Julkaistu 
Hanna Käyhkö ja Hanna-Mari Lappalainen

Heilin toimittajat kohtasivat pyörävarkaan silmästä silmään

Monen mutkan ja ahkeran viestinvaihdon jälkeen edessä  oli kauhistuttava tilanne: on kohdattava netin myyntimies silmästä silmään. Kuvat: Hanna Käyhkö Monen mutkan ja ahkeran viestinvaihdon jälkeen edessä oli kauhistuttava tilanne: on kohdattava netin myyntimies silmästä silmään. Kuvat: Hanna Käyhkö

Mitä voi tehdä, kun viikko sitten varastettu pyörä ilmestyy tori.fi:hin? Heilin hurjapäät testasivat poliisin antamaa ohjetta.

Tämän rikostarinan alkupiste on lokakuinen torstai-ilta Joensuun keskustassa. Karjalan Heilin toimittaja Hanna-Mari Lappalainen on palaamassa kuntosalilta, kun vastassa on ikävä yllätys: mummolta perinnöksi jäänyt Aino-merkkinen pyörä on varastettu Carelicumin edestä. Paikalle on jäänyt vain murrettu lukko, joka tosiaan – näin jälkiviisaana – on aivan liian heiveröinen arvokkaaseen pyörään.
Seuraavana päivänä Hanna-Mari tekee sähköisen rikosilmoituksen. Jos ei pyörä tule hylättynä jostain vastaan, on käytännössä selvää, että asia jää tähän. Joensuussa varastetaan joka viikko kymmeniä polkupyöriä, eikä poliisilla ole pyörävarkauksien selvittämiseen resursseja.
Toimituksen aamukahvipöydässä jaamme harmitusta: on kyllä kurjaa, keskellä keskustaa, alkuillasta, valvontakameroiden alta lukittu pyörä lähtee varkaiden matkaan.
Hanna-Mari huhuilee pyöräänsä Facebookissa Joensuun Puskaradio -ryhmässä. Sielläkin vertaistukea riittää. Varmaan jokainen ainakin tuntee jonkun, jolta pyörä on varastettu. Monelta on itseltäänkin lähtenyt lukittu menopeli rikollisen matkaan.

Kuluu viikko. Hanna-Mari Lappalainen seuraa tori.fi:n myynti-ilmoittelua päivittäin, ja näyttää jo siltä, ettei Aino tällä seudulla myyntiin tule. Kunnes eräänä aamuna tärppää.
Aivan identtinen Helkama Aino ilmestyy myyntiin ja epäilyttävän halvalla. Pyörässä on uusi satula, mutta muut tuntomerkit täsmäävät: pyörän jalka on juuri samalla tavalla rikki, siitä puuttuvat kori ja roiskeläpät.
Hanna-Mari laittaa viestiä tori.fi:n viestipalvelun kautta. Myyjä kehuu pyörää ja vastailee kysymyksiin auliisti, mutta ei kerro esimerkiksi pyörän uusien renkaiden merkkiä – jotka näyttävät aivan samalta kuin ne, jotka pyörähuollossa juuri muutama viikko sitten alle laitettiin.
Alkaa olla päivänselvää, että tämä se varastettu Aino on. Markkinapalstan summittaisen osoitetiedon perusteella pyörä on noin kolmen kilometrin päässä rikospaikalta.
Eräs iso ongelma asiassa on: varastetun pyörän runkonumero oli jäänyt ottamatta talteen.
Hanna-Mari yrittää soittaa poliisin päivystävään numeroon, mutta numero hälyttää niin pitkään, että puhelu katkeaa. Toinen eikä kolmaskaan yritys tuota tulosta, linjat ovat tukossa.
Sitten välähtää: Joensuun keskustassahan pyörii poliisipartioita, jospa kipaisemme yhdessä tuumin toimituksesta kadulle kysymään apua.
Kymmenen minuutin kaduilla pyörimisen jälkeen poliisin partioauto löytyykin.

Ystävälliset poliisimiehet kuuntelevat huolemme.
– Onko rikosilmoitus tehty? Oletteko aivan varmoja, että pyörä on se varastettu?
Vastaus on kyllä ja 99-prosenttisen varmoja. Satulassa oli reikä, josta varmuus olisi takuulla tullut, mutta satula on vaihdettu.
– Se on yleisin keino: satula tai jokin muu pieni osa vaihdetaan, että pyörän ulkonäkö vähän muuttuu, kommentoi poliisi.
Mitä tässä sitten voi tehdä? Tähän ei kadulla oleva partiokaan tiedä heti vastausta. Ilmeestä näkee, että apua tekisi mieli tarjota, mutta partio päättää varmistaa asian rikospoliisilta.
Puhelun jälkeen asia on selvä:
– Poliisi ei saa lähteä valeostoa tekemään. Jos teillä rohkeus riittää, voitte mennä paikalle ja pyytää saada nähdä pyörän. Jos vakuututte siitä, että pyörä on juuri tämä varastettu, vaatikaa se itsellenne. Jos henkilö ei suostu sitä antamaan, soittakaa 112:een ja pyytäkää lähin partio paikalle.
– Monesti kauppa voi myös tapahtua niin, että myyjä antaa paikkatiedon, missä pyörän voi käydä katsomassa. Jos löydätte pyörän ja varmistutte, että se on teidän, ottakaa mukaanne. Sen jälkeen voitte olla myyjään uudelleen yhteydessä.

Kuulostaa jännittävältä. Varsinkin kun kyseessä on kaksi kaupunkilehden toimittajaa. Tässä työssä ei ratkota rikoksia, tehdä valeostoja tai jahdata varkaita, vaan pikemminkin haastatellaan virkamiehiä, raportoidaan taidenäyttelyistä ja tehdään gallupeja torilla.
Jossain rohkeuden puuskassa päätämme lähteä asiaa selvittämään. Aluksi pyörän myyjä vastaa viesteihin hyvin ripeästi, mutta tässä kohdassa tulee katkos. Hän ei näytä edes lukevan viestejä. Sen verran saamme selville, että puhelinnumero on prepaid-liittymään, eikä myyjä oletettavasti ole sen niminen kuin ilmoituksessa kerrotaan.
Päätämme soveltaa poliisin ohjetta, ja käydä katselemassa tuon kerrostaloalueen pyörätelineitä. Jos pyörä löytyisi, voisimme tehdä uuden suunnitelman.
Kierrämme kaula pitkällä kurkkimassa taloyhtiöiden pihoissa.
– Jos tämä ei näytä epäilyttävältä, niin mikä sitten, kauhistelemme toisillemme.
Monenlaisia pyöriä näkyy, mutta ei ainoatakaan, joka täsmäisi. Olemme jo luovuttaa, mutta silloin myyjä vastaa. Hänelle sopii kaupat puolen tunnin päästä. Samassa viestissä tulee tarkka osoite. Herranen aika! Meidänhän täytyy siis kohdata hänet silmästä silmään.

Mietimme tarkan suunnitelman: mitä sanotaan ensin, mistä pyörän voi varmasti tuntea. Ja ennen kaikkea mitä jos pyörä ei olekaan tämä varastettu.
Sovimme, että katsomme autosta, miltä myyjä näyttää. Jos pelottaa, poistumme paikalta. Emme lähde sisätiloihin emmekä ala väitellä. Onneksi on keskipäivä ja tapaaminen on sovittu kerrostalon etupihalle.
Kello tulee 13.30. Ja tuolta tulee myyjä.
– Eihän tuo voi olla pyörävaras, naurahdamme yhteen ääneen.
Mutta niin vain harmaatukkainen, reilusti eläkeiän saavuttanut mies taluttaa Ainon varastosta näytille. Hanna-Mari tunnistaa pyöränsä saman tien: itse asennetut nippusiteet ovat entisellä paikallaan, soittokello on juuri tutulla tavalla jumissa. Myyjä kehuu pyörää ja erityisesti sen hintaa.
– Oletteko katsoneet Googlesta, miten kallis tämä on uutena? Ja ihan uudet renkaat alla. Tuon jalan voin vaihtaa teille samaan hintaan, hän ehdottaa, kun Hanna-Mari ajaa testikierrosta parkkipaikalla.
Hanna-Marin palatessa vilkaisemme toisiamme. Voi apua. Nyt on vain toimittava.
– Miltäs pyörä tuntui? Mies tiedustelee innostuneena.
– Tämähän tuntui tosi tutulta, Hanna-Mari vastaa ja katsoo myyjää tiukasti.
Mies hölmistyy ja hiljenee hetkeksi.
– Tämä on varastettu pyörä. Minulta pöllittiin tämä viikko sitten.
Myyjä säpsähtää ja kiistää: ei takuulla ole varastettu, ei missään nimessä!

Meitä on tilanteessa kaksi, ja kun mainitsemme poliisin, ei mies väitä enää pidempään vastaan.
– Minä löysin tämän Torikadulta, mies puuskahtaa.
– Vaihdoin satulan ja fiksailin, ja ajattelin että tämähän joutaa myydä. Ei kai tässä poliisia...?
Hanna-Mari pitää yhä pyörää sarvista ja ehdottaa, että otamme pyörän mukaan eikä asiaa tarvitse enempää jatkaa.
Mies selvästi helpottuu tilanteesta ja tekee tarjouksen, joka naurattaa vieläkin:
– Minä voin kyllä siihen sen rikkinäisen jalan vaihtaa, tuossa olisi varastossa juuri sopiva.
– Kiitos ei, tämä kyllä riittää, me sanomme.
– Hyvä että löytyi pyörä, mies vielä huikkaa peräämme.
On lähellä, ettemme toivota hyviä syksyn jatkoja itsekin. Tilanne on absurdi. Mutta mummon Aino on palannut kotiinsa.
Ja varustettuna uudella satulalla, jonka tämä pyöräkauppias vaihtoi.



Varkaudet: Satoja pyöriä vuodessa

Pyörävarkaudet työllistävät poliisia ympäri Suomen valtavasti. Itä-Suomen poliisin toiminta-alueella on kuluvan vuoden aikana tehty rikosilmoitus 1300 varastetusta polkupyörästä.
Näistä rikosilmoituksista noin neljäsataa on Joensuusta.
Tänä vuonna siis vorojen matkaan on lähtenyt enemmän kuin yksi pyörä joka päivä. Kaikista ei toki ole rikosilmoitustakaan tehty.
– Pyörävarkaudet ovat aikamoinen ongelma, sanoo rikoskomisario Johanna Halttunen Itä-Suomen poliisista.

Iso osa varkauksista jää selvittämättä, mutta Halttunen kannustaa kansalaisia olemaan aktiivisia.
– Moni varkaus myös selviää. Polkupyöriä löytyy hylättynä katujen varsilta ja ojista, ja näistä ihmiset onneksi ilmoittavat ahkerasti.
– Rikosilmoitus varastetusta pyörästä kannattaa aina tehdä, sillä pyörä voi tulla myöhemmin vastaan esimerkiksi löytötavaroissa tai kotietsinnän yhteydessä.
Moni pyöränsä rosvolle menettänyt selaa tori.fi-markkinapalstaa kuumeisesti – eikä yhtään turhaan. Johanna Halttusen mukaan näin selviää moni pyörävarkaus vuosittain.
– Jos voi olla aivan varma, että varastettu pyörä on myytävänä, voi poliisi tehdä kotietsinnän kohteeseen. Toki tätä tapahtuu hyvin harvoin.

Joensuussa pyörävarkaina operoivat monen tyyppiset tekijät.
– Varmasti ison osan takana on huumausainerikollisuus. Pyörä on vaivattomasti saatavilla ja on helposti muutettavissa rahaksi, Johanna Halttunen sanoo.
– Joukossa on myös satunnaisvarkaita, ja toki välillä täällä liikkuu myös hiukan ammattimaisempiakin porukoita, jotka nostavat pyöriä pakettiautoon ja kuljettavat toiselle paikkakunnalle myyntiin.
Pyörävarkauteen varautumisessa tärkeintä on kunnon lukko, jolla menopelin saa kiinni mieluiten rungosta johonkin kiinteään kohteeseen.
– Omasta pyörästä, kuten muustakin omaisuudesta, kannattaa ottaa valokuvia. Ja toki runkonumero pitäisi ottaa talteen. Nämä ovat jo vakuutusyhtiötä varten olennaista tietoa.
– Pyöriä kyllä palautuukin omistajilleen, joten ihan toivoton tilanne ei ole, vaikka pyörä varkaan matkaan lähtisi, Halttunen muistuttaa.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä