Julkaistu    |  Päivitetty 
Aimo Salonen

Kaikkien etu on suora puhe

Dalmatialaisen Votkan seurassa viihtyvällä Henna Nikumaalla on 20 vuoden kokemus ikääntyneiden ja muistisairaiden hoidon, palvelujen ja oikeuksien kehittämisestä ja tutkimuksesta. Dalmatialaisen Votkan seurassa viihtyvällä Henna Nikumaalla on 20 vuoden kokemus ikääntyneiden ja muistisairaiden hoidon, palvelujen ja oikeuksien kehittämisestä ja tutkimuksesta.

Itä-Suomen yliopiston vanhuusoikeuden tutkija ja yliopisto-opettaja Henna Nikumaa sai lokakuun alussa Vuoden Muistiteko -tunnustuksen työstään muistisairaiden palvelujen ja oikeuksien vahvistamiseksi. Parhaillaan hän tekee oikeustieteiden tohtoriohjelmassa väitöskirjaa muistisairaan autonomiasta ja oikeudellisesta toimintakyvystä.

– Johtopäätöksiä en ole vielä kirjoittanut, mutta kyllä tulokset alkavat olla jo aika vahvasti selvillä, Nikumaa sanoo ja miettii hetken, miten hän oikein sanansa asettaisi.

– Kokemus omasta autonomiasta on äärimmäisen tärkeä muistisairaan kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille, ja muistisairaiden mukaan kokemusta autonomiasta voi vahvistaa oikeudellisella ennakoinnilla, hän lopulta sanoo.

Nikumaa sanoo, että ammattihenkilöstön haastatteluissa nousee usein pohdinta, voiko etenevää muistisairautta sairastavalle edes puhua esimerkiksi edunvalvontavaltuutuksesta. Sairastuneilta itseltään tulee vahva viesti: voi.

– Muistisairaan oma kokemus on, että pitää sanoa selkeästi ja suoraan, Nikumaa sanoo.

 

Nikumaalla on 20 vuoden kokemus ikääntyneiden ja muistisairaiden hoidon, palvelujen ja oikeuksien kehittämisestä ja tutkimuksesta. Itsekin hän on tehnyt hoitotyötä muun muassa kotihoidossa ja erilaisissa pitkäaikaishoidon yksiköissä.

Muistisairauksista puhutaan yhä enemmän, ja vähitellen lisääntyy myös tietous sairastuneiden oikeuksista. Paljon on silti vielä tekemistä.

– Yleisimpiä kapeikkoja on kuvitelmat, että muistisairausdiagnoosi on yhtä kuin oikeudellisen toimintakyvyn menettäminen tai että ihminen ei kykene enää päättämään mistään itse, Nikumaa kertoo.

– Varsinkin lapset usein kuvittelevat, että jos iäkäs isä tai äiti sairastuu etenevään muistisairauteen, se tarkoittaisi, että lapsella olisi automaattisesti valtuudet hoitaa kaikkia asioita. Näinhän ei ole.

 

Oikeudellinen ennakointi on tärkeää, painottaa Nikumaa. Edunvalvontavaltuutus kannattaa tehdä hyvissä ajoin niin, että kenellekään ei ole epäselvää, kuka hoitaa asioita, jos ihminen ei enää itse pysty asioistaan päättämään ja tahtoaan ilmaisemaan.

– Tärkeintä on, että asiakkaan oma tahto tulee kuulluksi, ja omaisiakin helpottaa, kun kaikille on selvää, mitä se oma rakas läheinen on halunnut. Ihan konkreettisestikin vältytään myös tukkanuottasilta, jos omaiset ovat keskenään eri mieltä siitä, mikä vaarille on hyväksi, kun vaari itse on määrännyt, kuka päättää ja miten.

Viralliset asiakirjat helpottavat myös soteammattilaisia, jotka tietävät, kuka päättää asiakkaan puolesta ja miten.

Työaikaa ja voimavaroja säästyy muuhun, kun perusasioita ei tarvitse selvitellä.

Miten sitten tietoisuutta muistisairaiden oikeuksista ja niiden järjestämisestä voi lisätä?

Koulutuksella, vastaa Nikumaa.

– Perusneuvonnan on tultava siitä läheltä. Soteammattilaisilla on valtavasti tarvetta vahvistaa osaamista oikeudellisissa kysymyksissä.

Nikumaa painottaa, että hän ei ole suinkaan tekemässä hoitajista ja lääkäreistä juristeja, vaan kyse on ihan perusasioista, oikean tiedon välittämisestä ja kannustamisesta varautumaan ennakkoon tilanteeseen, missä sijaispäätöksentekijää tarvitaan.

– Itse asiassa joka ikisen täysikäisen pitäisi tehdä ainakin hoitotahto ja edunvalvontavaltuutus, Henna Nikumaa painottaa.

– Minähän saatan itse ajaa huomenna moottoritiellä autokolarin ja vammautua pysyvästi siten, että tarvitsen toisen henkilön hoitamaan asioitani. Suurin osa haluaa, että omia asioita hoitaa oma luottohenkilö tavoilla, jotka ihminen on itse etukäteen määritellyt.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä