Kirjepaperilta lauluksi

Erikoistilanteen ratkaisuksi Viitanen keksi, että olisi hauskaa ostaa jokin halpa reissukitara ja opetella vähän rämpyttämään sitä. Hän löysi Venus-merkkisen kitaran, ja parin yhteinen taival alkoi kynttilänvalossa.

Enempää valoa kitaran tapailuun hän ei tarvinnut, eikä aina senkään vertaa.

– Soitin usein asuintalomme katolla, koska sinne heijastui välillä pientä valoa jostain kauempaa. Soittamisesta ja kirjoittamisesta syntyi minulle tosi tärkeä väylä purkaa kaikkia fiiliksiä, joita en oikein muuten pystynyt käsittelemään. Ja sitä se on ollut oikeastaan siitä asti, Piia Viitanen taustoittaa.

Kitaransa kanssa Piia Viitanen keskittyi kokeilemaan, miltä mikäkin ote kuulostaa ja rakenteli niistä omaa korvaa miellyttäviä juttuja. Tekninen taituruus tai kikkailu häntä ei kiinnostanut, sillä Viitaselle musiikissa ovat tärkeintä tunne ja rehellisyys.

Myös tekstit ovat Viitaselle hyvin tärkeitä, ja akustisessa singer-song-writer -meiningissä niille jäi runsaasti tilaa. Folk tuntui tyylilajina luontevalta valinnalta.

Lauluja syntyi, mutta Viitanen ei laatinut niille tai itselleen sen kummempia julkisuuskuvioita. Suomeen paluun jälkeen alkoi kuitenkin tapahtua.

Ensin muotoutui nelihenkinen Viitasen Piia -yhtye, sitten c-kasetillinen matkalauluja ja syksyllä 2012 omakustanteena julkaistu debyyttialbumi.

Levy herätti sekä kriitikoiden että musiikin ystävien huomion. Viitasen Piian seuraava levy, Uni onnesta, ilmestyi elokuussa 2014, ja suurin piirtein jokainen sen kuunnellut on kehunut albumin puhki.

Artisti itse on hehkutuksesta hieman kummissaan.

– Samaan aikaan se on tuntunut tietysti myös tosi hyvältä ja helpottavaltakin, sillä sen kautta olen saanut paljon rohkaisua, että ehkä tässä on sittenkin jotain järkeä, Viitanen muotoilee.

– Ei ole ollut pelkästään helppoa astua aivan puskista niin sanottujen oikeiden muusikoiden pariin, ja olen joutunut kyselemään itseltäni monta kertaa, olenko ihan hullu, kun olen ryhtynyt asiaan, josta minulla ei aluksi ollut mitään käsitystä.

Nykyään Viitanen on jo hyvin jyvällä. Elokuussa hän alkoi kirjoittaa lauluja yhtyeensä kolmannelle albumille ja toiveissa olisi päästä studioon joskus ensi keväänä.

Viitasen toistaiseksi ehkä tunnetuin kappale on kakkosalbumin raita Tuntemattomalle Ainolle, joka pohjautuu hänen isoisänsä sota-aikana lähettämään kirjeeseen.

Viitasen mummolla on valtava laatikollinen vanhoja kirjeitä, joita hän suostui kerran lukemaan lapsenlapselleen.

– En ehtinyt tutustua omaan pappaani, joten oli aivan mieletöntä kuulla kirjeiden kautta nuoren pappani elämästä ja siitä miten isovanhempieni yhteinen taival alkoi. Erityisen liikuttava oli mielestäni juuri se ensimmäinen kirje, joka oli suunnattu ”tuntemattomalle Ainolle”.

– Kysyin mummolta, saisinko kirjoittaa sen pohjalta laulun ja olen todella kiitollinen, että hän siihen suostui. Tuntuu tärkeältä, että sain tallennettua lauluun palan omaa historiaani. Ja vaikka kirje joskus katoaisi, laulu kenties jää elämään.

Muusikon työn ohessa Viitanen työskentelee osa-aikaisena sosiaaliohjaajana ikäihmisten palvelukeskuksessa Helsingissä.

Tosin musiikkia riittää niissäkin kuvioissa, sillä Viitanen ideoi palvelukeskukseen ikäihmisten oman Old folks -klubin.

– Meillä on kulttuuripainotteinen ja valtavan hieno palvelukeskus, jossa on iso konserttisali ja paljon ohjelmaa, mutta tuntui, että musiikillinen tarjonta keskittyi lähes aina ikivihreisiin ja vanhaan musiikkiin, Viitanen miettii.

– Ajattelin, että olisi mahtavaa tuoda ikäihmisten kuultavaksi myös nuoren polven muusikoita ja tarinankertoja, sillä folk on kuitenkin musiikkityylinä usealle ikäihmiselle tuttu.

Perjantaina Viitasen Piia esiintyy ensimmäistä kertaa Joensuussa.

Levykauppa Levy-Eskojen Teatteriravintolassa järjestämässä keikkailtamassa esiintyy myös laulaja-lauluntekijä Topi Saha.

Viitasen Piian keikalla on luvassa triosovituksia niin Uni onnesta -albumin kappaleista kuin yhtyeen debyytiltä.

– Kokoonpanossa on laulun ja kitarani lisäksi matkaharmoni ja sähkökitara. Saattaapa olla, että saamme johonkin kappaleeseen myös Topin bändistä poikia feattaamaan. Ja eihän sitä tiedä, vaikka innostuisimme koe-esittämään myös jonkin aivan uuden kappaleen.

Sitä Viitasen Nepalista hankkimaa Venusta Joensuussa ei muuten nähdä, kitaralla kun on hienoinen vireongelma.

Venus lepäileekin Viitasen kotona kunniapaikalla.