan Kaivannonpuiston ovat suunnitelleet yhdessä Pohjois-Karjalan muisti ry:n, Karelia-ammattikorkeakoulun ja Joensuun kaupungin viherrakentamisen väki.
Alkuperäisen idean sai Joensuun kaupungininsinööri Tero Toivanen, joka osallistui syyskuussa Karelian muistiosaamisyhteisön tapaamiseen.
– Puistoja on rakennettu esimerkiksi liikuntarajoitteisia silmällä pitäen, mutta muistisairaita ei tiettävästi ole huomioitu missään aiemmin, kertoo Joensuun viherrakennuksen työnjohtaja Heidi Keskitalo.
Mikä muistisairauksia ajatellen sitten on olennaista puistossa?
– Ennen kaikkea sellainen luonnonläheisyys ja mahdollisuus hahmottaa kokonaisuuksia. Muistisairaita ajatellen puistossa on hyvä olla vähän ulkopuolisia ärsykkeitä mutta runsaasti luonnonääniä, sanoo Pohjois-Karjalan Muisti ry:n toiminnanjohtaja Leena Knuuttila, joka on ollut mukana suunnittelemassa puiston muotoa ja rakenteita.
Kaivannonpuistoon astutaan Ruusupuiston ohittavalta kevyen liikenteen väylältä. Ensimmäisenä puiston suuaukolla on aukio, johon parhaillaan pystytetään keinua. Rantatöyräälle rakennetaan myös näköalatasanne, josta voi jäädä ihastelemaan maisemia.
– Maisema täällä todellakin on kunnossa, tämähän on kuin Porvooseen katselisi, ihastelee projektiasiantuntija Arja Jämsén, joka on ollut hankkeessa Karelia-ammattikorkeakoulun edustajana.
Joen suulla, Jokiaseman suunnassa näkyvät punaiset venevajat ja sataman monet veneet. Päätä kääntämällä katse tavoittaa Koivuniemen pienen puisen sillan, kirkontornin sekä Penttilän talojen siluetit.
Pienellä aukiolla on myös puiston ainoa ”härpäke” eli ulkosoittimet, joilla voi tapailla rauhallista, kumisevaa musiikkia.
– Nämähän tuovat mieleen Valamon kirkonkellot, sanoo Arja Jämsén.
– Soittimien ja musiikin avulla voidaan aktivoida muistisairaita virittäytymään samaan hetkeen, tähän ympäristöön. Eräs muistisairaan ihmisen puoliso sanoi hienosti, että hän kaipaa asioita, joilla saa muodostettua yhteyden puolisonsa pään sisällä oleviin maailmoihin. Tällaiset keinot voivat juuri auttaa siinä, Knuuttila sanoo.
Puiston aukiolta lähtee kiemurteleva 600 metrin mittainen polku halki luonnontilaisen lehtimetsän. Polku on päällystetty kivituhkalla.
– Kivituhka on kastuessaan lähes mustaa. Se tekee reitistä selkeän; täällä kulkija tietää, mihin tie vie. Tämä koettiin tärkeäksi puistoa suunnitellessa, Heidi Keskitalo kertoo.
Pari metriä leveä polku kulkee halki alkukesän vihreydessä kylpevän koivikon. Näky on perin suomalainen ja ikiaikainen.
– Yksi tavoite olikin, että polku herättää mielleyhtymiä lapsuuden polkuihin ja maisemiin. Tänne on tuotu runsaasti penkkejä, joilla voi levähtää, kuunnella luonnonääniä ja nauttia hiljaisuudesta, Arja Jämsén sanoo.
– Eikä tähän puistoon kysytä ikää tai diagnoosia; puisto on ihan kaikkien käytössä. Uskoisin, että kiireistä työtä tekevälle tämä voi olla ihana keidas kaupungin keskustan tuntumassa.
Kaivannonpuisto on varmasti monelle ihmiselle mieltä ja psyykkistä kuormaa keventävä paikka.
Ulkoilureitin rakentamiseen Kaivannonpuistoon on tarvittu runsaasti täytemaata, sillä maaperä on varsin vetistä ja upottavaa. Muualle puistoon ei sen sijaan kosketa.
– Alue saa olla täysin luonnontilaisena. Kun metsikössä puu kaatuu, se jää sinne lahomaan, Heidi Keskitalo kertoo.
Kaivannonpuistossa käy toukokuisena aamuna hirmuinen viserrys. Lintuja, pörriäisiä ja kaikenlaisia lentäviä hyönteisiä on touhuissaan runsain mitoin.
– Puisto pidetään hyvin luonnontilaisena; tänne ei ole tulossa mitään kuntoilulaitteita tai temppuratoja, vaan alue on nimenomaan luonnonrauhasta nauttimista varten, Keskitalo kertoo.
Kaupungin osuus puiston rakentamisessa valmistuu tällä viikolla, mutta puiston kehitystyö puiston käyttämiseen jatkuu Pohjois-Karjalan muistiyhdistyksen ja Karelian kesken.
– Olemme keränneet jo nyt paljon erilaisia ideoita, miten puiston mahdollisuuksia voisi hyödyntää, Arja Jämsén kertoo.
– Eräs idea oli esimerkiksi iso kivi. Sellaisen päällä ovat varmasti kaikki lapsina kiipeilleet ja hyppineet; se on ikiaikainen lapsuudenmuisto lähes kaikille. Nyt täällä on iso, tasainen kivi, jonka ympärille voimme kehitellä monenlaista muistia aktivoivaa tekemistä, Leena Knuuttila kertoo.
Kaivannonpuisto – ikä ja muistiystävällinen puistoympäristö -hanketta rahoittaa Pohjois-Karjalan maakuntaliitto 39 000 eurolla.
Kommentoi