Julkaistu    |  Päivitetty 
Aimo Salonen

Katse ja olemus, että on läsnä

Pirkko Nuutisen ja V. Olavi Mäntylän tiet kohtasivat ensimmäisen kerran jo Nuutisen lapsuudessa, kun kansakouluntarkastaja Mäntylä tuli Ahvenisen koululle. Kuva: Aimo Salonen Pirkko Nuutisen ja V. Olavi Mäntylän tiet kohtasivat ensimmäisen kerran jo Nuutisen lapsuudessa, kun kansakouluntarkastaja Mäntylä tuli Ahvenisen koululle. Kuva: Aimo Salonen
Maalauksessa hymyilee ilmeikäs ja hyväntuulinen mies. Kunnallisneuvos V. Olavi Mäntylä, 93, on saanut muotokuvan.

Oikeastaan kuvia on kaksi, joista toinen menee Mäntylän perheelle. Nyt jutellaan siitä, joka tulee Pielisensuun kirkolle kohtaan, joka on Mäntylälle itselleen rakas.

– Olavi on aina ollut hyvä keskustelija, ja halusin ikuistaa sen terävyyden, joka Olavissa on ollut. Toisaalta halusin tehdä kunnianosoituksen ihmiselle, joka on ollut kirkonrakentaja monessa mielessä,taiteilija Pirkko Nuutinen sanoo.

V. Olavi Mäntylään tiivistyy paljon pielisensuulaista ja niinivaaralaista historiaa.

Kunnallisneuvos ehti olla mukana vuosikymmeniä sekä kunnallisissa että seurakunnallisissa luottamustoimissa entisessä Pielisensuun kunnassa ja vuonna 1954 tapahtuneen kuntayhdistymisen jälkeen Joensuun kaupungissa.

Pielisensuuhun Mäntylä oli muuttanut lapsuudenperheensä kanssa jo 2-vuotiaana. Pielisensuun kirkon seutuville tiivistyy paljon hänen kunnallista ja seurakunnallista toimintaansa.

Kun Pielisensuu yhdistyi Joensuuhun, Tikkamäelle oli juuri kohonnut uusi uljas Pohjois-Karjalan keskussairaala.

Kirkko valmistui mäelle 1960. Noihin aikoihin valmistui myös koulu sairaalan ja kirkon väliin.

Elämäntyönsä opettajana ja kouluviraston virkamiehenä tehneellä Mäntylällä riitti noihin aikoihin kiireitä.

– Kun tätä kirkkoa alettiin rakentaa, olin mukana rakennustoimikunnassa, yhteen aikaan puheenjohtajanakin, Mäntylä muisteli viikko sitten, kun maalaus luovutettiin Pielisensuun seurakunnalle.

Kirkon rakentamisen aikaan Niinivaara oli jo alkanut muuttua sellaiseksi, jollaisena se nyt tunnetaan. Parikymmentä vuotta aikaisemmin alueella näytti kovin toisenlaiselta.

Tulevan kirkon tienoille putoili sodan aikana pommeja, ja koulupoika Olavi Mäntylä hoiti oman osansa maanpuolustuksesta antamalla ilmahälytyksiä. Tyttäret Sirkka Mäntylä ja Pirkko Karkkulainen kertovat, että isä tähysti taivaalle Karsikon koulun katolla ja pommikoneet nähtyään alkoi vääntää kampea, joka sai hälytyssireenin ulvomaan.

Talvisodan jaloista pielisensuulaisia evakuoitiin Lapualle, jossa evakuointia johti Olavin isä Väinö Mäntylä.

– Isä hämmästeli Lapualla, kun me emme tulleetkaan sinne. Meillä oli silloin kaksi lehmää, eikä äiti halunnut jättää niitä tänne ilman hoitoa, V. Olavi Mäntylä paljastaa.

Sodan jälkeen maata alettiin rakentaa sivistystäkin jakamalla, ja tässä Pirkko Nuutisen ja V. Olavi Mäntylän tiet kohtasivat ensimmäisen kerran.

– Muistan Olavin lapsuudestani, kun hän kävi kansakoulutarkastajana Ahvenisen koululla. Muistan luokan perällä istuneen mustan hahmon, joka tarkkaili opetusta, Nuutinen muistelee.

Tiet kohtasivat uudestaan, kun Nuutinen tutustui Mäntylän perheeseen Pielisensuun seurakunnan kautta 1990-luvulla.

– Tykästyin sielukkaaseen keskustelijaan. Meillä oli yhdessä hauskaa, Nuutinen kertoo.

Hauskaa oli myös sessioissa, joissa Mäntylä poseerasi Nuutiselle muotokuvia tehtäessä.

Nuutinen kertoo, että muotokuvia tehdessään hän näkee ihmisessä jonkin tietyn piirteen, jonka hän haluaa ikuistaa. Se saattaa liittyä ammattiin tai persoonallisuuteen, johonkin semmoiseen, johon taiteilija ihastuu.

Mitä hän siis halusi nostaa esiin V. Olavi Mäntylästä?

– Sehän on katseessa ja sellaisessa olemuksessa, että olet läsnä. Halusin tuoda esiin lämpimän ja charmantin herrasmiehen, jonka kielenkäyttö ja ajatukset ovat älykkäitä, ja jonka yhteiskunnallinen panos on ollut aikaansa seuraava.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä