Julkaistu    |  Päivitetty 
Aimo Salonen

Sukat johdattavat tarinoihin

Sari Suvanto loi kokonaisuuden, jossa 16 suvun jäsentä sai omat sukkamallinsa.
Kuva: Aimo Salonen Sari Suvanto loi kokonaisuuden, jossa 16 suvun jäsentä sai omat sukkamallinsa. Kuva: Aimo Salonen
Joensuun kulttuurisihteeri Sari Suvanto on tehnyt kirjan, jonka nimi ensi kuulemalta herättää kiinnostusta lähinnä neulojissa: Sukkaset suureksi iloksi.

Kirja kuitenkin yllättää, sillä kyse on muustakin kuin malleista ja ohjeista.

– En halunnut tehdä puhdasta neulekirjaa, vaan halusin mukaan tämän tarinan, Suvanto sanoo.

– Tämä kokonaisuus on tosi rakas ja henkilökohtainen. Olen avannut tässä omaa sukuani ja sitä kautta omaakin tarinaani.

Neulojana ja nimenomaan sukkien tekijänä Suvanto on luonut omia mallejaan jo vuosia. Vuorotteluvapaalle jäädessään hän alkoi suunnitella sukkamallistoa, jossa joukko kahden sukupolven Suvantoja sai omat mallinsa: 16 ihmistä, 16 sukkamallia.

– Ensimmäinen vuorotteluvapaapäiväni oli 16.3.2020 eli päivä, jolloin Suomi laitettiin kiinni, Suvanto sanoo.

Koronasulku vaikutti mallien suunnitteluun. Suvannon tarkoituksena oli haastatella suvun jäseniä ja tutustua karjalaisiin tekstiileihin museoissa, mutta kahvikupin ääreen suunnitellut jutustelut vaihtuivat puheluihin ja museoiden arkistoihin syventyminen nettihakuihin.

Koska Suvannon suku on Karjalasta, Impilahdelta, sukissa yhdistyvät karjalaisuus ja suvun tarinat.

Sukat kertovat Sari Suvannon isän ja isän sisarusten sekä edeltävän sukupolven, mummon ja ukin sekä isän sedän ja tädin tarinat.

Mallit vievät sekä sotia edeltävälle Impilahdelle että sodan jälkeiseen Pohjois-Karjalaan, ja välillä tarinat leikkaavatkin.

Mielenkiintoinen on esimerkiksi Sari Suvannon Karjalan Heilin haastattelussa kertoma Ilja-ukkiin liittyvä tarina, johon liittyy nykyisin ravintolana oleva Filipofin talo, jonka ikkunat löytyvät isosetä Mikon sukista.

Kirjassa Suvanto kertoo, että Mikossa hän aisti avaruutta ja kykyä katsoa eteenpäin, ja sitä kuvaamaan hän laittoi sukkiin ikkunoita – ylimmäksi Filipofin talon ikkunat.

– Se talo oli aikaisemmin meidän suvun talo. Kauppias Filipof taisi olla isoisoisosetäni, Suvanto muistelee sukulaisuussuhdetta.

Kauppiaan perhe oli suunnitellut, että Ilja-ukki, isosetä Mikon veli, olisi tullut Joensuuhun Filipofin ottopojaksi ja aikanaan jatkanut kauppiaana.

– Tarinan mukaan ukkiani oli jo lähdetty tuomaan Impilahdelta Joensuuhun, mutta kun he olivat pysähtyneet jonnekin ostamaan jotakin, ukki oli karannut reestä tai kärristä ja juossut takaisin kotiin Impilahdelle, Suvanto kertoo.

– Minuakaan ei olisi tässä, jos ukki olisi silloin tullut kauppiaaksi Joensuuhun.

Nyt tarina jatkui niin, että Ilja Suvanto tapasi Sortavalan Möntsölästä kotoisin olleen Lempi Spiridonoffin. Perheeseen syntyi 12 lasta ja työtä riitti.

– Usein kun muut olivat jo yölevolla, mummo neuloi ja kehräsi kuunvalossa, Suvanto toteaa kirjassaan.

Kirja alkaa kanteenkin kuvatuista Lempi-mummon sukista, joissa on kuvio ja värit Lempin nuorena tyttönä kirjomasta kirjankannesta. Suvun jäsenten tarinat ovat vahvasti esillä, mutta kuinka karjalainen mallisto sitten on?

– Ainakin puolessa mallistosta nousee karjalaiselta pohjalta. Suvulla on mummon käsityö- ja tekstiilikokoelma, jossa on käspaikkoja, neuleita, virkkaustöitä, kudottuja tyynyliinoja, tavan tyynyliinoja. Kuvasin ne, ja lisää malleja olen löytänyt historiallisten museoiden kokoelmista.

Kirja on monenlaisten asioiden yhteensulauma, sanoo Suvanto.

– Joissakin ei ole niinkään kyse karjalaisuudesta kuin ihmisestä. Esimerkiksi Eeva-tädin tossuissa ajattelin nimenomaan Eevaa, kun otin niihin vaikutteita Sortavalassa neulotuista pitsisormikkaista.

Jo mummonsa ja ukkinsa tarinassa Suvanto nostaa esiin suuren perheen ja kymmenien ihmisten ruokapöydät. Siitä ilmiöstä hän pääsi osalliseksi itsekin.

– Minulle on tärkeää, että olen kasvanut lapsuudessani ison karjalaissuvun keskellä. Joensuussakin oli koko ajan paljon sukulaisia ympärillä.

Kirja päättyy Pauli-isän, kalamiehen, sukkiin.

– Lapsuuteni olen viettänyt Höytiäisen saaressa, ja isän kanssa käytiin kalalla.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä