Julkaistu    |  Päivitetty 
Aimo Salonen

Jos nyt vaikka korjaisi aluksi valuviat

Yksi muutoksen suurista kysymyksistä on, mitä toimipisteitä palveluverkkoon jää Tikkamäen rakennusten lisäksi. Hanna-Mari Lappalainen Yksi muutoksen suurista kysymyksistä on, mitä toimipisteitä palveluverkkoon jää Tikkamäen rakennusten lisäksi.

Aluevaalit: Nyt valittavien päättäjien haasteena on saada palvelut toimimaan annetulla raamilla niin, että valtio ei ala yhdistää hyvinvointialueita.

 

Kova on nyt valittavien 59 aluevaltuutetun tehtävä: kun Pohjois-Karjalan hyvinvointialue starttaa vuoden 2023 alussa, se perii Siun sotelta vaikean lähtötilanteen. Maakunnan väki on iäkästä ja sairastavaa, eikä ongelmia voi ratkaista rahalla, koska sitä ei ole riittävästi. Edessä on rankkoja ratkaisuja: mitä hoidetaan nyt, mitä lykätään? Millaiseen palveluverkkoon on varaa ja mitä voidaan tehdä sille, että ylityöllistetty henkilöstö ei karkaa muualle?

Yksittäiset päätökset tehdään lopulta työpaikoilla, mutta ammattilaisten tekemisiä ohjaa strategiat (hyvinvointialueen strategia ja sen palvelustrategia), joista maaliskuun alussa työnsä aloittava aluevaltuusto päättää. Valtuusto päättää myös hallintosäännöstä eli käytännössä omasta roolistaan: jääkö suurten linjojen vetäminen viranhaltijoille vai ottavatko poliitikot vallan itselleen?

Kun Karjalan Heili selvitti ehdokkaiden näkemyksiä, esille nousi käsite valuvika. Aluevaaliehdokas Juha Mustonen (kesk.) kirjoitti hallinnossa olevista valuvioista (Karjalainen 6.1.2022), Tapio Hämäläinen (vas.) taas hoitoketjun esteeksi muodostuneesta organisaation valuviasta (Karjalan Heili 12.1.2022).

Verotusoikeuttahan hyvinvointialueilla ei ole, joten käytettävissä olevan rahan määrään aluevaltuutetut eivät juurikaan voi vaikuttaa. Pohjois-Karjalan hyvinvointialue starttaa aikanaan runsaan 700 miljoonan euron raamilla, jonka pienenä osana on itse päätettävät palvelumaksut. Valtaosa, runsaat 680 miljoonaa euroa, tulee valtiolta.

Hyvä olisi pystyä operoimaan niin, että valtiovalta ei liikaa kiinnitä huomiota ongelmiin.

– Etenkin hyvinvointialueen ensimmäiset vuodet ovat tiukkoja, ettei valtion tarvitse ruveta maksamaan alijäämiä pois. Se tarkoittaisi aika paljon tiukempaa ohjausta valtiolta, vihreiden listalla ehdokkaana oleva lääkäri Terhi Savolainen sanoi joulukuussa Karjalan Heilin haastattelussa.

Ja mitä se tiukempi ohjaus tarkoittaisi?

– Uhka on siinä, että jos joku hyvinvointialue ei pärjää valtion antamalla budjetilla, ratkaisuna voi olla, että se liitetään johonkin toiseen hyvinvointialueeseen.

Saman asian nosti esiin kristillisdemokraattien Satu Melkko kyselyssä, jonka Heili lähetti muutamille eri puolueiden ehdokkaille:

– Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen säilyminen itsenäisenä toimijana myös jatkossa on ensiarvoisen tärkeää maakunnan kannalta.


Poliitikot haluavat lisätä demokratiaa

Sana demokratia vilahtelee nyt ehdokkaiden puheissa. Siun soten päättävissä elimissä toki on eri kuntien poliittisia päättäjiä, mutta heitä eivät ole valinneet äänestäjät, vaan puolueet.

Asioiden valmistelu on ollut viranhaltijoiden käsissä, ja siihen halutaan nyt muutoksia. Hyvinvointialueen hallintosääntöä on valmistellut väliaikainen valmistelutoimielin, jota johtaa Siun soten toimitusjohtaja Ilkka Pirskanen. Oma sanansa on myös poliittisella seurantaryhmällä. Työryhmissä on päädytty lautakunta- ja valiokuntamalliin. Ari Tielinen (sd.) perusteli Karjalan Heilissä 5.1.2022 kunnista tuttua lautakuntamallia sillä, että se lisää kansalaisdemokratiaa ja turvaa maakunnan kaikkien kuntien riittävän edustuksen uudessa sotehallinnossa.

– Siun soten hallinnossa valta keskitettiin virkamiehille. Hyvinvointialueille tarvitaan hallituksen avuksi lautakuntaporras valmistelemaan isot asiat ja päättämään pienemmistä, Tielinen kirjoitti.

Lakisääteisesti hyvinvointialueella tulee olla valtuusto, hallitus, tarkastuslautakunta, aluevaalilautakunta, nuorisovaltuusto, vanhusneuvosto ja vammaisneuvosto. Maaliskuussa aloittavan aluevaltuuston tehtävänä on päättää, mitä muita lautakuntia uuteen hallintoon tulee. Virve Mikkonen (sd.) väläyttää yhdeksi esimerkiksi osallisuuden ja hyvinvoinnin lautakuntaa valmistelemaan ja mahdollistamaan järjestöjen ja kuntalaisten osallisuutta sekä toimimaan yhdyspintana kuntiin päin.

Moni ehdokas toisaalta varoittaa liiallisuuksiin menemisestä.

– Hallintoa ei tule kasvattaa tarpeettomasti, mutta selkeä poliittinen ohjaus on oltava, Aulikki Sihvonen (kok.) huomauttaa.

Vaalien alla keskusteluun on noussut myös joissakin maakunnissa väläytetty muutaman tuhannen euron valtuutettukohtainen valtuustoryhmäraha, josta perussuomalaisten ehdokkaat Outi Mara ja Osmo Pirhonen pitävät piilopuoluetukena, joka veisi rahaa kymmenen hoitajan palkkaamisen verran (Karjalan Heili 12.1.2022). Samaan asiaan kiinnitti Heilin kyselyssä huomiota KD:n Satu Melkko.

– Se on täysin turha menoerä. Tämä ei toivottavasti nouse meillä edes keskusteluihin, Melkko totesi.


Oikeita osaajia hallintoon ja johtoon

Demokratian ohella ehdokkaat kaipaavat sote- ja pelastusalan ammattiosaajia sekä päätöksentekoon että palkattuun johtajistoon. Siun soten hallintoon ei lääkäreillä, hoitajilla ja muilla ammattilaisilla ollut pääsyä.

– Kuntalain 76. pykälä sanoo, että kuntayhtymän, esimerkiksi Siun soten, hallintoon ei ole vaalikelpoinen saman kuntayhtymän palveluksessa oleva henkilö. Siksi minullakaan ei ole ollut aikaisemmin mahdollisuutta päästä Siun soten toimielimiin, anestesia- ja leikkausosastolla sekä päiväkirurgialla osastonhoitajana työskentelevä Sihvonen sanoo.

Rääkkylän terveyskeskuslääkäri Tapio Hämäläinen toivoo, että hyvinvointialueen johtajalla on sosiaali- ja terveyspuolen substanssiosaamista.

– Sama koskee alempaa johtoa. Kaikilla tulee olla riittävä sote-asioiden tuntemus ja osaaminen koulutuksineen. Johtajan koulutus ja osaaminen tulee olla parempi kuin hänen alaisillaan eikä päinvastoin.

Hämäläinen toivoo päätöksenteon esittelyyn laajaa asiantuntemusta.

– Hallituksen kokouksissa tulee olla ehdottomasti toimitusjohtajan lisäksi asiaa esittelemässä asianomaisen alan paras substanssiosaaja.


Palveluverkko joutuu tarkasteluun

Tietävätkö ehdokkaat sitten oikeasti, mihin ovat lähtemässä? Itsekin aluevaaleissa ehdokkaana oleva Terhi Savolaisen täräytti Joensuun joulukuisessa budjettivaltuustossa pysäyttävät sanat:

– Meiltä kaupungiltahan sote jää nyt pois, mutta onnea vaan teille, jotka tulette ensimmäisissä aluevaaleissa valituiksi, koska siellä on rankkoja päätöksiä edessä. Jo nyt me joudumme työpaikoilla tekemään valintoja, mitkä lakisääteiset tehtävät jätetään hoitamatta.

Heilin haastattelussa Savolainen täsmensi sanomaansa kertomalla, että asioita vain joudutaan pistämään jonoon ja jotkut asiat viivästyvät välillä sen takia, että henkilökunta ei riitä.

Savolainen sanoo, että pakko on priorisoida ja säästää, ja säästöjä pitää hakea kolmelta suurimmalta menokokonaisuudelta: henkilöstöstä, ostopalveluista ja seinistä. Henkilöstöstä ei Savolaisen mukaan voi säästää, koska kaikki löysät on otettu pois jo 1990-luvun lamavuosina ja viimeistään vuosien 2019–20 yt-neuvotteluissa. Koska omasta henkilöstöstä on pulaa, on pakko turvautua ostopalveluihin, joten käytännössä seinät ovat ainoa mahdollisuus.

Mistä seinistä sitten säästetään? Savolainen toivoo, että nyt valittavilla aluevaltuutetuilla olisi ennakkoluulottomuutta olla juuttumatta vanhoihin organisaatioihin ja kuntarajoihin. Savolaisen mukaan Siun sotella on jo hyviä kokemuksia etäpalveluista ja palvelujen viemisestä kotiin. Saman suuntaisia ovat Virve Mikkosen mietteet: palvelujen saatavuus ja saavutettavuus ei saa rakentua vain fyysisten seinien ja kuntarajojen varaan, vaan mukaan on otettava myös liikkuvia palveluja.

Aulikki Sihvosen mukaan karsinnassa on syytä käyttää olemassa olevaa tietoa: kuinka paljon palvelujen käyttäjiä on, mitä palveluja käytetään, mihin aikaan palveluja käytetään ja missä samaa palvelua olisi mahdollista saada.

Jertta Harisen (kesk.) mielestä palvelut tulee suunnitella vastaamaan kunnan asukkaiden tarpeita ja jokaisessa kunnassa tulee olla oma terveysasema. Tapio Hämäläinen korostaa lähipalvelujen merkitystä.

– Mammuttilaitosten ja toimimattomien moniportaisten organisaatioiden sijaan on uskallettava kehittää omalääkäri/perhelääkärijärjestelmää, joka muualla maailmassa toimii hyvin. Alkuun on lähdettävä pienistä kunnista. Esimerkiksi Rääkkylässä on toiminut 40 vuotta käytännössä omalääkärijärjestelmä, joka Siun soten toimesta on purettu, Hämäläinen huomauttaa.

Hämäläinen saa tukea Liike Nytin ehdokkaana olevalta Joensuun kaupunginvaltuutetulta Sari Huoviselta.

– Vanhoja toimivia käytäntöjä voidaan kaivaa naftaliinista. Esimerkiksi lääkäri voi pitää vastaanottoa yhtenä päivänä jollain paikkakunnalla ja toisena jossain muualla. Liike Nytin aluevaaliohjelmassa mainitaan myös perhelääkärimalli, joka on käytössä muun muassa Norjassa.

Vaikka suurin paine näyttäisikin kohdistuvan seiniin, toteaa Siun soten hallituksen nykyinen puheenjohtaja Jertta Harinen toteaa, että ostopalveluja on pakko tarkastella jo tämän vuoden puolella:

– Esimerkiksi yksityisen palveluntarjoajan järjestämät lastensuojelun palvelut ovat huomattavasti kalliimmat kuin Siun soten tuottamat palvelut.


Miten henkilöstöpako voidaan estää?

Terhi Savolainen muistuttaa, että pulaa on muistakin ammattiosaajista kuin lääkäreistä ja hoitajista: liian vähän on myös psykologeja, puheterapeutteja, sosiaalityöntekijöitä – lista on loputon.

Kun säästöjä on tehty säästöjen perään, ihmiset uupuvat. Rahaa ihmisten palkkaamiseen ei ole luvassa yhtään lisää. Siun sotea on syytetty myös huonosta työskentelyilmapiiristä. Voivatko vaaleilla valittavat luottamusihmiset vaikuttaa millään tavalla näihin asioihin?

Terhi Savolainen vastasi Heilin haastattelussa, että työhyvinvointi on operatiivisen puolen asia, mutta poliittista puolta tarvitaan tekemään linjauksia, joilla työntekijöiden jaksamista saadaan tuettua.

– Jos nyt emme pystyisikään maksamaan parhaita palkkoja, voisimme ainakin yrittää tehdä työpaikoista sellaisia, että ihmiset jaksavat tehdä töitä ilman, että he miettivät koko ajan, joko tänä vuonna karkaan muualle vai vasta ensi vuonna, Savolainen pohti.

Tapio Hämäläinen vaatii, että poliittisten päättäjien on kuunneltava johdon lisäksi työntekijöitä:

– Kuuleminen on tehtävä anonyymisti, koska työntekijät pelkäävät kostamista, mikäli arvostelevat esimiehiään tai järjestelmää. Epäkohdat on uskallettava nostaa esille ja puutteet on korjattava. Valtuutettujen tulee olla perillä sosiaali- ja terveydenhuollon substanssista. Mitä hyödyttää puhua valtuutetulle, jos tämä ei ymmärrä substanssista mitään?


Srategiaan halutaan nyt monenlaista

Strategioista uusi aluevaltuusto tulee käymään oman vääntönsä. Jo kuntapuolella on nähty, että esityslistan yksittäisistä asioista väännettäessä eri mieltä oleville on heitetty perustelu, että näinhän tämä kuuluu tehdä, koska tämä on yhdessä päätetyn strategian linjauksen mukainen esitys.

Millaisia asioita ehdokkaat sitten haluavat nyt valmisteilla olevaan hyvinvointialueen strategiaan?

Jertta Harinen muistuttaa, että strategiat ovat usein liian pitkiä ja vaikeasti toteutettavia.

– Strategiassa tulee olla seuraaville vuosille selkeitä suuntaviivat. Järjestöjen, yritysten ja seurakuntien roolia tulee vahvistaa. Strategiaan on hyvä tehdä kirjaus eri tahojen kanssa tehtävästä yhteistyöstä, Harinen toteaa.

Järjestöt, yritykset, seurakunnat ja muut yhteistyötahot nostaa esiin monikin ehdokas. Myös järjestöt itse ovat olleet aktiivisia nyt, kun strategioita valmistellaan ja ehdokkaisiin halutaan vedota. Karjalan Heilin mielipidekirjoituksiin ovat omia kannanottojaan tarjonneet muun muassa omaishoitajat ja Mannerheimin lastensuojeluliitto.

Vanhuksilla on perinteisesti ollut omat puolustajansa, mutta viime viikkoina esiin on noussut huoli lapsista ja nuorista. MLL:n Järvi-Suomen piirin toiminnanjohtajan Päivi Turkian mielestä (Karjalan Heili 5.1.2022). lapsivaikutusten arviointi tulee ulottaa myös talousarviopäätöksiin eli on tehtävä lapsibudjetointia. Kokoomuksen aluevaaliehdokas Karita Kaita esitti Heilin kanssa käymässään keskustelussa huolensa siitä, että tutkimustulosten mukaan suurin osa näiden vaalien äänestäjistä on yli 50-vuotiaita, jolloin lapsiperheiden ääni ei kuulu. Kaita pelkää, että äänekkäimmin ajetut asiat ajavat lasten asioiden ohi.

– Lapsuuden vaurioituminen heijastuu läpi elämän ja vaikuttaa pitkäaikaisesti tai jopa pysyvästi yksilön hyvinvointiin, terveyteen ja toimintakykyyn. Olisikin tärkeää, että sosiaalihuollon roolia ei aluevaaleissa unohdettaisi. Se vastaa lähes puolta koko valtakunnallisesta sote-budjetista ja lastensuojelu merkittävää osaa tuosta kokonaisuudesta. Vähintään taloudellisesta näkökulmasta olisi järkevää olla kiinnostunut tästä lasten ja nuorten elämänvaiheesta, Kaita sanoi.

Mielipidekirjoittelussa esiin on nostettu lisäksi muun muassa mielenterveys, koronan jälkihoito ja koko sosiaalipalvelujen laaja kokonaisuus.

 


Heili kartoitti näkemyksiä yhdeksän kysymyksen paketilla

Pohjois-Karjalassa vaaleihin on lähdössä yhteensä 487 ehdokasta 12 eri listalla. Mukana ovat kunnanvaltuustoissakin mukana olevien keskustan, SDP:n, kokoomuksen, perussuomalaisten, vihreiden, vasemmistoliiton, kristillisdemokraattien ja Liike Nytin lisäksi Valta Kuuluu Kansalle (9 ehdokasta), Suomen Kommunistinen Puolue (3), Piraattipuolue (2) ja Avoin puolue (1).

Karjalan Heili kartoitti ehdokkaiden näkemyksiä paitsi mielipidekirjoitusten ja haastattelujen myös muutamalle ehdokkaalle lähettämänsä kysymyspaketin kautta. Ehdokkaat valittiin joko sosiaali- ja terveysalan ammatin tai poliittisen aseman perusteella.

 

KYSYMYKSET:

Arvoisa aluevaaliehdokas. Hyvinvointialue joutuu operoimaan pääosin valtiolta tulevan rahoituksen turvin. Syksyisen arvion mukaan vuonna 2023 startataan runsaan 680 miljoonan euron rahoituksella plus siihen päälle tulevien omien asiakasmaksujen voimin. Tiedämme, että Siun soten perintönä tulee olemaan henkilöstöpulaa. Liian harvat lääkärit ja hoitajat joutuvat huolehtimaan maan sairaimmasta päästä olevaa väestöä, eikä käytettävissä oleva raha riitä auta ratkaisemaan ongelmia. Aluevaltuutetuilla on edessään priorisointeja, kun he tekevät ratkaisuja rahan jakaantumisesta, johon vaikuttavat myös hyvinvointialueen strategioihin kirjattavat asiat.

1) Jaetaan menot karkeasti vaikka kolmeen pääluokkaan: henkilöstöön, ostopalveluihin ja seiniin. Mistä näistä joudutaan säästämään vai joudutaanko?

2) Ennakoitavissa on, että palveluverkkoa karsitaan. Miten ratkaistaan se, minne jää terveysasemia ja muita palvelupisteitä ja missä niistä luovutaan?

3) Miten asiakkaiden palvelu voidaan ratkaista tilanteessa, missä rahasta ja henkilökunnasta on pulaa, ja missä seinistä joudutaan luopumaan. Millä tavoin saadaan toimivaksi erilaisten kotiin vietävien palvelujen, etäyhteyksien ja lääkärin/hoitajan sekä asiakkaan hoitotilassa tapahtuvan kohtaamisen kokonaisuus?

Ensimmäisenä uudella aluevaltuustolla on edessään hallintosäännön ja strategioiden laatiminen.

4) Oletko selvillä, millaista hallintosääntöä valmistellaan? Jo lain mukana hyvinvointialueella pitää olla valtuusto, hallitus, tarkastuslautakunta, aluevaalilautakunta, nuorisovaltuusto, vanhusneuvosto ja vammaisneuvosto. Tarvitaanko jotain muuta? Jos, niin mitä?

5) Strategiat ohjaavat aluevaltuuston työtä. Millaisia asioita kirjaisit niihin? Mikä on järjestöjen ja yritysten rooli hyvinvointialueilla ja tulisiko siitä kirjata jotain strategioihin?

6) Voivatko aluevaltuustot vaikuttaa millään tavoin lääkäri- ja hoitajapulaan?

7) Paljon riippuu siitäkin, millainen ilmapiiri työpaikoilla on ja saadaanko ihmiset viihtymään töissään. Voivatko aluevaltuutetut vaikuttaa tähän?

8) Onko olemassa jokin semmoinen oleellinen asia, joka ei sisälly yllä oleviin kysymyksiin, ja jonka haluat nostaa esiin?

9) Nyt rakennetaan jotain aivan uutta. Millä mielellä lähdet vaaleihin? Kuinka tarkka mielikuva sinulla on siitä, mihin olet hyppäämässä?

 

VASTAUKSET:

 

Virve Mikkonen (sd.):

1) Kun puhutaan palveluiden turvaamisesta tai saatavuudesta/saavutettavuudesta sen toteutumiseen laadukkaasti tarvitaan aina henkilöstöä. Vastuullisesti toimiva hyvinvointialue tekee yhteistyötä yksityisten palveluntuottajien sekä järjestöjen kanssa. Jos siis on pakko karsia, tulee arvioida, millaisia seiniä tarvitaan ja millaiset seinät voidaan toteuttaa liikkuvilla ja digitaalisilla palveluilla.

2) Uuden valtuuston on avattava palveluverkko ja arvioida aidosti palvelutarpeen kautta terveysasemat ja palvelupisteet. Pohjois-Karjalan kunnat ovat hyvin erilaisia väestörakenteeltaan kuin myös sairastavuudeltaan. Palveluiden saatavuus ja saavutettavuus ei saa rakentua vain fyysisten seinien tai kuntarajojen varaan, vaan mukaan tarvitaan myös liikkuvia palveluja. Lähipalvelut on tunnistettava ja turvattava alueiden tarpeiden kautta, näin pystytään arvioimaan millaisia palveluja ja miten eri alueilla ne toteutetaan.

3) Nykyaikaa on erilaiset digipalvelut ja niiden mahdollistaminen. Yhä enemmän on palveluja, joita voidaan järjestää etäyhteyksin ja liikkuvien palveluiden avulla. Myös sosiaali- ja terveydenhuollon asianmukainen, yli sektorirajojen toimiva potilas- ja asiakastietojärjestelmä tukee kohtaamisen kokonaisuutta.

4) Kyllä tarvitaan esimerkiksi osallisuuden- ja hyvinvoinnin lautakunta valmistelemaan ja mahdollistamaan järjestöjen ja kuntalaisten osallisuutta sekä yhdyspinta työtä kuntien kanssa. Mietin myös millainen lautakunta/valiokunta voisi suunnata katsetta tulevaisuuteen. Rakenteen on oltava ketterä ja toimiva, ei himmeliä himmelin vuoksi.

5) Strategian punainen lanka tulee olla terveyden edistäminen, varhainen puuttuminen ja ennaltaehkäisy. Peruspalveluiden vahvistaminen, lähipalveluiden tunnistaminen ja sen kautta niiden saavutettavuus koko alueella. Peruspalveluiden kautta strategiassa tunnistetaan väestön erilaiset rakenteet ja näin kaikki tulee huomioiduksi ns vauvasta vaariin ja peruspalveluista erikoissairaanhoitoon, kuntouttaviin palveluihin, sosiaalihuoltoon ja pelastustoimeen, unohtamatta ympäristöterveydenhuoltoa. Sanottaa tulee yritysten, kuntien ja järjestöjen kanssa tehtävä tärkeä yhteistyö. Henkilöstöön tulee myös kiinnittää huomio. Henkilöstö on toimivien palveluiden tärkein voimavara ja näin strategisesti hyvin tärkeä huomioitava kohde. Hyvällä, avoimella yhteistyöllä saamme Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen toimintaa vahvistettua edelleen ja palvelun tuottajat ja tarvitsijat kohtamaan oikeassa paikassa, oikeaan aikaan.

6) Välillisesti vähintään voi eli tukemalla työhyvinvoinnin erilaisia rakenteita sekä tärkeällä yhteistyöllä kuntien ja järjestöjen kanssa. Hyvinvointialue ei yksin pysty huolehtimaan Pohjois-Karjalan veto- ja pitovoimasta, siihen työhön tarvitaan kaikki mukaan.

7) Kyllä voivat, esimerkiksi kutsumalla henkilöstöedustajia tuomaan terveisensä valtuustolle. Kuulla aidosti ei vain kuunnella henkilöstön viestejä. Aluevaltuutetuilla tulee olla riittävästi tietoa jo ennakolta, kun toimintoja kehitetään. Valtuutettu ei saa olla ylimpänä päätöksentekijänä kuin kumileimasin, vaan aidosti näyttöön perustuvan tiedon kautta tekevä, vastuullinen päättäjä. Uskon, että tällainen päättäjä vähintään välillisesti pystyy vaikuttamaan työilmapiiriin.

8) Hyvinvointialue keskusteluissa nostetaan usein esille sairaanhoidon ja lääkärin vastaanoton palvelut. Ei kuitenkaan saa unohtaa isoa sosiaalihuollon kokonaisuutta. Sosiaalihuolto on lähellä ihmistä aina tarvittaessa, missä elämävaiheessa tahansa. Varhainen puuttuminen on tärkeä elementti myös sosiaalihuollossa, näin vahvistamme myös laadukkaiden raskaiden palvelujen saatavuutta. Perusterveydenhuolto sekä erikoissairaanhoito tarvitsee myös saumattoman yhteyden sosiaalihuollon ammattilaisten kanssa. Asiakkaamme ja potilaamme ovat yhteiset. Pelastustoimen kokonaisuus on turvattava myös. Aluevaltuutettujen on ymmärrettävä sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädännön lisäksi pelastustoimen lain alaisuudet ja näin esimerkiksi rahoituksen jyvittäminen saa lisää haastetta.

9) Lähden innolla, motivaatiolla, avoimesti mukaan, jalat tiukasti maassa. Tiedostan vastuun, joka aluevaltuutetuille tulee lankeamaan, se on suuri. Rahoitus asettaa tiukat raamit ja rohkeutta vaaditaan päätöksenteossa. Olen terveydenhoitaja ja Siun soten Jukon pääluottamusmies. Olen saanut olla osallisena Siun soten kehityskaaressa. Uskon, että minulla on selkeä mielikuva mihin olen ryhtymässä. Rohkeita ihmisiä tarvitaan, jos maailmaa aiotaan muuttaa. Minä olen rohkea ja valmis muuttamaan Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen suuntaa mm vahvistamalla peruspalveluita, terveyden edistämistä, ennaltaehkäisyä, vain niiden kautta turvaamme myös laadukkaat kuntouttavat palvelut sekä erikoissairaanhoidon ja sosiaalihuollon palvelut, unohtamatta pelastustoimea ja ympäristöterveydenhuoltoa.

Jertta Harinen (kesk.):

1) Ostopalveluita on välttämätöntä tarkastella jo tämän vuoden aikana. Esimerkiksi yksityisen palveluntarjoajan järjestämät lastensuojelun palvelut ovat huomattavasti kalliimmat kuin Siun soten tuottamat palvelut. Julkisissa hankinnoissa noudatetaan kansallisia kynnysarvoja, mm. terveydenhoito- ja sosiaalipalveluissa raja on 400 000 euroa. Sisäistä hankintaohjeistusta tarkastelemalla voidaan saada aikaan mittavia säästöjä. Henkilöstön selkänahasta ei voida repiä enää yhtään säästöjä.

2) Jokaisessa kunnassa tulee olla oma terveysasema. Palvelut täytyy suunnitella vastaamaan asukkaiden tarpeita.

3) Kehittämällä liikkuvaa vastaanottoa, kotiin vietäviä sekä digitaalisia palveluita. Palveluiden kehittämisen keskiössä tulee olla pohjoiskarjalainen ihminen. Digitaaliset palvelut eivät sovellu toteutettavaksi kaikissa tapauksissa. Palvelut tulee olla saatavissa joustavasti, läheltä ja helposti.

4) Olen Siun soten hallituksen puheenjohtajana mukana valmistelun poliittisessa seurantaryhmässä, jossa olemme käyneet läpi organisaatiorakennetta ja jonkin verran myös hallintosääntöä. On selvää, että demokratiaa tulee vahvistaa. Tarvitsemme lautakuntia, joiden välityksellä kuntien ja hyvinvointialueen välistä yhteistyötä tulee tiivistää. Laki jättää lapset ja perheet ulkopuolelle. Siksi hyvinvointialueella tarvitaan lasten ja perheiden asioita käsittelevä lapsiperheasiain neuvosto sekä asioita syvällisemmin käsittelevä lautakunta.

5) Strategiat ovat usein liian pitkiä ja vaikeasti seurattavia toteutettavaksi. Strategiassa tulee olla seuraaville vuosille selkeät suuntaviivat. Järjestöjen, yritysten ja seurakuntien roolia tulee vahvistaa. Strategiaan on hyvä tehdä kirjaus eri tahojen kanssa tehtävästä yhteistyöstä. On sekä pohjoiskarjalaisen ihmisen että jokaisen asioita edistävän tahon etu, ettei asioissa tehdä päällekkäistä työtä vaan yhdessä edistetään asioita samaan suuntaan.

6) Kyllä voivat, kehittämällä rekrytointijärjestelmää sekä huolehtimalla julkisuuskuvasta, että Siun sote koetaan haluttuna työnantajana.

7) Aluevaltuutetut voivat vaikuttaa Siun soten imagoon ja hyvään työskentelyilmapiiriin luomalla mahdollisuuden avoimeen ja luottamusta herättävään toimintakulttuuriin.
8) Sosiaalityön merkitys ja kaikille turvaa luovat pelastuspalvelut ovat jääneet vähemmälle huomiolle aluevaalikeskustelussa. Kokonaisuuteen kuuluu myös ympäristöterveydenhuolto, joka sisältää mm. eläinlääkäripalvelut. Kyseessä on siis todella laaja kokonaisuus. Näissä vaaleissa on äärettömän tärkeää äänestää, sillä kyseessä ovat meitä kaikkia koskevat palvelut. Vaaleilla ratkaistaan se, missä ja millaiset palvelut pohjoiskarjalaisille järjestetään.
9) Lähden vaaleihin hyvillä mielin. 4kk Siun soten hallituksen puheenjohtajana ovat luoneet asiasta mielikuvan. Olen kiertänyt eri yksiköitä, keskustellut työyhteisön jäsenten kanssa sekä tutustunut heidän työhönsä. Kierrokseni on tukenut hallitustyöskentelyä ja olemme hallituksessa korjanneet joitain asioita.

Aulikki Sihvonen (kok.):

1) Rahan käyttöä joudutaan priorisoimaan, valtio on päättänyt rahoitusmallin ja tehtävät mitkä hyvinvointialueen hoidettava, joten niillä realiteeteilla on pärjättävä. Seinien osalta voidaan tehdä säästöratkaisuja: kaikkia seiniä ei tarvitse omistaa vaan tarvittavia tiloja ja kiinteistöjä voidaan vuokrata suoraan tai käyttää kiinteistöjen sekä palvelujen välivuokrausta esim. kunnilta. Henkilöstöstä ei ole enää varaa säästää ja silloin kun henkilöstöä on sovittuihin, tuotettaviin palveluihin tarvittava määrä, niin tulemme saamaan säästöä ostopalveluista. Jos päätetään, että säästöjä haetaan, niin lähdetään siitä, että ensin seinät ja ostopalvelut mutta henkilöstöstä ei säästetä.

2) Tämä tulee olemaan yksi vaikeimmista asioista, mutta ehdottomasti vaikuttavin, arvolatautunein sekä mielenkiintoisin päätös, mistä aluevaltuutetut päättävät. Karsinnassa on syytä käyttää apuna olemassa olevaa tietoa: kuinka paljon palvelujen käyttäjiä on, mitä palveluja käytetään, mihin aikaan palveluja käytetään ja missä samaa palvelua olisi mahdollista saada. Nämä varmasti ovat ne raamit minkä pohjalta on tehtävä ratkaisut siitä missä ja mitä palvelua tarjotaan: missä tarjotaan 24/7 palvelua, missä on tarjolla päivittäiset palvelut ja mikä on terveysaseman palvelutarjonta ja kaiken taustalla on käytettävissä oleva raha. Huomioitava on, että pelkillä terveysasemilla ja palvelupisteillä ei tee mitään, mikäli siellä ei ole palvelun tarjoajia. Alueellisesti Pohjois-Karjala on laaja, joten mihinkään yhden täyden palvelun terveysasemaan tai palvelupisteeseen ei voida mennä. Uudistuksen yksi tavoite on, että turvataan yhdenvertaiset ja laadukkaat palvelut, joten tähän tulee pyrkiä.

3) Kaikki perinteiset toimintatavat ja olemassa oleva hoitoprosessit ja palveluketjut on pohdittava uudelleen ja tämä on hyvin pitkälle operatiivista toimintaa. Yksi toimintamalli ja mahdollisuus parempaan tulee olemaan oikein kootuissa ja riittävillä valtuuksilla toimivilla ja osaamista omaavilla tiimeillä. Teknologiaa on hyödynnettävä varsinkin etäyhteyksien osalta ainakin työssäkäyvän väestön osalta. Kotiin annettavat palvelu tulevat tarvitsemaan monituottajamallia. Paras lopputulos saavutetaan hyvinvointialueen, yritysten ja järjestöjen saumattomalla yhteistyöllä. Tässä onnistuminen tulee olemaan yhteistyön paikka niin päättäjille kuin palvelujen järjestäjälle. Onnistuminen tapahtuu vain yhteistyöllä ja kaikkien osapuolien ideoiden ja ratkaisumallein yhdistämisellä.

4) Hallintosääntöä valmistelee väliaikainen valmistelutoimielin, Vate (koostuu pääosin Siun soten virkahenkilöistä). Sen tehtäväksi on annettu valmistella hyvinvointialueen hallinnon järjestämistä, mm. valmistella hallintosääntöä tulevan aluevaltuuston päätettäväksi. Hallintosäännössä määritellään poliittinen päätöksentekojärjestelmä sekä ne perusteet toimivalle hyvinvointialueelle. Lopullisesti hallintosäännön hyväksyy juuri 1.3.2022. aloittava aluevaltuusto. Poliittinen seurantaryhmä on käsitellyt päätöksentekojärjestelmää. Se esittää lautakuntamallia, jolla vastuun jaetaan enemmän toimialueille ja samalla voidaan hallittavien asioiden kokonaisuutta rajata. Lautakuntien määrä, tehtävät ja esittelijät jäävät lopullisesti aluevaltuuston päätettäväksi. Hyvinvointialueelle asetetaan myös nuorisovaltuusto tai vastaava nuorten vaikuttajaryhmä, vanhusneuvosto ja vammaisneuvosto. Hallintoa ei tule kasvattaa tarpeettomasti, mutta selkeä poliittinen ohjaus on oltava. Hallintosäännöllä vaikutetaan myös siihen, miten valta ja vastuu hyvinvointialueella jaetaan, joten hallintosääntö on aivan avainasemassa uuden hyvinvointialueen toimivuuden kannalta.

5) Uuden hyvinvointialueen strategia tulee lähteä sote-uudistuksen tavoitteista, mitkä ovat meidän keinomme saavuttaa tavoitteet ja mitä asioita me haluamme painottaa, miten haluamme parantaa palveluiden saatavuuden, miten lisäämme osallisuutta, miten saamme ihmislähtöiset palvelut jne. Strategia tulee olla hyvinvointialueelle tehty, uusi strategia, johon otetaan laajasti mukaan asiakkaat, palvelun käyttäjät, henkilökunta, järjestöt, yritykset, hyvinvointialueen päättäjät, sidosryhmät, kunnat, oppilaitokset ja luonnollisesti palvelujen tuottaja eli todella laajalla ryhmällä strategian teko.

6) Kyllä voi välillisesti mutta muuten kyseessä on mitä suurimassa määrin myös operatiivista toiminnasta. Aluevaltuusto antaa ne reunaehdot, resurssit millä voidaan palkata lääkäreitä ja hoitajia. Silloin kun resurssit ovat riittävät ja työ jakaantuu tasaisesti, työn ja itsensä kehittämiseen on aikaa ja mahdollisuuksia niin silloin voidaan vaikuttaa siihen, että lääkäreitä ja hoitajia saadaan hyvinvointialueelle. Vaikutusta on sillä millaisen kuvan hyvinvointialue antaa itsestään antamaan ja siihen aluevaltuutetut voivat vaikuttaa päätöksillään.

7) Kts. kysymyksen 6 vastaus. Jälleen kerran vaikuttaminen tapahtuu resurssien, rahan kautta, henkilökuntaa on oltava riittävästi, että työn tekemiseen on aikaa ja jokainen pääsee tekemään sitä, mitä varten hänet on palkattu sekä jokainen ansaitsee hyvää johtamista.

8) Paljon olen miettinyt hyvinvointialueen rahoitusta ja sen riittävyyttä, mutta niin varmaan moni muukin tai sitten ei, kun vaalimainoksissaan kaiken lupaavat korjata. Samoin olen miettinyt sitä, että kyseessä on sote-uudistus ei maakuntauudistus. Maakuntavero, siitä eivät päätä hyvinvointialueen valtuustot vaan kyllä päätöksen tekee eduskunta, joten vaikutetaan sinne, ettei enää uusia veroja tule ja jos maakuntavero tulee, niin silloin koko verotusmallia on uudistettava.

9) Innostuneilla ja hyvillä mielin lähden vaaleihin, sillä aikaisemmin minulla ei ole ollut mahdollisuutta päästä esim. Siun soten toimielimiin. Aikaisemmin kuntalaki (76§) oli säätänyt vaalikelpoisuudesta kuntayhtymän toimielimiin, jolloin vaalikelpoinen kuntayhtymän toimielimiin ei ole saman kuntayhtymän (esim. Siun sote) palveluksessa olevalla henkilö. Nyt mahdollisuus on sote-uudistuksen ja uuden hyvinvointialueen osalta. Minulla on hyvin realistinen näkemys esim. terveydenhuollon tilasta ja vankka kokemus kunnallisesta päätöksenteosta eli perusasioita on hallussa. Uskon, että osaamisellani, koulutuksellani ja kokemuksellani hyödyttäisin aluevaltuustossa. Todettava on, että hyvinvointialueen tehtävät ovat laajat ja uuden edessä ollaan, että kyllä paljon tulisi olemaan asioita mitä on selvitettävä ja neuvoteltavaa olisi runsaasti. Uuden luomisessa ja kehittämisessä olisi hienoa olla mukana.

Outi Mara (ps.):

1) Siun soten yhtymähallituksen jäsenenä näin ja koin, kuinka kunnat antoivat siun sotelle liian pienen budjetin. Pahoin pelkään, että leikkaukset koskevat sekä työntekijöitä että seiniä. Jo pelkästään lakisääteisiin palveluihin rahat eivät riitä. Sotessa ei leikata muusta kuin työntekijöistä tai palveluista. Toivottavasti virkamiehet keksivät jonkun muun leikkauskohteen kuin työntekijät. Meillä ei ole varaa menettää yhtään työntekijää, ei yhtään osaajaa sotesta.

2) Palveluverkkoa joudutaan varmasti miettimään uudelleen. Kun rahaa ei palveluihin riittävästi ole, tulee se näkymään myös palveluverkossa. Palvelut pitäisi saada ihmisten lähelle, sehän tämän uudistuksen tarkoitus alun perin oli. Ihmisten on saatava oikea-aikaista hoitoa ja kuntoutusta.

3) Pyörillä kulkevat ja digitaaliset palvelut voisivat olla ratkaisu kohtaanto-ongelmaan. Näitä kokemuksia on jo mm. Eksotessa pyörillä kulkevien palveluiden osalta. Ei tarvitse keksiä pyörää uudelleen, vaan kerätään jo olemassa olevat ratkaisut ja käytetään niitä.

4) Hallintomallia valmistellaan maakunnallisen työryhmän voimin. Toivon, että demokraattinen päätökseen teko pysyy keskiössä voimakkaasti. Kaikista kunnista tulee olla edustaja, kun palveluista päätetään. Myös lautakuntamalli, jossa demokraattisesti valitut edustajat ovat päättämässä, pitää säilyä. On erittäin tärkeää, että nuoriso-, vanhus- ja vanhusneuvostot tulevat mukaan tähän päätöksen tekoon. Hallintoa ja päätöksentekoneistoa ei pidä myöskään paisuttaa liialliseksi puolueiden temmellyskentäksi. Ei päällekkäisiä lautakuntia. Kompetenssi ja osaaminen on kuitenkin siun sotessa sisällön ja palveluiden tuottamisen suhteen. Poliitikot luovat raamit toiminnalle, eivät päätä sisällöstä.

5) Strategia on “ohje”, “ajatus”, kuinka systeemi toimii. Hyvinvoiva pohjoiskarjalalainen tulisi olla puheiden lisäksi myös toteutuneita tekoja. Päätöksiä, joilla ihmiset saavat hoitoa ja kuntoutusta. Peruspalvelut tulee saada Siun sotesta, järjestöt ovat kolmas sektori, joka tuottaa tukevia palveluita. Vastuuta ei mielestäni järjestöille tule siirtää, mutta toimitojen ja palveluiden järjestämistä heiltä voidaan pyytää. Strategiaan kirjausta tyyppisesti “järjestöt ovat mukana palveluiden tuottamisessa”.

6) Sote henkilökunnan pito- ja vetovoimaan pitää miettiä yhdessä keinoja. Myös valtuustolla tässä mielestäni keskeinen rooli. Tämä on kaikkien yhteinen ongelma.

7) Työilmapiiriin pystyy vaikuttamaan sen sisällä toimivat ihmiset. En usko, että valtuustolla on kovinkaan suurta roolia tässä, muuta kuin tilanteen seuraaminen.

8) Ennaltaehkäisy, varhainen puuttuminen. Kuinka saadaan ihmiset ajoissa ja silloin jo, kun ongelma on pieni, avun piiriin? Ennaltaehkäisystä on säästetty jo vuosia, mm. koulujen terveydenhoitajapalvelut, psykologipalvelut. Kun näistä säästetään, huomataan yhtäkkiä, että ihminen tarvitseekin erikoissairaanhoidon palveluita. Eihän tässä ole mitään järkeä...

9) Olen itse sotealan ammattilainen, toimintaterapeutti. Näen ja koen sotea jokaisena työpäivänä. Meillä on paljon hyvää, meillä on hurjasti korjattavaa. Siun soten nykyisenä yhtymähallituksen jäsenenä olen mielestäni erittäin hyvin kartalla, missä nyt mennään, Hihat on kääritty, töitä on tehty koko syksy soten ja erityisesti pohjois-karjalalaisten ihmisten eteen. Tämä on syy miksi politiikkaan lähdin ja jos äänestäjät suo, tätä mielelläni jatkan.

Terhi Savolainen (vihr.):

1) Henkilöstöstä on lähes mahdoton säästää, monet palvelut ovat lakisääteisiä tai niihin verrattavia. Tiukkaa linjaa on pidetty jo pitkään, PKSSK:n ja kuntien ajoilta saakka, ei siellä hirveästi ole löysää missään kohti. Vuodenvaihteen 2019–20 yt-neuvotteluissa perattiin vielä toiminnot tiukalla kammalla läpi tavoitteena löytää 20 miljoonaa säästettävää. Tällä hetkellä meillä on henkilöstöä monella sektorilla liian vähän, ja senkin vuoksi joudutaan ostamaan toimintaa ulkopuolelta. Seinät ovat todennäköisesti ainoa, mistä voidaan edes yrittää säästää.

2) Nyt on tärkeää katsoa palveluverkkoa maakunnan näkökulmasta, ei vanhoja kuntarajoja noudattaen. Palveluverkkoa tulee tarkastella kriittisesti myös keskisellä alueella: monessa Joensuun kokoisessa kaupungissa ei välttämättä ole niin monta terveysasemaa tai palvelupistettä kuin Joensuussa. Pitää miettiä toimivia kokonaisuuksia sen mukaan, minne väestö keskittyy, minne kulkuyhteydet ohjaavat ja miten suuressa kuvassa palvelut saadaan tuotettua parhaiten.

3) Pitkien etäisyyksien maakunnassa on hyödynnettävä etäpalvelua, mobiiliratkaisuja kuten palvelubussia ja kotiin tuotavia palveluita täydentämään fyysistä palvelupisteverkkoa. Kokemuksia näistä alkaa jo olla sekä meillä että muualla. Etäpalvelu ei sovellu kaikkeen ja esimerkiksi lääkärin vastaanottotilanteissa vaatii lääkäriltä rutkasti työkokemusta osata hoitaa asioita etänä ja myös tunnistaa, milloin pitää kohdata naamakkain.

4) Kysymyksessä mainittujen pakollisten elinten lisäksi hyvinvointialueella on mahdollisuus lautakuntiin samalla tavoin, kuin olemme tottuneet kunnissa näkemään. Lautakunnissa on myös riskinsä: ne voivat siilouttaa muuten integraatioon pyrkivää rakennetta. Ne on kuitenkin nähty tarpeellisiksi demokraattisemman päätöksenteon mahdollistamiseksi, yhdessä laissa määrättyjen toimielinten kanssa.

5) Eniten toivoisin strategiaan ennakkoluulottomuutta ajatella kokonaisuuksia niin, että ei lukkiuduttaisi siihen organisaatioon, mikä meillä on ollut Siun sotessa, eikä vanhoihin kuntarajoihin. Henkilöstön hyvinvointi on syystä noussut tapetille viimeisen vuoden aikana, se on strategiasta löydyttävä myös konkreettisina toimina ja mittareina. Henkilöstön mukaanotto muutosten suunnitteluun on yksi työhyvinvointia kohentava asia. Henkilöstön ja talouden lisäksi alueemme isoja haasteita on vanheneva väestö: palvelutarpeisiin pitää pystyä vastaamaan ennakoivasti, ei vasta sitten kun yli 300 vanhusta jonottaa tehostetun palveluasumisen paikkaa. Digitalisaatio vaatii satsauksia mutta myös tuottaa ennen pitkää säästöjä. Järjestöt ja yritykset täydentävät palveluita ja toimivat tärkeinä yhteistyökumppaneina, ne on luonnollisesti myös löydyttävä strategiasta. Ennaltaehkäisevät palvelut jäävät liian monesti väistäjän asemaan, kun euroja on pakko karsia jostain. Niihin on toivottavasti mahdollista satsata enemmän ensimmäisten vuosien rahoituksen niukkuuden jälkeen, sillä näillä satsauksilla on tulevaisuudessa säästettävissä paitsi euroja, myös inhimillistä kärsimystä.

6) Valtuusto luo operatiiviselle johdolle edellytykset ongelmien ratkaisuun. Etenkin perusterveydenhuollossa ongelmat juontavat juurensa 90-luvun lamaan ja pidemmällekin: virkamäärät eivät ole tuolta juuri kasvaneet, tehtävät ovat moninkertaistuneet. Seuraavan parin vuoden rahoituksella ei ole mahdollista nostaa vakanssien määriä merkittävästi, ellei samaan aikaan supisteta jostain muualta. Tämä tarkoittaa rankkaa priorisointia ja vaikeita päätöksiä siitä, mihin on varaa ja mihin ei. Siihen harhaan ei pidä enää mennä, että jokin uusi toimintamalli korjaisi sen, että työntekijöitä on liian vähän.

Ongelmaa on sekä vedossa että pidossa. Näistä ensimmäisenä on kuitenkin keskityttävä pitovoimaan, ja osin sen kaupanpäällisenä saadaan myös vetovoimaa, kun hyvä työnantajamaine syntyy. Meillä on pulaa laajalti hyvin monista ammattiryhmistä, ei vain lääkäreistä ja hoitajista. Psykologit, puheterapeutit, sosiaalityöntekijät – lista on loputon.

7) Työilmapiiriin voi jokainen vaikuttaa omalla toiminnallaan ja asenteellaan. Hyvä vuoropuhelu poliittisen johdon ja henkilöstön välillä auttaa. Vaikka murheita ei saataisi rahapulan vuoksi ratkaistua, jo kuuntelu ja arvostus tuo kokemusta siitä, että ollaan samassa veneessä, soutamassa samaan suuntaan. Työhyvinvointi on palkkaakin tärkeämpi asia: työn täytyy olla sellaista, että sitä jaksaa tehdä, ei vain tämän ja ehkä ensi vuoden, vaan eläkeikään saakka. Henkilöstö on hyvinvointialueen tehtaan koneisto, sitä on huollettava ja öljyttävä säännöllisesti.

8) On erittäin tärkeää äänestää näissä vaaleissa. Vaikka hyvinvointialue kuulostaa byrokraattiselta ja etäiseltä, kyse on ihmistä lähellä olevista palveluista: neuvoloista, vanhuksen hoivasta, ambulansseista, syöpäleikkauksista tai sosiaalipalveluiden tarjoamasta turvaverkosta elämäntilanteen äkillisesti muuttuessa vaikka työkyvyttömyyden vuoksi.

9) Lähes neljä vuotta Siun sotella töissä olleena ja lähes saman ajan luottamusmiehenä toimineena kuva toiminnasta ja sen ongelmakohdista on varsin hyvä ihan käytännön tasoltakin. Oma työpisteeni on päivystyksessä, jota on ihan syystä nimitetty soten ongelmien valuma-altaaksi: minkä tahansa palveluverkon pettäessä vastaus on usein päivystys. Valitettavasti kaikkiin ongelmiin meillä ei siellä ole ratkaisuja, esimerkiksi kotonaan pärjäämättömän, toistuvasti kaatuilevan vanhuksen palveluasumispaikkaa me emme saa sieltä yhtään nopeutettua. Tällaiset asiat turhauttavat – ja varmaan osaltaan ajavat pyrkimään ratkaisemaan ongelmia myös isossa kuvassa, poliittisen päätöksenteonkin kautta. Päivystyksen lisäksi olen työskennellyt SiunSotessa myös useilla muilla erikoisaloilla ja perusterveydenhuollossa. Luottamusmiehen työssä olen oppinut katsomaan kokonaisuuksia ja ymmärtämään organisaation toimintaa laajemmin kuin vain oman työyksikön näkökulmasta. Politiikka on minulle vieraampi kenttä, olen toiminut vasta puoli vuotta kaupunginvaltuutettuna. Onneksi uuden organisaation aloittaessa olemme kaikki omalla tavallamme lähtöruudussa, uuden edessä.

Tapio Hämäläinen (vas.):

1) Siun soten on tarkoin määriteltävä perustehtävänsä ja sen mukaisesti katsottava mihin rahoja käytetään. Ensiarvoisen tärkeää on laittaa järkevä hoidonporrastus kuntoon. Siis pyrittävä hoitamaan asiakkaat/potilaat oikea-aikaisesti oikeassa paikassa. Tarvitaan Siun soten organisaatiomuutosta, hallintosääntömuutoksia, henkilöstön arvostamista, tarvittaessa tukeuduttava ostopalveluihin. Järkevää on myös järjestää palvelut lähellä tarvitsijoita. Mammuttilaitosten rakentaminen ei välttämättä ole avuntarvitsijan edun mukaista. Mikäli toimitaan järkevästi, niin resurssit kyllä riittävät.

2) Lähipalvelut on turvattava lähellä ihmistä. Etäpalvelut eivät korvaa fyysistä tapaamista. Harvemmin tarvittavia palveluja voidaan keskittää ja näinhän on jo tapahtunut. Tavallisimmat vaivat ovat tavallisimpia ja ne on kyettävä hoitamaan perustasolla. Mikäli tähän ei kyetä, niin myös vielä hyvin toimiva erikoissairaanhoito tukehtuu.

3) Vaikea uskoa, että nykymallilla saadaan toimivaa järjestelmää. Tasa-arvoisten ja laadukkaiden palvelujen sijaan sosiaali- ja terveydenhuoltopalvelut eriarvoistuvat entisestään. Mammuttilaitosten ja toimimattomien moniportaisten organisaatioiden sijaan on uskallettava lähteä kehittämään omalääkäri/perhelääkärijärjestelmää, joka muualla maailmassa toimii hyvin. Alkuun lähdettävä pienistä kunnista. Esimerkiksi Rääkkylässä on toiminut 40 vuotta käytännössä omalääkärijärjestelmä, joka Siun soten toimesta on purettu.

4) Olen tietoinen, että hallintosääntöä valmistellaan. Yllämainitut elementit tulee olla mukana. Lisäksi toivottavaa on, että toimitusjohtajalla on sosiaali- ja terveydenhuollon substanssiosaamista. Tämä vaatimus on tarpeen myös muiden eritasoisten johtajien ja päälliköiden kohdalla. Kaikilla tulee olla riittävä sote-asioiden tuntemus ja osaaminen koulutuksineen. Johtajan koulutus ja osaaminen tulee olla parempi kuin hänen alaisillaan eikä päinvastoin. Osaamattomat johtajat on vaihdettava. Tulos tai ulos.

Säästämisen osaa ilmeisesti jokainen, mutta säästöjen vaikutukset kokonaisuuteen tietää vain sote-alan asiantuntija. Toimitusjohtajan apuna johtoryhmässä on oltava substanssin osaamista. Käytännön osaamisen “viisasten kerho” on muodostettava. Johdon on kestettävä erilaiset mielipiteet ja kritiikki.

Hallituksen kokouksissa tulee olla ehdottomasti toimitusjohtajan lisäksi asiaa esittelemässä asianomaisen alan paras substanssiosaaja. Tarvitaan erityistoimia perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteistoiminnan kehittämiseksi. Tarpeen on järjestää erityinen yhteistyöryhmä, jossa edustajat perustasolta ja erikoissairaanhoidosta. Tämän hetkinen suuri ongelma on epälooginen organisaatiojärjestelmä, joka on korjattava viipymättä. Liikaa johtajia, lähiesimiehiä, esimiehiä kehittäjiä yms, jotka eivät tee konkreettista hoitotyötä. Koko järjestelmä on mietittävä toimivuuden kannalta uuteen uskoon.

Järkevä hoidonporrastus on sotkettu. Esimerkiksi terveyskeskusten vastaanottotoimintaa johtaa eri henkilö kuin terveyskeskusten vuodeosastoja( terveyskeskussairaalat ja hoitosolut). Tämä siitäkin huolimatta, että perusterveydenhuollon kokonaisuuteen kuuluvat sekä vastaanottotoiminta että vuodeosastotoiminta. Kokonaisuudesta ei vastaa kukaan.

Tästä ilmeisesti johtuu myös se, että tarpeellisia perusterveyden jatkohoitopaikkoja ei ole riittävästi, jonka seurauksena erikoissairaanhoidosta ei kyetä riittävän nopeasti kotiuttamaan kotiutuskunnossa olevia potilaita. Vallalla on osaoptimointi, josta kärsii kokonaisuus. Siis toinen säästöjen toivossa supistaa hoitopaikkoja samalla kun toinen osapuoli maksaa monikertaisesti siitä, ettei hoitopaikkoja ole. Ei vaikuta järkevältä touhulta.

Osaoptimoinnin seurauksena saadaan myös hyvin toimiva erikoissairaanhoitokin kriisiytymään. Mielestäni koko nykyinen organisaatiojärjestelmä tulisi miettiä uudelleen asiantuntijoiden toimesta. Organisaatiokaavion suunnittelijoilta puuttunee käsitys siitä, mitä toimintoja kuuluu perusterveydenhuollolle. Unohdettu pitkälti ennaltaehkäisevän työn merkitys ja resurssit.

Kuvan tilanteesta antanee diabeteksen ennaltaehkäisyn, diagnostiikan, hoidon ja seurannan järjestäminen. Asian todellisen tilanteen tuntee nahoissaan vain diabeetikko. Monet hyvin toimineet käytänteet on purettu, miksi? Parasta aikaa suunnitellaan Siun soten alueelle suurta diabeteskeskusta. Kuka uskoo, että se tulee parantamaan diabeteksen hoidon tasoa ja kuinka moni diabeetikko sitä pystyy hyödyntämään. Palvelut pitää olla lähellä, koska suurin osa diabeetikoista on hoidettavissa perustasolla. Siun soten saavutuksena on ollutkin tuhota aikaisemmin hienosti järjestetty maakunnallinen diabeteksen hoito.

5) Strategia on nykyisellään varsin hyvä. Todellisuus on kuitenkin vielä kaukana toivotusta. Olisiko jotkut asiat asetettava päälaelleen? Nykystrategiaan on, kirjoitettu että “ ollaan kustannusvaikuttava/tehokas, siten resurssit riittävät laadukkaaseen ja saatavuudeltaan hyvätasoiseen palvelutuotantoon” Olisiko tämä muutettava muotoon “laadukas ja saatavuudeltaan hyvätasoinen palvelutuotanto takaa resurssien riittämisen...

Sote-uudistuksen onnistumisen edellytyksenä on, että perusasioihin satsataan ja ne pidetään kunnossa. Perustan muodostavat sairauksien ennaltaehkäisy, kansalaisten oma kiinnostus terveydestään, yleensäkin terveyden arvostus pitää olla korkealla. Sosiaaliset ongelmat on pyrittävä mahdollisuuksien mukaan ehkäisemään. Ongelmat pitää olla tiedostettu ja ongelmien ratkaisuun on oltava riittävästi henkilökuntaa.

Perusterveydenhuollon on oltava lähellä asiakasta ja tavallisimmat ongelmat ja vaivat on kyettävä hoitamaan ajoissa. Pahinta, mitä Siun sote on toiminnallaan saamassa aikaan on se, että kansalaiset menettävät kiinnostuksensa omaan terveyteensä. Myös luottamus siihen, että kansalainen saisi tarvitessaan parhaan mahdollisen avun, on rapistumassa. Mitä pohtii kansalainen, jolle on vuosikymmeniä opetettu, että terveysvaivojen ilmaantuessa, on otettava yhteyttä asiantuntijaan, niin nykyään hänet pyritäänkin pitämään mahdollisimman kaukana terveyskeskuksesta ja lääkäristä? Nykytoiminnalla saadaan varmaankin näyttäviä tilastoja ns hoitoon pääsystä, mutta asioiden hoitamattomuus tulee kostautumaan ennemmin tai myöhemmin.

Siun soten strategia kaipaa “lihaa luitten ympärille”. Kokemusta ja käytännön osaamista käytettävä hyväksi. Myös kuntien ja erilaisten järjestöjen rooli tärkeinä yhteistyökumppaneina on oltava strategiassa selkeästi esillä.

6) Kyllä voivat. Ensimmäisenä selvitettävä syyt, miksi lääkärit ja hoitajat lähtevät. Selvitys on tehtävä ulkopuolisen henkilön toimesta ja selvitys on julkistettava, jonka jälkeen on korjattava lääkäri- ja hoitajapaon syyt. Kaikenlainen työntekijöiden kiusaaminen, uhkailu ja kiristäminen on saatava loppumaan. Työvuorosuunnittelu on saatava inhimilliseksi. Tuntuu käsittämättömältä ajatuskin siitä, että tunnollisia, pyyteettömästi työtään tekeviä, joustavia hoitajia on alettu seurata kellokorttisysteemillä! Näin vain meillä Siun sotessa toimitaan. Mahtaakohan tämä ihastuttaa vai vihastuttaa henkilökuntaa...

Siun sote ei näytä itse kykene selvittämään hoitaja- ja lääkäripaon syitä, joten on käytettävä ulkopuolista selvittäjää. Asia hoidettava pikaisesti ja on uuden valtuuston tärkeimpiä tehtäviä.

7) Kyllä voivat kuuntelemalla myös työntekijöitä johdon kuulemisen lisäksi. Kuuleminen tehtävä anonyymisti, koska työntekijät pelkäävät kostamista, mikäli arvostelevat esimiehiään tai järjestelmää.
Epäkohdat on uskallettava nostaa esille ja puutteet tulee korjata. Valtuutettujen tulee olla perillä sosiaali- ja terveydenhuollon substanssista. Mitä hyödyttää puhua valtuutetulle, jos tämä ei ymmärrä substanssista mitään?

8) Mammuttilaitosten ja ylettömän keskittämisen sijaan pitäisi uskaltaa alkaa kehittää oma/perhelääkärijärjestelmää, josta muualla maailmassa on hyvät kokemukset. Vain toimiva omalääkärijärjestelmä turvaa tasa-arvoiset ja laadukkaat sotepalvelut. Toimia kokonaisuuksia ei pitäisi rikkoa kuten Rääkkylässä on tehty.

9) Olen varma, että olen perehtynyt riittävästi sosiaali- ja terveydenhuollon kenttään yli 40 vuotta perusterveydenhuollon lääkärinä toimiessani. Tiedän tarkoin hätää kärsivän kansalaisen tarpeet. Hoidan päivittäin nykyjärjestelmän kaltoin kohtelemia potilaita. Mielestäni Siun soten toiminta muistuttaa nykyisellään epäinhimillistä ihmiskokeilua, joka on eriarvoistamassa suomalaisen laadukkaan terveydenhuollon. Toimintaan tarvitaan muutos.

Lisäksi minulla on pitkäaikaisen kansainvälisen kokemukseni perusteella perspektiiviä ja näkemystä siitä, mihin suuntaan suomalaista sosiaali- ja terveydenhuoltoa tulisi kehittää. Jos minut valitaan aluevaltuustoon, niin annan mielelläni oman panokseni lähellä ihmistä toimivan, laadukkaan sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämiseksi.

Satu Melkko (kd.):

1) Siun sotella on jo nyt pyrkimys tuottaa mahdollisimman paljon omana tuotantona, mutta kaikkea se ei pysty itse tuottamaan. Esimerkiksi vanhusten hoivassa ja lastensuojelussa joudutaan käyttämään runsaasti ostopalveluita tälläkin hetkellä. Totta kai on viisasta harkita tarkkaan mitä palveluita ostetaan yksityiseltä sektorilta ja pyrkiä mahdollisimman kustannustehokkaisiin hankintoihin. Palvelut ovat kuitenkin hyvin pitkälle lakisääteisiä, joten mikäli vaikkapa henkilöstöä, hoitopaikkoja tai erityisosaajia ei ole omassa palvelutuotannossa riittävästi saatavilla on ostopalveluihin turvauduttava.
Soteala on henkilöstövoittoinen ala, jossa palveluita ei juurikaan voida ilman henkilöstöä tuottaa. Siksi henkilöstö ei ole oikea kohde. Seiniäkin tarvitaan ja käsittääkseni sotekiinteistöt eivät ole tällä hetkellä maakunnallisesti huippukuntoisia, mikä aiheuttaa paineita kustannusten nousuun silläkin sektorilla. Missään tapauksessa tarpeettomiin ja toimimattomiin kiinteistöihin ei kannata rahaa sitoa. Tämä on alue jota jatkuvasti perataan ja kaikki mahdollinen säästö sieltä myös ulos otetaan.

2) Palveluntarpeen tulee olla peruste palvelupisteiden karsinnalle.

3) Digitaalisia palveluita pyritään koko ajan lisäämään ja sitä mukaa kuin kansalaisten digitaidot vahvistuvat, ne tulevat käyttökelpoisemmiksi. Työikäisten ja nuorten palveluissa eritoten näitä tulee hyödyntää enenevässä määriin. Lääkärin vastaanotoilla perusterveydenhuollossa hoidetaan asiakkaita jo pitkälle etänä. Tämä toimii hyvin silloin, kun asiakas onnistuu kuvaamaan hoidon tarpeensa hoitajalle riittävän selvästi ja viesti välittyy lääkärille muuttumattomana. Asiakkaan ja hoitajan tai lääkärin livekohtaamisia tarvitaan edelleenkin, sillä kaikkea ei voi hoitaa etänä.
Myös ikäihmisten palveluissa digitaaliset ja erilaiset automaatiopalvelut vapauttavat hoitajan aikaa niihin tehtäviin, joita ei näillä keinoilla voida korvata. Esimerkiksi perushoidossa ja päivittäisissä toimissaa avustamista, kuten pukeutumista, peseytymistä ja aterioinneissa avustamista tai sairaanhoidollisia toimenpiteitä ei voida korvat digitaalisilla palveluilla.
Kotiin annettavien palveluiden kokonaisuutta tulee edelleen kehittää, unohtamatta siinä rinnalla kehittää myös vaihtoehtoisia asumisen muotoja: yhteisöasumista, ryhmäkotiasumista, perhehoitoa, palveluasumista ja ympärivuorokautista hoivaa. Kaikkia ei voida hoitaa elämänsä loppuun asti omassa kodissa, vaan osa ikääntyvistä voi kokea yksinäisyyttä tai pelkoa ja siksi yhteisöllinen asuminen voi olla sopiva asumismuoto heille. Aina on myös heitä, jotka tarvitsevat ympärivuorokautista hoitoa.

4) Keskustelu näistä on käynnissä poliittisessa ohjausryhmässä johon kuulun. Lapsiperheiden asioille on mahdollisesti tulossa oma jaostonsa tai neuvostonsa. Asia on edelleen valmistelussa ja selvinnee lähiaikoina. Hallintoa ei kuitenkaan tule paisuttaa tämän uudistuksen myötä, koska se vie rahaa varsinaiselta palvelujen tuotannolta. Esimerkiksi monissa maakunnissa on ollut esillä jonkinlainen muutaman tuhannen euron valtuutettukohtainen valtuustoryhmäraha, joka on täysin turha menoerä. Tämä ei toivottavasti nouse meillä edes keskusteluihin. Tavoitteena tulee säilyä enemmän hyvinvointia ja vähemmän hallintoa.

5) Järjestöt ja yritykset ovat hyvinvointialueen yhteistyökumppaneita, joiden kanssa palvelut alueella pyritän turvaamaan ja tämä olisi myös hyvä kirjata strategiaan.

6) Turvaamalla riittävät resurssit henkilöstön palkkaamiseen ja pitämällä yllä positiivista työnantajakuvaa.

7) Aluevaltuustojen tehtävä on aivan eri, kuin osallistua yksittäisten työyksikköjen sisäisiin asioihin. Ilmapiirin luovat työpaikalla työskentelevät henkilöt, työntekijät ja esimiehet. Ilmapiiri- ym työyhteisöjen ongelmia varten kaikilla työpaikoilla on omat ohjeensa ja keinonsa asioiden selvittämiseen, eivätkä ne liity millään muotoa poliittiseen päätöksentekoon. Hyvinvointialue on niin suuri organisaatio, että aina löytyy, joku toimimaan sovittelijana tai "välittäjänä" asioissa, ilman että poliitikkojen tarvitsee asioihin osallistua.

8) Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen säilyminen itsenäisenä toimijana myös jatkossa on ensiarvoisen tärkeää maakunnan kannalta. Jos tulevaisuudessa ajaudumme osaksi jotain vielä suurempaa kokonaisuutta on edessä isoja uhkakuvia alueen sotepalveluiden osalta, enkä missään tapauksessa toivo sitä.

9) Olen työskennellyt sotealalla jo kymmeniä vuosia ja ollut kiinnostunut soteuudistuksesta sekä poliittisen päätöksenteon että oman työn kannalta, joten olen mielestäni varsin hyvin perillä siitä mihini olen osallistumassa. Haluan tehdä työtä erityisesti alueen ikääntyvien asukkaiden palvelujen turvaamiseksi ja monipuolistamiseksi.

Sari Huovinen (Liike Nyt):

1) Liike Nyt aluevaaliohjelmassa todetaan, että rahat palveluihin, ei hallintoon. Ensin tulee mielestäni tarkastella kokonaisuutta ja määritellä mitä palveluita tarjotaan ja miten ne tuotetaan. Myös organisaatiorakennetta ja hallintoa tulee tarkastella kriittisesti. Siun sotessa on ollut pulaa sekä hoitajista, lääkäreistä että sosiaalipalvelujen ammattilaisista ja myös rekrytointihaasteita pidemmän aikaa. Toki, jos säästöjä pitää lähteä hakemaan, niin varmasti kaikki osa-alueet käydään läpi. Silloin myös henkilöstömenot varmasti nousevat tarkasteluun, sillä niiden osuus budjetista on merkittävä. En tosin usko, että hoitohenkilöstöä voidaan vähentää. Ostopalveluissa tapahtui vuonna 2020 talousarvioylitystä, suurimpina vammaispalvelut ja lastensuojelu. Ostopalveluja tullaan tarvitsemaan jatkossakin ja on mahdotonta nähdä, että kaikkein heikoimmassa asemassa olevien palvelutarpeista lähdettäisiin tinkimään. Seinät eivät ole itseisarvo mutta jossakin ne palvelut pitää tarjota. Onko se paikka johon asiakkaat tulevat vai viedäänkö palvelu kotiin? Tapoja tullaan varmasti tarkastelemaan ja uusia vaihtoehtoja etsimään, muitakin kuin digitalisaatio ja etäpalvelut.

2) Uudistuksen tavoitteena on turvata yhdenvertaiset ja laadukkaat sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut sekä pelastustoimen palvelut hyvinvointialueella asuville. Tavoitteena on myös parantaa palvelujen saatavuutta ja saavutettavuutta sekä kaventaa hyvinvointi- ja terveyseroja. Palveluverkkoa tarkasteltaessa on varmistettava, että nämä tavoitteet myös toteutuvat. Terveysasemia ja muita palvelupisteitä tulee siis tarkastella osana palvelukokonaisuutta.

3) Uusia toimintatapoja on etsittävä ennakkoluulottomasti ja myös palvelujen käyttäjien toiveita tulee kuunnella ja ottaa huomioon. Digitaalisia ja etälääkäripalveluja tulee kehittää siten, että ne ovat toimiva osaratkaisu, jolla vapautetaan niukkaa henkilöstöresurssia tarvittaviin kasvokkain tapahtuviin kohtaamisiin. On pyrittävä siihen, että asiakas pääsee kerralla oikean palvelun piiriin, jolloin jää päällekkäisiä palvelujen käyttökertoja pois. Tätä ajatellen Siun sotessa on jo otettu käyttöön yhteisasiakkaiden ohjaus, jolla tavoitellaan merkittäviä säästöjä. Myös vanhoja toimivia käytäntöjä voidaan kaivaa naftaliinista. Esim. lääkäri voisi pitää vastaanottoa yhtenä päivänä jollain paikkakunnalla ja toisena jossain muualla. Liike Nyt aluevaaliohjelmassa mainitaan myös perhelääkärimalli, joka on käytössä mm. Norjassa. Lääkärit voivat mallissa toimia työntekijöinä tai ammatinharjoittajina.

4) Jossain vaiheessa varmaan tullaan arvioimaan, tarvitaanko esim. joitakin lautakuntia mahdollisesti lisää. Lähtökohtaisesti hallintomalli tulee pitää mahdollisimman kevyenä, jotta hallintokulut eivät tarpeettomasti kasva. Pitää kuitenkin varmistaa, että hv-alueen ja kuntien väliin ei jää sote-palveluja ja pelastustointa koskevia rajapintoja, jotka eivät kuulu oikein kenellekään. Myös hv-alueen asukkaiden vaikutusmahdollisuudet on turvattava. Yksi kustannustehokas tapa olisi Liike Nyt Nettiparlamentin kaltainen alusta, jossa asukkaat voisivat ottaa kantaa kulloinkin keskustelussa oleviin asioihin.

5) Strategia ohjaa paitsi päättäjien, myös henkilöstön toimintaa. Keskeisten tavoitteiden lisäksi pitää olla johtamis- ja henkilöstöstrategia. Työvoimansaanti tullee vaikeutumaan entisestään mm. väestökehityksen vuoksi ja hyvinvointialueet kilpailevat keskenään osaavasta työvoimasta. Työantajamielikuvasta, henkilöstön hyvinvoinnista ja työssä jaksamisesta pitää huolehtia entistä paremmin. Uskon, että yritysten ja järjestöjen rooli palvelujen tuottamisessa tulee olemaan merkittävä ja ilman muuta se tulee huomioida myös strategiassa. Yritykset ja järjestöt tulisi kutsua mukaan suunnittelemaan palveluja ja ottaa palvelusetelit laajasti käyttöön.

6) Mielestäni voivat edellyttämällä hyvää henkilöstöpolitiikkaa, jossa henkilöstöä aidosti kuullaan heidän työhönsä vaikuttavissa asioissa esim. työn järjestämiseen ja työvuorosuunnitteluun liittyen.
Pitäisi myös kysyä mitä alan opiskelijat sekä nuoret lääkärit ja hoitajat pitävät tärkeinä, jotta he hakeutuisivat avoinna oleviin työpaikkoihin ja viihtyisivät siellä. Henkilöstöä tulee myös olla riittävästi, jotta työn kuormitus ei kasva kohtuuttomaksi. Hyvinvoiva henkilöstö on motivoituneempaa ja sitoutuneempaa. Myös jatkokoulutus- ja etenemismahdollisuuksia tulisi olla. Se parantaa työnantajamielikuvaa ja houkuttelee töihin ja alalle yleensäkin.

7) kts.kohta 6

8) Valtuuston tulee ottaa ylimmän päättävän elimen rooli eikä toimia vain ”kumileimasimena” viranhaltijoiden esityksille. Tämä edellyttää valtuutetuilta perehtymistä käsiteltäviin asioihin, rohkeutta kyseenalaistaa tarvittaessa, ymmärrystä taloudesta ja kykyä myös arvioida päätösten vaikutuksia.

9) Hyvällä ja odottavalla mielellä lähden vaaleihin. Uskoakseni minulla on hyvä käsitys valtuutetun roolista ja myös tulevista haasteista. Täysin uuttahan tämä ei meille Pohjois-Karjalassa ole koska meillä palveluja on keskitetty jo aiemmin Siun Soten järjestämisvastuulle. Rahoitusmalli toki muuttuu oleellisesti. Olen paitsi kaupunginvaltuutettu myös sote-neuvottelukunnan jäsen ja meille on avattu syksyn mittaan hyvin tulevaa uudistusta sekä sosiaali- ja terveyspalveluiden vallitsevaa tilannetta ja ongelmiakin. Pelastustoimeen olen perehtynyt lukemalla ja jututtamalla alalla työskenteleviä tuttuja.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä