Julkaistu    |  Päivitetty 
Aimo Salonen

Kirja: Kuvien Anna herää eloon

Taittaja Leea Wasenius (vasemmalla) ihastelee tapaa, jolla Sirpa Sulopuisto antoi äänen kauppaneuvoksen tyttärelle Anna Bamfordille. Kuva: Aimo Salonen Taittaja Leea Wasenius (vasemmalla) ihastelee tapaa, jolla Sirpa Sulopuisto antoi äänen kauppaneuvoksen tyttärelle Anna Bamfordille. Kuva: Aimo Salonen

Tuttuhan tämä Mustosen talo eli nykyinen Taitokortteli nykyjoensuulaisille on, ja moni tietää kauppaneuvos Antti Juhana Mustosenkin (1810–1877) sekä hänen tyttärensä Anna Bamfordin (1866–1947), mutta millaisia ihmisiä nuo mustavalkoisista valokuvista katsovat ihmiset oikein olivat?

Vanhat valokuvat elävöityvät nyt, kun Sirpa Sulopuisto on saanut valmiiksi kokoamansa, Leea Waseniuksen taittaman kirjan nimeltä Annan Albumi. Merkittävän panoksen työlle antoi Järvenpäässä asuva professori Dennis Bamford, Annan ja hänen miehensä Thomas Bamfordin pojanpojanpoika, jonka arkistoista löytyi niin valokuvia kuin Annan englanniksi kirjoittamat muistelmatkin.

Ruotsinkielinen osa muistelmista Sulopuistolla oli jo ennestään.

 

Sulopuisto antaa kirjan nimestä tunnustusta taittaja Waseniukselle, joka oli todennut runsaasta valokuva-aineistosta, että tämähän on kuin Annan albumi. Wasenius puolestaan kehuu Sulopuistoa tavasta, jolla hän antoi äänen Annalle.

– Luin ja taitoin ja luin ja elin samalla Annan tarinaa ja koko maailmaa, joka avautui tekstin ja valtavan hienojen kuvien kautta, Wasenius totesi julkistamistilaisuudessa siinä Taitokorttelin huoneessa, joka on nimetty Annan kammariksi.

– En osannut kuvitella, että tämmöinen aarre on olemassa ja vielä tässä huoneessa. Ihan kuin Joensuu olisi saanut jonkin uudenlaisen ymmärryksen.

Wasenius pohti, onko tämmöistä naishistoriaa aikaisemmin Joensuusta tehtykään, ja sai vastauksen Sulopuistolta: on – oopperalaulaja Maikki Pakarinen-Järnefelt-Palmgrenista.

– Hänkin on täällä, Sulopuisto sanoi ja taputti kirjan kantta.

 

Annan elämä kattaa huikean osan niin Suomen kuin koko maailmankin historiaa.

Lapsuutensa hän sai viettää varakkaassa perheessä, joka eli kansainvälistä elämää. Pietarissa saatettiin käydä baletissa ja Keski-Euroopassa kylpemässä – ja koti-Joensuussa jos mentiin saunaan, hypättiin hevosrekeen tai -rattaille ja ajettiin pikkuisen etäämmälle keskustasta.

– Siihen aikaan oli vielä paljon savusaunoja, eikä niitä saanut rakentaa keskustaan, kun oli niin suuri tulipalon vaara, Sulopuisto paljastaa.

– Rikkailla oli omat saunat jokirannassa ja köyhemmillä yleiset saunat. Mustosillakin oli oma sauna Pötkässä.

 

Kauppaneuvos Antti Juhana Mustonen kuoli, kun Anna oli 10-vuotias, ja viisi vuotta myöhemmin kuoli myös Annan äiti Louise Auroa Mustonen, omaa sukuaan Lindegren. Kaksikymppisenä Anna meni naimisiin Utran sahojenhoitajan Thomas Bamfordin kanssa, ja se vaikutti tarinan loppuosaan.

Perhe muutti kahteenkin kertaan Englantiin, ja kun Anna kuoli 1947, oli ehditty sotia kaksi maailmansotaa, ja maailma oli kovasti erilainen kuin hänen syntyessään.

Annan albumin teksti on valtaosaltaan Annan itsensä kirjoittamaa, mutta mukana on myös Sulopuiston tekemiä osuuksia sekä Annan läheisten kuvauksia. Kirja on komea kokonaisuus, jonka osia Joensuu ja tulloin Kontiolahteen kuulunut Utra ovat, mutta miten tekijä itse tiivistää sen merkityksen?

– Ainakin tässä tulee naisnäkökulmaa. Miehistähän on tehty useampiakin kirjoja, Sulopuisto aloitti vastauksensa.

– Eri ihmisille se varmaan avautuu eri tavoilla. Minulle historian harrastajana se täydensi kuvaa, joka oli olemassa, ja jokainen ottaa varmaan sen omalta kannaltaan. Yksi puutarhuri kysyi, että mitä se Anna kirjoittaa kasveista, joita niillä kasvoi puutarhassa.

Kirjoittihan Anna siitäkin:

 

Puutarhassa oli marjapensaita, syreeni ja lehtimaja sohvineen, pöytineen ja tuoleineen. Kajander oli meidän ja Petter Parviaisen yhteinen puutarhuri ja hän piti puutarhat erinomaisessa kunnossa.

 

Puutarhoja oli muillakin Joensuun varakkailla perheillä, ja yhteen niistä liittyy Annan ensimmäinen ihastus, jonka valokuvan taakse Annan on kirjoittanut määritteeksi ”en gammal flamma”:

 

Apteekkari Olsonin luona pidettiin hyvin suosittuja kutsuja. Muistan erikoisesti yhden tilaisuuden. Tanssin toista (siis merkityksellistä) ranskalaista tanssia, talon nuoremman pojan Oton kanssa. Yhden vuoron aikana teimme kävelyretken puutarhassa, joka oli valaistu kirjavin lyhdyin ja koko ympäristö näytti salaperäiseltä.

 

Vaikka Anna kuoli Englannissa, hän lepää nyt Joensuussa. Vuonna 2011 sukulaiset toivat hänen tuhkansa Mustosen sukuhautaan.

– Tämä kirja on syntynyt nuorimman tyttäreni Winifredin hellittämättömistä kehotuksista kirjoittaa muistiin kaikesta, mitä tiesin ja muistin sukumme vaiheista, Anna toteaa kirjan alussa.

Kaikesta hän tuntui todella kirjoittaneen ja loppuun saakka, sillä viimeinen lause jää kesken:

 

Olin jälleen onnekas saadessani lähelleni ihmisen, joka oli itse ystävällisyys. Hän huolehti minusta aivan kuin olisin ollut hänen äitinsä. Hän kertoi

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä