Vanhassa muoto parempi

Aatos lentää oitis aurinkoiselle hiekkarannalle, palmujen katveeseen. Ihan kuin korvissa soisi Beach Boysin Surfin’ Safari vuodelta 1962.

Niskassa pistelevä perisuomalainen tihkusade palauttaa maan pinnalle. Partaukko juttelee autonsa vierellä:

– Joo, ei ole paljon tullut lautailtua. Pitää odotella, että vedet vielä vähän lämpenevät.

Ollaan Onttolassa ja partaukko on Pasi Pouta, jonka vuoden 1952 Chevrolet Bel Air De Luxe STW:stä leivotaan parhaillaan kesäautojuttua Karjalan Heiliin.

Bel Air on tuore hankinta ison rapakon takaa. Pouta kertoo haeskelleensa jenkkiläisiltä nettisivustoilta alunperin puukylkistä Fordia. Halutut aihiot olivat kuitenkin harvassa, ja hakuaikana myyntiin tulleet yksilöt vielä kohtalaisen heikkokuntoisiakin.

– Oltiin vuosi sitten Kaliforniassa käymässä itsekin, ja siellä kävin yhdessä surffipaikassa katsomassa vuoden 1950 Fordia.

– Se oli joskus 60-luvulla rakennettu surffiputkan mainosautoksi, ja olisi muuten ollut juuri oikeanlainen, mutta hintapyyntö oli pitkä ja auton kunto aika huono, Pouta sanoo.

Kuviemme Chevrolet löytyi kotoa käsin netistä. Se oli myynnissä yksityisellä keräilijällä Indianan Kingstownissa, Yhdysvalloissa. Poudan tuttavat kävivät katsomassa auton ja laivasivat sen sitten Suomeen.

Auto oli rakennettu sopivaan surf-henkiseksi, mitä Pouta hakikin.

Esimerkiksi puukyljet eivät ole tässä autossa oikeaa puuta, vaan kuviot on taidokkaasti ootrattu auton pelteihin.

– Tätä mallia ei ole koskaan saanutkaan puukyljillä. Fordilla sellainen taisi olla ohjelmassa vielä vuoden 1950 tietämille saakka, Pouta muistelee.

Ulkokuoren lisäksi pirssi oli saanut amerikkalaisomistajaltaan täyshoidon myös tekniikalleen.

Pellin alla pörisee läpikäyty modernimpi V8 ja alustan kilkkeet on uusittu käytännössä kokonaan, kaiken muun muassa.

Pouta sai pärinäkärpäsen pureman jo varhain. 16-vuotiaana hankittiin ensimmäinen auto, naapurin ladosta. Se oli juustohöyläkattoinen Ford Anglia, josta riitti autoa pitkälle ajokortti-ikäiseksi.

Sitten seurasi sivuaskel moottoripyörien maailmaan, joita Pouta rakenteli ja ajoi aina näihin päiviin saakka.

Puolenkymmentä vuotta sitten iski kuitenkin jälleen autokuume, ja Jenkeistä löytyi sopiva lääke: avomallinen, valkoinen varhaisvuosien Ford Mustang.

Lääkkeen teho ei kuitenkaan ollut pysyvä, vaan heti kohta mittavan kunnostusurakan jälkeen mieli alkoi tehdä jotain vanhempaa.

Pitkä tarina lyhyeksi: tänään Poudan tallissa majailee edellämainitun vuoden 1965 Mustangin lisäksi kuviemme Chevrolet Bel Air vuodelta 1952, Chevrolet pick-up 1947 ja hotrod-Ford vuosimallia 1931.

– En tiedä. Varmaan ulkomuoto, tyyli ja saundi. Vanha tavara on aina viehättänyt, Pouta miettii.

– Eiköhän nämä nyt vähäksi aikaa riitä. Alkaa tilakin loppua, Pouta naurahtaa.

Autokuumeen lääkitys oli siis vain annostelusta kiinni.

Toiseen tautiin se ei tosin näytä auttavan: Pouta lipsauttaa hankkineensa hiljattain vanhan Harley-Davidsonin. Taas.

Ehkä kyseessä ei olekaan autokuume, vaan pykälän vakavampi tauti: pärinäkärpäsen purema.

Siihen ei ole lääkettä. Eikä pidä ollakaan.