Kesäteatteri: Otossa korostuu nyt taiteilija

Simpauttajan juhlavuonna Vuonislahti esittelee uudistetun kesäteatterin ja uuden tulkinnan vuonna 1973 ilmestyneestä Heikki Turusen romaanista. Kymmenen vuotta sitten tarinaa esitettiin Herranniemen
rannassa, nyt esityspaikka on kylän keskustassa tanssilavan vieressä.
Toukokuisena harjoitusiltana uutuuttaan hohtavassa katsomossa poseerasi Pyry Korkalainen, Nurmeksen Immanuel-jouludraamasta ja Ylen tv-sarjasta Lovi tuttu 19-vuotias näyttelijä, joka tekee nyt ensimmäisen
kesäteatteriroolinsa.
– Mahtavaa on päästä juhlavuonna mukaan tämmöiseen. Porukkakin on semmoinen, että ensimmäisiin harjoituksiin kun menin, tuntui, että näiden kanssa on tehnyt hommia pitemmänkin aikaa, Korkalainen kertoo.
Oton etsinnästä tuli keväällä sosiaalisessa mediassa oma jännitysnäytelmänsä, kun ohjaaja Kai Paavilainen huhuili, tietääkö joku ketään rooliin sopivaa näyttelijää.
– Tuurilla päädyin tähän. Mietin keväällä, että mukava olisi olla taas jossain teatteriprojektissa mukana, ja jo seuraavana päivänä isä vinkkasi, että tämmöinen löytyi Facebookista, Korkalainen kertoo.
Paavilainen on löytöönsä tyytyväinen. Korkalaisella on takanaan sen verran näyttelijäkokemusta, että turha ujous ei vaivaa.
– Pyry kokeilee asioita rohkeasti ja on monitaitoinen. Katsotaan nyt, saadaanko me se vielä soittamaan selloakin. Ajatuksena se tuntuu hyvältä, mutta eihän selloa kyllä voi tuoda tämmöiseen sateeseen, Paavilainen viittasi haastatteluhetken säähän.
Ottoa ei ole totuttu selloon yhdistämään, mutta nyt harjoitellaankin Paavilaisen tekemää uutta sovitusta.
Simpauttajassa on mukana ennestään tuttujen lieksalaisnäyttelijöiden lisäksi muitakin uusia kasvoja, muiden muassa Niittylahdessa viime talvena näyttelemistä opiskellut Aleksi Parviainen, joka sai Impan roolin.
– Nuoret voivat lähteä tekemään roolejaan vapaammin kuin vanhemmat näyttelijät, joilla riittää poisoppimista tutuista tavoista lausua Simpauttajan repliikkejä. Harjoitusten alussa jouduin huomauttamaan monta kertaa, että nyt sinä et elä tässä hetkessä, vaan muistelet sitä entistä, Paavilainen kertoo.
Korkalainen vahvistaa, että hahmot ja repliikit eivät ole tuttuja häiritsevyyteen sakka, vaikka hän olikin joskus lukenut kirjan.
– Tiesin minä joitakin iskulauseita, mutta vasta nyt osasin yhdistää, että okei, ne tuleekin Simpauttajasta.
Paavilaisen sovitus nostaa aiempia versioita enemmän esiin Ottoa nimenomaan väärin ymmärrettynä taiteilijana, kun hahmo on tähän saakka nähty enemmän mielenterveysongelman kautta.
– Olemme jutelleet Kaitsun kanssa hahmosta paljon ja rakentaneet sitä yhdessä, Korkalainen kertoo.
– Itseäni löydän Otosta siinä, että minäkin tykkään taiteista ja Otto on vähän semmoinen omissa maailmoissaan haahuilija, jonka senkin tunnistan välillä itsestäni. Toisaalta se on sen verran erilainen kuin minä, että kovasti riittää vielä hommaa rooliin menemisessä.
Takana on jouludraamoja monelta vuodelta ja yksi isohko rooli tv-sarjassakin. Tammikuussa Korkalainen kotiutui varusmiespalveluksesta ja edessä on hakeutuminen opintoihin. Kuinka vahvasti teatteri pyörii mielessä ammattina?
– Kyllä se pyörii, mutta tänä kesänä en ole hakemassa mihinkään teatterikouluun, vaikka viime kesänä hainkin teatterikorkeaan. Nyt haluan koettaa jotain muuta. Arkkitehtuuri innostaa tosi paljon ja pyrin opiskelemaan sitä. Katsotaan sitten jatkossa, jos vaikka ura urkenisi siitä.
Kommentoi