Julkaistu    |  Päivitetty 
Pentti Stranius

Vinkkelissä ikä ei ole este

Koulukadun päässä sijaitseva Asunto-Oy Vinkkeli on malliesimerkki talosta, jossa yhteisöllisyys on ollut voima. Taloista on pidetty yhdessä huolta vuosikymmenien ajan. Kuva: Hanna-Mari Lappalainen Koulukadun päässä sijaitseva Asunto-Oy Vinkkeli on malliesimerkki talosta, jossa yhteisöllisyys on ollut voima. Taloista on pidetty yhdessä huolta vuosikymmenien ajan. Kuva: Hanna-Mari Lappalainen
Suomessa kansalaisaktivismi liiteetään nykyisin nuorten toimintaan ympäristöliikkeessä tai erilaisiin some-kampanjoihin ja mielenosoitustempauksiin. Aktivismia on kuitenkin myös mitä suuremmassa määrin se monipuolinen järjestö- ja yhdistystoiminta, mikä on Suomessa paljolti eläkeläisten varassa. Moni järjestötoimija ajatteleekin nykyisin, miten oman yhdistyksen käy, kun ei itse enää jaksa ja kun nuorempia ei saa houkuteltua mukaan. Monen yhdistyksen onni on se, että mukana aktiivitoiminnassa on ikäväkeä, kokeneita vaikuttajia.

Joensuun Koulukadun eteläpäässä toimivan Asunto-Oy Vinkkelin kivitalot rakennettiin 1954. Taloyhtiön toiminnassa on ollut vuosikymmeniä vaikuttamassa sittemmin ikääntyneitä henkilöitä.

Pekka Rautamaa on entinen suomen kielen yliopistonlehtori. Kasvatustieteiden tiedekunnassa peruskoulun opettajia kouluttanut Pekka muutti Joensuuhun työpaikan perässä lähes 50 vuotta sitten, 1973. Hän on syntyisin Hämeenlinnasta, mutta asunut nuoruudessaan myös luonnonystävien hyvin tuntemalla Forssan Koijärvellä.

Pekalla, Sirkka-vaimolla ja heidän kahdella pojallaan ei ollut Joensuussa kavereiden puutetta. Vinkkelissäkin asui 1970-luvun alussa kahdessa talossa yhteensä kymmeniä eri-ikäisiä enemmän kuin nykyään. Nyt pariskunnan jälkeläisiä on muualla maassa jo kolmessa polvessa. Omaishoitajanakin toiminut Pekka asuu yhä samassa alakerran asunnossaan. Eläkepäivinään hän kirjoitti aluelehteen vielä sata suomen kieltä sivuavaa pakinaa. WSOY julkaisi ne kirjanakin.

Rautamaa muistaa hyvin Vinkkelin historiaa toimittuaan taloyhtiön hallituksessa kolme vuosikymmentä ja toimitettuaan pitkään Vinkkelin viesti -taloyhtiölehteä. Hän mainitsee tärkeitä vuosia kuten kaukolämpöön siirtymisen toukokuussa 1980.

Talossa oli pannuhuone ja iso halkovarasto, mikä teetti kovasti töitä talonmiehellä kun puulla lämmitettiin ja halkoja piti siirtää kahteen polttouuniin. Myöhemmin siirryttiin omaan öljysäiliöön.

– Muistaakseni olimme näillä tienoilla ensimmäisiä taloja liittymässä kaukolämpöön. Siihen sai myös julkista rahoitustukea.

– Kun olin hallituksen puheenjohtaja, pidettiin muuten kokouksia joskus jopa kymmenen kertaa vuodessa.

Nykytilanne on Rautamaan mukaan varsin erilainen.

– Kokoustaminen on mennyt enemmän isännöitsijäjohtoiseksi, ja Vinkkelissä hallitus istuu harvemmin. Rakenteet vanhenevat silti, ja aina välillä tarvitaan isohkojakin remontteja, joten kannattaa seurata tilannetta.

Raija ja Lasse Särkkä tulivat Joensuuhun Savonlinnasta. Opettajapariskunta on taloyhtiössä tällä hetkellä pisimpään asuneita puurtajia ja yhä mukana taustalla vaikuttamassa. He ovat asuneet Vinkkelin molemmissa kerrostaloissa, aluksi vuokralla, vuodesta 1960.

Raija aloitti luokanopettajana ja erikoistui myöhemmin englannin kieleen. Hän on ollut ikänsä aktiiviliikkuja, mutta tahti on nyt hiljentynyt lonkkaleikkauksen jälkeen. Harrastuksiin kuuluvat kymmeniä vuosia kestänyt matkaoppaana olo, Matkailuliiton hallituksen jäsenyys, Vapaaopiston johtokunta, konservatorion naistoimikunta, naisvoimistelu, lentopalloilu Joensuun Prihoissa sekä laskettelu ja hiihto.

Raija oli pitkään myös taloyhtiön hallituksen toiminnassa, toimitti Vinkkelin viestiä ja viihtyy mainiosti Koulukadun päässä sijaitsevassa kodissaan:

– Olen yleensä aika kiltti ihminen, ja tulin mukaan Vinkkelin hallitukseen kun Pekka Rautamaa soitti ja valitti, miten vaikeaa oli saada uusia jäseniä. Tiesin kyllä, että ei se tule olemaan helppo pesti, koska mieheni Lasse oli ollut jo isännöitsijänä näissä taloissa ja joutunut selvittämään naisten välisiä riitoja.

– Viime vuosinakin on ollut toki meluhaittoja, mutta kun olen mennyt selvittämään tilanteita ja ottanut asiat ja ongelmat esille rauhallisesti, hyvin on pärjätty.

Eräs paljon keskusteluja aiheuttanut ehdotus oli mahdollinen hissin rakentaminen, josta sitten luovuttiin ensimmäisen kerroksen asukkaiden vastustaessa.

– Väki toki vanhenee ja mekin asumme ylimmässä kerroksessa, mutta hissille ei oikein ole paikkaakaan. Sen sijaan ruman näköiset vanhat parvekkeet remontoitiin näyttävästi uuteen uskoon ja osa asukkaista on myös lasittanut omansa.

Vinkkelin taloyhtiön hallituksen puheenjohtajana toimii tällä hetkellä Lea Pulliainen. Hän on asunut Joensuussa ja Vinkkelissä vajaat neljä vuotta ja opiskellut aikoinaan Tampereen yliopistossa kirjastotiedettä ja informatiikkaa. Kun työura Tampereen kaupunginkirjastossa oli ohi, hän muutti Joensuuhun, jossa sisar jo asui.

– Tykkään asua vanhemmissa taloissa, ja Vinkkelin selkeys ja pelkistetty arkkitehtuuri miellyttivät kuten myös sijainti, ja plussaa olivat myös asuntoni keittiön alkuperäiset puukaapit. Kaikkea ei aina tarvitse purkaa!

Lea Pulliaisen muutto oli sikäli dramaattinen, että uudessa kodissa yllätti heti vesivahinko.

– Kyllä olisi pitänyt 28 vuotta vanhan kupariputken vielä kestää, mutta niin vain tuli pistevuoto ja komerostani valui vettä kellariin, vaikka ei se asunnossa tuntunut eikä näkynyt mitenkään. Onneksi kosteus huomattiin alapuolella olevassa kellarikomerossa, ja kaksi kuukautta kesti vahingon korjaus.

– Korjaus sujui tehokkaasti, mutta vesivahinko oli viesti siitä, että putkien kuntoa pitää tarkkailla kuten veden kulutustakin. Eivät remontit nyt niin kamalia ole, vaan välttämättömiä: kuka nyt haluaisi, että kotitalo rapistuu?

Taloyhtiöiden pelastussuunnitelmat ovat näinä aikoina nousseet puheenaiheiksi, ja ne sisältävätkin tärkeää asiaa, joten päivittäminen on aina paikallaan. Lea Pulliaisella on muitakin pikaterveisiä eri taloyhtiöiden hallituksille.

– Tulevat korjaukset pitää ennakoida ja valmistautua niihin ajoissa, mutta myös asukkailla on vastuuta asumisestaan, oikeuksia ja velvollisuuksia. Säästäväisyys on kaikkien vastuulla, asumiskustannukset pysyvät silloin kohtuullisempina.

– Asunnon lämpötilan ei tarvitse olla korkea, ja vettäkin voi säästää. Asumisen pitää silti olla mukavaa. Asukkaiden pitää ”osata asua” eli pitää huolta asunnostaan ja sen varusteista.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä