Matelin aitan portailla voi hyräillä vaikka Toivo Kärjen tangoa

Möhkön läpi virtaa Koitajoki, jolla ovat eränkävijöidenkin veneet lipuneet. Sitäkin voi miettiä silloin, kun katsoo Parppeinvaaran luontokeskuksen metsäkanalintuja ja karhuja. Möhkössä on myös ruukkimuseo, joka vie aikaan, jolloin kylässä tehtiin rautaa järvimalmista.

Se toiminta alkoi 1849.

Kolme vuotta aikaisemmin oli kuollut Magdaleena Antintytär Kuivalainen, joka tunnetaan paremmin runolaulaja Mateli Kuivalattarena.

Nykykansanmuusikko Reetta-Mari Kellokoski toimii tänä kesänä oppaana Parppeinvaaralla ja poseeraa tuossa sen aitan portailla, jonka luona Matelin uskotaan laulaneen Elias Lönnrotille vuonna 1838.

Kannattaa syventyä vaikkapa Tiina Sepän tuoreeseen väitöskirjaan, joka avaa runonlaulaja–kerääjä-suhdetta. Se, mitä Lönnrot Matelista esiin nostaa, ei välttämättä ole koko totuus.

–  Koiteren järven rannalla eli pari vuotta sitte ja taitaa vieläki elää vanha 80-vuotinen akka, Mateli Kuivalatar, täräyttää Lönnrot Kantelettaren esipuheessa 1840.

Se asiavirhehän tuossa on, että vuonna 1771 syntynyt Kuivalatar oli Lönnrotin tavatessaan vasta 67-vuotias.

Paljon muutakin semmoista hän oli, mitä runojen kerääjät eivät katsoneet tarpeelliseksi muistiin merkitä.

Ihan kaikkea he eivät edes tienneet  –  kuten vaikkapa sitä, että 100-vuotissankari Toivo Kärki oli Matelin Kristiina-tyttären kautta runonlaulajan jälkeläinen suoraan alenevassa polvessa.