Julkaistu 
Hanna-Mari Lappalainen

Joulupukin polveileva matka

Punanuttuisesta joulupukista on tehty piirroksia jo 1800-luvun lopussa, mutta Coca-Cola räjäytti pankin joulupukin punaisella asulla mainoskampanjassaan 1930-luvulla. Kuva: Hanna-Mari Lappalainen Punanuttuisesta joulupukista on tehty piirroksia jo 1800-luvun lopussa, mutta Coca-Cola räjäytti pankin joulupukin punaisella asulla mainoskampanjassaan 1930-luvulla. Kuva: Hanna-Mari Lappalainen

Myyttisen jouluhahmon historia ulottuu noin 1 700 vuoden päähän. Moderni kaupallinen joulupukki syntyi vasta reilut sata vuotta sitten.

Joulupukki asuu Korvatunturilla, kaikkihan sen tietävät – paitsi eivät aivan kaikki, sillä Yhdysvalloissa monet ovat yhä siinä uskossa, että Santa Claus lähtee joka joulu lahjoineen matkaan Pohjoisnavalta.
Tarunomaisen joulupukin juuret ovat todellisessa henkilössä nimeltä Nikolaus, joka syntyi Pataran kaupungissa Vähässä-Aasiassa noin 1 700 vuotta sitten. Tarinoiden mukaan Nikolaus keskittyi elämässään uskonnonharjoitukseen ja hyväntekeväisyyteen: hänen kerrotaan piispan roolissa muun muassa antaneen nimettömän lahjoituksen köyhälle perheelle, jonka kolme tytärtä oli tuomittu myytäväksi ilotaloon. Lahjoituksen myötä tyttöjen tulevaisuus pelastui.
Nikolauksen kuoltua lahjojen antaminen yleistyi. Pyhän Nikolauksen maine ja tarinat levisivät aluksi Konstantinopoliin ja siitä pohjoiseen. Nikolauksesta tuli ihmetekojensa myötä yksi merkittävimmistä katolisen ja ortodoksisen kirkon pyhimyksistä, ja tänä päivänä Pyhä Nikolaus onkin ensi sijassa lasten suojeluspyhimys.

On epäselvää, milloin Pyhästä Nikolauksesta tuli nykyinen joulupukki: vanhoissa maalauksissa ja veistoksissa Pyhä Nikolaus muistuttaa nykyistä länsimaissa tunnettua joulupukkia, ja pyhimys on vankka osa hahmon perustaa.
Uudelle mantereelle Amerikkaan Pyhän Nikolauksen tarina rantautui tiettävästi ensimmäisten hollantilaisten siirtolaisten mukana 1600-luvulla. Siirtolaiset kertoivat tarinoita Sinterklaasista eli San Klaasista, joka oli hollantilaisten kauppiaiden, pankkiirien, kalastajien, merimiesten ja purjehtijoiden suojeluspyhimys.
Siirtokuntien asukkaat kaipasivat talviaikaansa piristystä, jolloin alettiin viettää Sinterklaas-juhlaa aluksi itärannikon siirtolaisten keskuudessa. Sinterklaasin kerrottiin saapuvan 5. joulukuuta johonkin ikivanhaan espanjalaiseen satamaan lastinaan hedelmiä ja lahjoja kaukaisesta etelän maasta. Seuraavana päivänä Sinterklaas jatkaisi valkoisella ratsullaan matkaansa jakaen hedelmiä ja makeisia reitin varrella odottaville lapsille.
Tästä hollantilaispyhimyksestä tuli sittemmin koko uuden mantereen joulun henkilöitymä Santa Claus.

Nykyisen kaltaisen joulupukin muotoutuminen voidaan epäselvyyksistä huolimatta ajoittaa 1800-luvun ensimmäisille vuosikymmenille. Valtameren takana hahmosta karsittiin pois uskonnollisuutta, sillä katolinen piispa tarkasti leikattuine asuineen ja kultasormuksineen ei sellaisenaan sopinut tasavaltalaisille puritaaneille tai demokraattisille amerikkalaisille.
Washington Irvingin, alias Diedrich Knickerbockerin, tarinoissa 1800-luvun alussa Pyhän Nikolauksen nimi muuttui ensimmäistä kertaa Santa Clausiksi.
Hieman myöhemmin Clement Clarke Mooren runossa A Visit from. St. Nicholas puolestaan esiintyy ensimmäistä kertaa kattojen yllä lentävä ja savupiipuissa rapisteleva hahmo. Teoria siitä, että joulupukki asuu pohjoisnavalla, lähti liikkeelle niin ikään Pohjois-Amerikasta 1800-luvun loppupuolella. Tuolloin pohjoisnapa oli vielä ihmisille täysin tuntematon, kiehtova paikka.

Punanuttuinen Santa Claus ilmestyi saksalaisen piirtäjän ja poliittisen vaikuttajan Thomas Nastin piirroksiin 1880-luvulla, jolloin hahmosta oli selkeästi syntynyt jo elämästä nautiskeleva hedonisti. Tuolloin joulupukki oli viimeinkin täysin vapaa kirkkojen ja uskonnollisten organisaatioiden holhouksesta.
Punainen väri muodostui joulupukin kiistattomaksi tunnusmerkiksi, kun Coca-Cola alkoi vuonna 1931 kampanjoida virvokkeen sopimista myös talvella juotavaksi. Talven markkinointiin punanuttuisen Santa Clausin visuaalinen voima sopi mainiosti, ja markkinahenkinen Cola-pukki syntyi.
Monien mielestä Coca-Cola amerikanisoi joulupukin hahmon negatiivisessa mielessä, mutta toisaalta kampanjan myötä Santa Claus hankki sen myötä myös aiempaa laajemman ja monietnisemmän ystäväpiirin. Uusi, hauska hahmo täytti lasten ja aikuisten toiveet ja jätti sivuun pyhimysten hurskaat lorut ja vuohipukkien viisaudet.

Suomessa joulupukki onkin yhdistetty juuri vanhastaan ilkikurisiin kekri- ja nuuttipukkeihin, jotka loivat karnevalistista tunnelmaa joulun juhlaan ja useimmiten lähinnä herättivät lapsissa pelkoa. Tämän tavan voi katsoa periytyvän keskieurooppalaisesta väärän kuninkaan päivästä.
1800-luvun loppupuolella Zachris Topelius loruili ihmiskasvoista käsitystä lahjoja antavasta pukista, jolloin joulupukki inhimillistyi Suomessa. Topelius myös kertoi saduissaan joulupukin asuvan Lapissa.
Korvatunturi paljastui joulupukin tarkaksi asuinpaikaksi 1920-luvulla, jolloin Markus-setä eli Markus Rautio otti asian esille radio-ohjelmassaan. Radio onkin tärkeä osa suomalaisen perhejoulun syntyhistoriaa, sillä sittemmin Markus-sedän Joulupuu on rakennettu -radio-ohjelmassa käsiteltiin niin suomalaisia jouluruokia, perinteitä kuin laulujakin sekä haastateltiin lapsia ja odotettiin yhdessä pukin tuloa.
Nykyinen alati lasejaan nosteleva, iäkäs ja hyväntuulinen joulupukki tervehtii turisteja napapiirillä Rovaniemen Joulupukin Pajakylässä, jossa pukki on ollut tavattavissa vuodesta 1985.
Hahmo on tullut kauas esikuvastaan piispa Nikolauksesta, mutta jotakin yhteistä heihin edelleen liittyy – vastikkeeton lahjojen antaminen ja lasten ilahduttaminen on nykyisenkin joulun keskushahmon perimmäinen tarkoitus.

Lähde: Peurunka, E. (2020) Joulupukki – tuhatvuotinen arvoitus. Helsinki: SKS.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä