Julkaistu    |  Päivitetty 
Hanna-Mari Lappalainen

Perhe-elämä: Onneksi sain apua, sanoo Anna-Katarina Kokko, jonka puoliso kuoli ennen kuin parin vauva ehti syntyä

Anna-Katarina Kokko kokee saaneensa Pohjois-Karjalan Yhden Vanhemman Perheet ry:stä paljon voimavaroja arkeen.Kuva: Hanna-Mari Lappalainen Anna-Katarina Kokko kokee saaneensa Pohjois-Karjalan Yhden Vanhemman Perheet ry:stä paljon voimavaroja arkeen.Kuva: Hanna-Mari Lappalainen

Kun Anna-Katarina Kokko muutti Helsingistä takaisin Joensuuhun alkuvuonna 2020, oli synnytykseen aikaa kuukausi. Anna-Katarina Kokon puoliso menehtyi jo alkuraskauden aikana, mistä saakka Kokko oli yrittänyt saada apua ja tukea tilanteeseensa.

– Yhden vanhemman perheen vanhempana tiedän, että monelle vanhemmalle on tärkeää tietää, mistä voi saada oikeaa tukea jo varhaisessa vaiheessa. Pääkaupunkiseudulla koin avun saamisen vaikeaksi, mutta täällä asiat toimivat paljon paremmin, Kokko muistelee.

Jo pian muuton jälkeen Kokko liittyi Pohjois-Karjalan Yhden Vanhemman Perheet ry:hyn. Yhdistys on verrattain uusi, sillä se oli perustettu vain muutamaa kuukautta aiemmin syksyllä 2019.

– Olen saanut yhdistyksestä vertaistukea muilta vanhemmilta, joiden puoliso on menehtynyt. Mukana on ihmisiä hyvin erilaisista lähtökohdista, joten uskon, että yhdistyksestä voi löytää vertaistukea tilanteessa kuin tilanteessa, Kokko toteaa.

 

Kokon esimerkki on yksi monista yhden vanhemman perheiden vanhempien tarinoista, joista selviää, millainen tukipalveluiden, etuuksien ja yhdistysten viidakko vanhemmilla on edessään avun tarpeen hetkellä.

Jos voimavarat ovat jo ehtyneet, voi avun etsiminen olla vaikeaa. Tämän vuoksi Pohjois-Karjalan Yhden Vanhemman Perheet kokosi vuodenvaihteessa verkkosivuilleen oppaan, johon on koottu kaikki tärkeimmät tiedot esimerkiksi perusetuuksista, neuvonnasta, tukihenkilötoiminnasta ja vertaistukiryhmistä.

Opas on suunnattu sekä perheille että heidän kanssaan työskenteleville ammattilaisille.

– Jo vuosia sitten eräs lastensuojelun sosiaalityöntekijä harmitteli minulle sitä, että ei ole olemassa mitään yhtä paikkaa, josta esimerkiksi yhden vanhemman perheiden etuudet voisi tarkistaa. Lastensuojelun ja varhaisen tuen sosiaalityöntekijäthän ovat avainasemassa tässä asiassa, yhdistyksen puheenjohtaja Kirsi Vento kertoo.

 

Yksi tärkeimmistä asioista, joissa yhden vanhemman perheen vanhempi voi tarvita apua, on varhaisen tuen saaminen. Lisäksi taloudellinen tuki ja esimerkiksi elatusmaksujen maksaminen herättävät Kirsi Vennon mukaan usein kysymyksiä.

– Huoltajuuskiista ei ole useinkaan ongelma, vaan nimenomaan se, että toinen vanhempi kieltäytyy maksamasta elatusmaksuja. Siinä asiassa olen ohjeistanut ihmisiä varmaankin kaikista eniten, Vento kertoo.

Yhden vanhemman perheiden pienituloisuusaste on Tilastokeskuksen tulonjakotilaston mukaan Suomessa 23 prosenttia, joka on yli kolminkertainen määrä verrattuna kahden vanhemman perheisiin. Pelkkä yksinhuoltajuus onkin Kirsi Vennon mukaan riittävä peruste muun muassa monien harrastustukien saamiselle, mitä monet yksinhuoltajat eivät tiedä.

– Kaikki tällaiset asiat löytyvät kootusti tekemästämme oppaasta. Esimerkiksi Pelastakaa Lapset ry:n Eväitä Elämälle -ohjelman kautta voi saada harrastustukea välineiden hankintaan ja kausimaksuihin.

 

Mikäli perheeltä puuttuu kokonaan tukiverkosto, voi tukiperhe tai tukihenkilö tulla tarpeeseen. Myös tästä löytää tietoa oppaan kautta.

Tavoitteena on, että vanhempi voisi löytää oppaasta tarvitsemansa avun helposti yhdestä paikasta, jolloin voimavarat eivät ehtyisi enempää oikeita kanavia etsiessä.

Jos vanhemman jaksaminen on koetuksella, opastavat Kirsi Vento ja Anna-Katarina Kokko ottamaan yhteyttä varhaiseen perhetyöhön.

– Sen kautta voi saada tukea, jolla keskitytään saamaan omaan arkeen enemmän voimavaroja. Yksi varhaisen tuen muoto on lapsiperheiden kotipalvelu, jonka kautta voi saada apua arjen askareissa, Kirsi Vento kertoo.

Naisten mukaan suomalaisille on yhä hankalaa kertoa ääneen huolistaan, ja perheen ongelmia pidetään pitkälti yksityisenä asiana. Siksi avun hakeminen saattaa pitkittyä, ja toisaalta erilaisia tukimuotoja saatetaan myös karsastaa.

– Eri tukimuotojen määritelmiä ei kannata säikähtää. Turvauduin itse poikani Auliksen kanssa Siun soten vauvaperheyksikön palveluihin, ja lastenpsykologi oli minulle kultaakin kalliimpi ihminen Auliksen vauva-aikana. Jokaisella vanhemmalla, olipa heitä perheessä yksi tai kaksi, pitäisi olla mahdollisuus käydä keskustelemassa vauvaperheyksikössä, Anna-Katarina Kokko toteaa.

 

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä