Puolaa ja suolaa lukijamatkalla

Tähän oli luonnollinen syy, sillä kyseessä oli kylpylämatka ja polskuttelu moninaisilla hoidoilla maustettuna piti ihmiset sijoillaan.

Kaupunki kohteessa oli Varsovasta reilut 200 kilometriä pohjoiseen sijaitseva Ciechocinek, joka on kuuluisa nimenomaan kylpylöistään ja etenkin suolaseinästään.

Kaupungissa oli aikoinaan suolakaivoksia, ja 1800-luvulla keksittiin johtaa suolavesi torneihin ja valumaan pitkin tarkoitusta varten rakennettua seinää. Seinällä on korkeutta toistakymmentä metriä ja pituutta melkein kaksi kilometriä, ja sen kerrotaan vaikuttavan koko kaupungin ilmastoon – vähän niin kuin sellutehdas Varkaudessa, mutta ei sinne päinkään.

Seinän liepeillä hengailemisen uskotaan puhdistavan kehoa ja rauhoittavan mieltä. Kieltämättä kun kulmilla pyöri, oli kuin meren rannalla olisi käyskennellyt.

40 miljoonan asukkaan Puola ei matkakohteena ole noussut suomalaisten keskuudessa ihmeempään suosioon. Suomen matkatoimistoalan liiton tilastojen mukaan vuonna 2014 Suomesta tehtiin Puolaan 2  413 matkaa, mikä oli reilut parisataa matkaa vähemmän kuin vuotta aiemmin. Euroopan maista Puola oli sijaintiinsa nähden hyvinkin vaatimattomasti sijalla 17.

Tilastoissa tosin huomioidaan ainoastaan lentäen tehnyt valmismatkat, joten sitä voidaan pitää vain suuntaa antavana.

Pääkaupunki Varsovasta toinen maailmansota pyyhkäisi 90 prosenttia maan tasalle, joten vanhaa rakennuskantaa on vähän. Jos historian siipien lennättämäksi haluaa, se onnistuu parhaiten Etelä-Puolan Krakovassa.

Katsauksen 1300- ja 1400-luvun loiston aikoihin saimme mekin edellä mainitulla retkellä Torunin hansakaupunkiin, joka on rankattu Unescon perintökohteeksi ja myös Nikolaus Koperniuksen kotikaupunkina tunnetaan.

Sitten ovat tietysti Auschwitz ja muut surullisen kuuluisat keskitysleirit, jotka joku haluaa ehdottomasti nähdä edes kerran elämässään, joku toinen ei mistään hinnasta. Meiltä ne jäivät tällä erää näkemättä.

Puolaahan riepoteltiin toisessa maailmansodassa sekä saksalaisten että venäläisten toimesta, ja kuusi miljoonaa puolalaista – 15 prosenttia väestöstä – kuoli. Juutalaisia oli heistä puolet.

Yksi valtti Puolassa on yli muun, ja se on hintataso. Esimerkiksi ravintolaillallisen laskusta voi Suomeen verrattuna raapaista helposti puolet pois, ja perusbaarissa iso olut maksoi noin 1,50 euroa. Tai ainakin näin kertoivat.

Ruoan suhteen tunnelmat olivat kaksijakoiset: parhaimmillaan ruoka oli erinomaista, mutta esimerkiksi sinänsä ihan siistissä hotellissamme se oli aika ajoin varsin vaatimatonta.

Perheen 10- ja 7-vuotiaan jälkikasvun kohdalla pyyhkeen – tai paremminkin lautasliinan – sai heittää kehään heti kättelyssä, mikä tietysti saattoi johtua myös kasvatusteknisistä syistä.

Puolalainen keittiö on tunnettu ennen kaikkea keitoistaan, jotka olivatkin erinomaisia myös hotellissa, ja moninaisista kylmistä alkupaloistaan. Lämpimien kohdalla mennään yleensä osastolle liha ja peruna.

Yllättävää oli, että englanninkielen taito vaihteli kehnosta olemattomaan myös nuorilla. Arvatenkin tilanne on toinen isoissa kaupungeissa.

Puola ei ole myöskään liittynyt euroon, vaan siellä puljataan zlotyillä. Yksi zloty on noin 0,25 euroa, joten ynnäily onnistui helposti. Yhä markkoina ajatteleville laskutoimituksia oli toki nyt kaksi, mikä muutamina soraääninä seurueessamme ilmeni.

Kaiken kaikkiaan Puola oli ensikertaiselle miellyttävä tuttavuus. Ihmiset olivat ystävällisiä, paikat pidetään siisteinä ja kaikki toimi moitteetta.

Ja se iso olut – 1,50!