Julkaistu 
Hanna-Mari Lappalainen

Satu Niiranen raitistui lähes viisi vuotta sitten – "Minulla on ensimmäistä kertaa päämäärä, jota tavoittelen"

Satu Niirasella on nyt kaksi lasta ja terve ja rakastava parisuhde. – Olen onnellinen, ja minulla on ensimmäistä kertaa määränpää, jota tavoittelen. Hanna-Mari Lappalainen Satu Niirasella on nyt kaksi lasta ja terve ja rakastava parisuhde. – Olen onnellinen, ja minulla on ensimmäistä kertaa määränpää, jota tavoittelen.

Kaksisuuntainen mielialahäiriö ja alkoholismi ovat olleet osa Satu Niirasen elämää jo teini-iästä saakka. Myöhemmin mukaan tuli myös synnytyksen jälkeinen masennus.

Joensuulainen Satu Niiranen, 36, kävi ensimmäisen kerran terapiassa 16-vuotiaana. Hän on kärsinyt elämänsä aikana kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, alkoholismista ja synnytyksen jälkeisestä masennuksesta.
Nyt Niiranen puhuu menneisyydestään luontevasti ja avoimesti – mikään kysymys ei tunnu vaivaavan häntä.
– Nämä ovat itselleni niin normaaleja asioita. En ole mistään katkera tai ajattele, että haluaisin vaihtaa elämästäni jotakin – ajattelen, että kaikelle tälle on tarkoitus, ja siksi haluan kertoa elämästäni muillekin. Jos joku voisi saada tarinastani apua, Niiranen sanoo.
Satu Niiranen on ollut nyt neljä ja puoli vuotta raitis. Alkoholi astui mukaan elämään jo 13-vuotiaana, jolloin alkoi myös Niirasen oireilu kaksisuuntaisen mielialahäiriön osalta.
– Vanhempani erosivat silloin, mikä saattoi toimia laukaisevana tekijänä. Minulla oli silloin esimerkiksi itsetuhoisuutta, Niiranen muistelee.
Vaikka Niiranen kertoo olleensa teinivuosina uhmakas ja kokeneensa, ettei tarvitse apua, myös nöyrtymisen hetkiä tuli – ja sitä kautta terapia ja 19-vuotiaana myös diagnoosi ja lääkitys kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Sopivan lääkityksen löytymisessä meni kuitenkin viitisen vuotta.

Mania- ja masennusjaksojen vuorotellessa ja päihteiden ollessa mukana kuvioissa elämä oli Satu Niirasen mukaan epätasaista. Etenkin ihmissuhteet olivat tuolloin koetuksella.
– Läheiseni väsyivät ympärilläni, koska heillä oli jatkuva huoli minusta. Vaikeimpia olivat yliannostukset, jotka veivät minut sairaalaan useita kertoja, Niiranen kertoo.
– Alkoholinkäyttöni on ollut aina sellaista, että olen juonut itseni pöydän alle, on sattunut onnettomuuksia, olen aiheuttanut vesivahinkoja ja vaikka mitä. Se lähtee aina aivan lapasesta, ja siksi minulla on nyt päihteiden suhteen ehdoton nollatoleranssi.
Lopulta Satu Niiranen päätyi päihdekuntoutukseen Hoitokoti Tuhkimoon, muttei päässyt sielläkään täysin irti päihteistä.
– Retkahdin aina. Noin puolentoista vuoden kuluttua vuonna 2007 väsyin elämäntyyliini totaalisesti, ja onnistuin aloittamaan ensimmäisen viiden vuoden raittiin jakson.

Sittemmin muutto Helsinkiin ja uusi työ ravintola-alalla käynnistivät kuitenkin taas oireilun, mikä johti retkahtamiseen. Kun Niiranen sai ensimmäisen lapsensa yhdeksän vuotta sitten, hän sairastui myös synnytyksen jälkeiseen masennukseen.
– Kaikkeen liittyi silloin niin paljon syyllisyyttä. Vaikka sainkin apua masennukseen, näin jälkikäteen ajateltuna olisin tarvinnut pidemmän sairaalajakson ja enemmän apua. Kesti vuosia päästä yli siitä kaikesta.
Niirasen viimeisin oireilujakso alkoi kuutisen vuotta sitten, kun hän muutti tyttärensä kanssa pääkaupunkiseudulta takaisin Joensuuhun. Tuolloin kaksisuuntainen mielialahäiriö nosti taas päätään.
– Olin tavannut uuden puolisoni, jonka kanssa olemme edelleen yhdessä. Hänelle oireiluni näkyi epätasapainoisuutena – olin olemukseltani erilainen ja ostelin kaikenlaista. Minulla oli myös pahoja univaikeuksia ja ruokahaluttomuutta, minkä vuoksi laihduin aika paljon. Olin kriisiosastollakin muutaman yön.
Päihteidenkäyttö kärjistyi lopulta Ilosaarirockiin, jolloin touhulle tuli stoppi.
– Siihen se vain kerta kaikkiaan jäi, Niiranen toteaa.
– Nyt minulla on kaksi lasta ja elämäni ensimmäinen oikeasti terve parisuhde. Elämäni on tasaista, voin hyvin ja olen hakenut kouluunkin. Tilanne on tällä hetkellä kaikin puolin hyvin erilainen kuin aiemmilla raittiusjaksoilla.

Nyt Satu Niiranen kertoo olevansa ensimmäistä kertaa aidosti luottavainen tulevaisuuden suhteen. Vaikkei hän pääsisi heti haluamaansa kouluun, ei hän aio luovuttaa vaan hakee myöhemmin uudestaan.
– Minulla on ollut koko ajan ympärilläni ihmisiä, joilta olen voinut saada tukea, vaikka luottamuksen saaminen koko perheeltä vei aikansa. Perheeni tuki on kuitenkin ollut minulle ensiarvoisen tärkeää koko ajan.
Niirasen mukaan eritoten hänen isänsä on toiminut vaikeina aikoina suurena esikuvana ja vertaistukena.
– Alkoholismi kulkee meillä suvussa. Isälläni on samat diagnoosit kuin minulla, ja hän on ollut raitis 35 vuotta. Hänelle olen voinut soittaa ihan milloin vain vaikka kapakasta, ja minulle on ollut ensiarvoisen tärkeää, että elämässäni on ollut ihmisiä, joilla on samoja kokemuksia.
Niirasen mielestä päihde- ja mielenterveysongelmista puhutaan kyllä nykyisin paljon, mutta silti niihin liittyy yhä stereotypioita.
– Etenkin äidit ovat alttiita kaikelle arvostelulle; että voiko äiti, joka on alkoholisti ja sairastaa kaksisuuntaista, olla oikeasti hyvä ja vakaa äiti? Ihmisten asenteet ovat tiukassa.
Satu Niirasen tärkein viesti muille päihde- tai mielenterveysongelmista kärsiville on, että kaikesta voi selvitä – niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin.
– Minullakin oli joskus elämänhalu poissa ja toivo mennyttä. Vielä viisi vuotta sitten en olisi voinut kuvitellakaan olevani tällaisessa elämäntilanteessa – tässä hetkessä olen onnellinen, ja minulla on ensimmäistä kertaa päämäärä, jota tavoittelen.

Seuraavat Tarinani sinulle II -luennot järjestetään Pakkahuoneella 16.12. kello 16.30 ja 12.1. kello 16.30.


Vertaistuki: Kipinä, joka saa muutoksen aikaan

Joensuun Siniristi ry:n ja Joensuun evankelis-luterilaisen seurakunnan yhteistyössä järjestämä, viime vuonna alkanut Tarinani sinulle -päihdeluentosarja sai jatkorahoitusta, minkä ansiosta sarjaa on jatkettu tänä syksynä.
Siniristin toiminnanjohtaja Marika Kuittisen ja diakoni Katja Nuuhkarisen mukaan vertaistuki ja kokemusasiantuntijoiden tarinoiden kuuleminen voi olla päihde- tai mielenterveysongelmista kärsiville ja heidän läheisilleen todella hedelmällistä.
– Ihminen tarvitsee aina jonkin kipinän, joka voi saada muutoksen aikaan. Sillä hetkellä, kun halu ja kyky uuden polun valinnasta tulee, ei voi tietää, kenen sanasta muodostuu sellainen tähtiajatus, Katja Nuuhkarinen kertoo.
– Muiden kokemusten kuuleminen voi myös antaa uskoa tulevaan ja vahvistusta sille ajatukselle, että on valinnut oikean tien.
Marika Kuittisen mukaan asioista ja sairauksista on tärkeää puhua niiden oikeilla nimillä, vaikka se ei aina olisikaan mukavaa.
– Kyse on tärkeistä asioista, joiden kuulemisesta voi olla apua monille. Ihmiset, jotka kertovat tarinansa avoimesti muille ja haluavat sitä kautta auttaa, ovat myös tosi rohkeita. Siitä haluamme antaa heille kiitosta, Kuittinen summaa.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä