Ravit: Hevoset herättivät uinuvan kilpailuvietin - keihäänheiton maailmanmestari Aki Parviainen suoritti ravikortin Joensuussa

Mihinkäs sitä tiikeri raidoistaan pääsisi, tulee mieleen kuunnellessa Aki Parviaista, 48, keihäänheiton maailmanmestaria, kun tämä puhuu uudesta intohimolajistaan raviurheilusta.
– Hevoset ovat alkujaan vaimoni Merja Ahosen harrastus, ja vaikka olen tykännyt hevosista eläiminä aina, niin ravitouhu sen todellisen kipinän sytytti, Parviainen kertoo.
Aki Parviaisen ja Merja Ahosen kotona asustaa nyt kaksi hevosta. Perheen kolmas hevonen on jo hankittuna; se on nuori suomenhevostammavarsa, joka menee kesäksi laitumelle ja tulee syksyllä kotiin Tuupovaaraan.
Raviurheilun pariin Parviainen ja Ahonen päätyivät melkoisen sattuman kautta.
– Minä ostin Ruotsista itselleni kylmäverisen hevosen viime syksynä. Hankin Eldsonin ihan ratsuksi, vaikka se ravihevosena hyvin olikin pärjännyt, Merja Ahonen kertaa ravitaipaleen alkua.
– Lähdin sitten kerran kaverini kanssa ratsastamaan Eldsonilla Liperin raviradalle, ja ruuna lähti painelemaan sellaista kyytiä ravia, että hyvä kun pysyin kyydissä. Pyysimme sen jälkeen Anssi Muhosta kokeilemaan sitä, ja siitä homma oikeastaan lähti.

Nyt Eldson on kilpaillut talven ja kevään aikana useamman kerran, ja Aki Parviaisen ja Merja Ahosen sydämet sykkivät raviurheiluun täysillä.
– Onhan tämä vielä melkoista opettelua, mutta olemme saaneet todella hienosti apua ja neuvoja monelta eri ihmiseltä, Aki Parviainen kiittelee.
– Kilpaurheilijan valmentautumisessa on yllättävän paljon samoja piirteitä, olipa kyseessä ihmis- tai eläinurheilija. Voimaa, kestävyyttä ja nopeutta treenataan yhtälailla, ja sen lisäksi erittäin olennaista terveyden vaaliminen, lihashuolto ja palautumisesta huolehtiminen.
Urheiluvammat sävyttivät Parviaisen omaakin uraa, ja ne ovat arkipäivää hevosten kanssa operoidessakin.
– Varmasti oma tausta vaikuttaa siinä, että osaan nähdä, mitä mistäkin seuraa. Kilpaurheilija vaatii todella paljon huoltoa ja hoitoa, siinä ei ole eroa, onko se ihminen vai eläin. Toki isoimmat erot tulevat sitten henkisessä puolessa, kun hevosen motivaatiota pitää hoitaa vähän toisin kuin ihmisen.

Toukokuussa Joensuussa järjestettiin ravikilpailuissa ajamaan oikeuttava korttikurssi. Kurssilla käydään läpi ravikilpailusääntöjä sekä harjoitellaan radalla kilvanajoa porukassa.
Aki Parviainen osallistui kurssille ”ihan nyt huvikseen”.
– Kyllä minulla pääpaino varmasti tulevaisuudessakin on valmentamisessa. Se kiinnostaa ja on lähempänä sydäntäni. Mutta kiinnostava on tutustua tähän kilvanajoonkin: siellä radalla hevosjoukkojen keskellä homma on vielä aivan erilaista.

Oman kilpauran lopetus oli aikoinaan Aki Parviaisen mukaan kova paikka. Sen lisäksi että terveys oli lujilla, oli edessä pitkä vääntö vakuutusyhtiön kanssa.
– Kilpaurheilijan elämä on hyvin intensiivistä ja kontrolloitua. Jo se on valtava muutos, kun kaikki se jää pois. Puhumattakaan tunnetasolla.
Moni urheilija kipuilee kilpaurheilusta luopumisen nivelkohdassa, kun koko siihenastisen elämän täyttänyt asia jää taka-alalle.
– Täytyy sanoa, että ravitouhussa olen ensimmäistä kertaa saanut niitä samoja uskomattomia fiiliksiä, mitä oman kilpauran aikana tuli koettua, Aki Parviainen sanoo.
– Raveissa jännitys, kilpailu, onnistuminen ja pettymykset kulkevat kaikki mukana. Ei tällaista saa arkisessa elämässä missään.
Myös eräs ominaispiirre on Aki Parviaisen mielestä raviurheilussa maininnan arvoista:
– Täällä kaikki ihmiset ovat samalla viivalla. Ja jos katsoo noita yli seitsemänkymppisiä miehiä, jotka hevosten kanssa touhuavat, niin aika kovakuntoisia ukkoja ne on. Siinä on jo hyvä tavoite tuleville vuosille, että tuohon pystyy.

Korttikurssilla opit haltuun
Ravikilpailuissa ohjastamiseen vaaditaan hevosen ohjastajalta C-ajolupa, jonka voi suorittaa vuosittain järjestettävällä korttikurssilla. Joensuussa korttikurssien järjestämisestä vastaa Pohjois-Karjalan hevosjalostusliitto ry.
– Tänä vuonna korttikurssille osallistui 9 tulevaa raviohjastajaa, kertoo hevosjalostusliiton toiminnanjohtaja Anne Taimela.
Korttikurssille perusvaatimuksia ovat 16 vuoden ikä sekä aiempi hevoskokemus.
– Alussa suoritetaan pääsykoe. Sen jälkeen kurssiohjelmassa on teoriakoulutusta, eläinlääkärin luento sekä runsaasti käytännönharjoittelua. Kuskit harjoittelevat radalla ensin ilman hevosia: he siis vetävät itse kärryjä ja harjoittelevat lähtötilanteen paikkoja ja asettumista raviradalle, Anne Taimela kertoo.
– Haastavinta on se oman paikan löytäminen ja eri tilanteiden hallinta. Radalla on kilpailutilanteessa yhtä aikaa 12–16 hevosta, ja jokaisen kuljettajan täytyy noudattaa samoja sääntöjä, muuten tulee ongelmia.