Julkaistu    |  Päivitetty 
Heikki Tarma

Kulttuurien kohtaamispaikka

Vainoniemen huvila Surakoiden aikana 1920–30-luvulla. Kuva: Pohjois-Karjalan Museo Vainoniemen huvila Surakoiden aikana 1920–30-luvulla. Kuva: Pohjois-Karjalan Museo
Joensuun kaupunki vuokrasi vuonna 1881 Vainoniemen länsipuolelta alueen kauppias Fritiof Napoleon Neppenströmille. Hän anoi tontille 20 vuoden vuokraoikeutta, mutta yllätyksekseen sai sen 30 vuodeksi. Neppenströmin tarkoituksena oli rakentaa tontille kesäasunto ryytimaineen ja puistoineen.

Neppenström ei kuitenkaan saanut hanketta suunnitelmiaan pitemmälle, sillä hän myi maa-alan luutnantti F. N. Axelsonille. Axelson omisti jo Linnunniemen huvilan, ja pian hän myi Vainoniemen tontin edelleen.

Vuonna 1888 tontti siirtyi piirilääkäri K. B. Nohrströmille, joka sitten rakennutti tontille pienen kesämökin, jossa oli kuusi huonetta ja keittiö. Marraskuussa 1905 piirilääkärin leski Elin Nohrström teki tontista kaupat Arvid Neppenströmin kanssa. Arvid oli rikas mies saatuaan isänsä Fritioffin valtavan perinnön omakseen. Arvid sopi kaupungin kanssa vuokraoikeudeksi 40 vuotta.

Neppenström palkkasi nuoren 27-vuotiaan arkkitehdin William Weckmannin piirtämään ja rakentamaan Vainoniemen huvilan ympäristöineen. Weckström piirsi komean 500 neliömetrin suuruisen, perusratkaisultaan suorakaiteen muotoisen kaksikerroksisen huvilan, joka erkkerien, terassien ja sisäänkäyntien sijoittelulla on saatu symmetriseksi.

Terassien suunnittelussa Weckmann otatti huomioon kahteen suuntaan aukeavan järvimaiseman saaden terasseilta avoimen näkymän Pyhäselälle.

Vanha huvila jätettiin paikoilleen ja se sai uuden lempinimen ”Pikku Surakka” Vainoniemen huvilan tulevan uuden omistajan mukaan.

Vuonna 1919 Arvid Neppenström myi huvilansa kauppias Heikki ja Lyyli Surakalle. Heikki Surakka piti kalastustarvikekauppaa Kirkko- ja Suvantokadun kulmassa. Tämän lisäksi Heikki valmisti luterilaiselle kirkolle oblaatteja eli öylättejä pienessä piharakennuksessa.

Heikki Surakan vaimo Lyyli toimi Vapaaopiston lausunnan ja näyttämötyön opettajana. Joka kevät Lyyli Surakka vei oppilaansa Vainoniemeen huviretkelle.

Vainoniemi oli Surakoiden aikana kulttuurien kohtaamispaikka. Siellä vietettiin lausunta- ja konsertti-iltoja, matineoita ja muita kulttuuritilaisuuksia.

Surakat luopuivat huvilasta vuonna 1965, ja Joensuun kaupunki lunasti huvilan itselleen. Huvila oli ollut käyttämättömänä ja huonokuntoisena kymmenkunta vuotta.

Vainoniemen huvilalla, kuten alueen monilla muillakin huviloilla, on oma sotaisa historiansa.

Huvilan ikkunoista avautuvilla rannoilla oli jatkosodan aikana sotilaskoneita ruuhkaksi asti. Pyhäselän rantatukikohtien pitkäaikaisin vieras oli Lentorykmentti 4:ään kuulunut Lentolaivue 46, jonka henkilöstöä asui Vainoniemessä vuosina 1942–1943.

Laivueen upseerien majapaikaksi oli otettu pihapiirissä sijainnut ”Pikku Surakka”, entinen piirilääkäri Nohrströmin huvila. Isoon Surakkaan eli Vainoniemen huvilaan majoittautuivat aliupseerit ja kk-ampujat. Alakerrassa sijaitsi upseerikerho.

Lentolaivue 46:n ”Lentävät lyijykynät”-koneet täyttivät Vainoniemen rannat kesällä 1942, josta Dornierit operoivat asemasodan aikana Venäjän puolella.

Sodan jälkeen, kun huvilat luovutettiin alkuperäisille omistajilleen, Surakat kokivat suurta surua hienon huvilan kunnon vuoksi, ja sen vuoksi he lähes jättivät Vainoniemen kauniin huvilan rappeutumaan.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä