Julkaistu    |  Päivitetty 
Hanna Käyhkö

Hyväntekeväisyys: ViaDia-keskuksessa jonotetaan ruoka-apua, lauletaan kuorossa ja pidetään huolta

Tanja Uusitalo keräsi ruoka-apukassiin täytteitä. Ruokakasseja riittää keskimäärin 60 hakijalle, kun jonossa saattaa olla sata ihmistä. ViaDia-keskuksessa jaetaan myös koulujen ja päiväkotien ylijäämäruokaa. Kuvat: Hanna Käyhkö Tanja Uusitalo keräsi ruoka-apukassiin täytteitä. Ruokakasseja riittää keskimäärin 60 hakijalle, kun jonossa saattaa olla sata ihmistä. ViaDia-keskuksessa jaetaan myös koulujen ja päiväkotien ylijäämäruokaa. Kuvat: Hanna Käyhkö

Rantakylän Venetiellä sijaitseva entinen Siwa sai kolme vuotta sitten uuden olomuodon. Lähikaupasta muotoutui kohtaamispaikka, jossa tyydyttyy niin ruuan, kulttuurin kuin seurankin nälkä.

Yksi tärkeimmistä tehtävistä ViaDia-keskuksessa on ruokajakelu. Kauppojen ylijäämäruokaa jaetaan keskuksessa maanantaina, keskiviikkona ja perjantaina. Tiistaisin jako on suunnattu yli 75-vuotiaille.

Arkipäivisin keskuksessa jaetaan myös koulujen ja päiväkotien tarjoiluista yli jäänyttä lounasta – sikäli kun sitä on jäänyt tarjottavaksi asti. Annoksen voi syödä joko paikan päällä tai ottaa rasiassa kotiin.

– Ruoka-avun tarve on kasvanut koko ajan. Samalla kauppojen ylijäämät ovat pienentyneet, kertoo koordinaattori Tanja Uusitalo.

Ruokakaupat ovat viime vuosina panostaneet hävikin vähentämiseen. Ruokaa myydään illan viimeisinä tunteina alennushinnoin, ja tilaukset tehdään tarkemmin. Viimeisenä ketjun päässä oleva ruokajakelu on joutunut tiukoille.

– Vielä muutama vuosi sitten meillä saatettiin jakaa päivittäin 100–200 kassillista ruokaa. Nyt saamme nippanappa 50–60 kassia kasaan. Joka kerta jää ihmisiä jonoon ilman ruokaa, ja se on kyllä todella surullista, Tanja Uusitalo huokaa.

 

Keskiviikkoinen aamupäivä on ViaDia-keskuksen keittiön puolella vauhdikas: kuskit ajavat pakettiautoilla lähetyksiä kaupoilta. Kymmenkunta vapaaehtoista odottaa pakkausluvan saamista. Kylmäketjun säilyttämiseksi homma täytyy hoitaa ripeästi alta.

Ruoka-apua jonottavat ovat saaneet vuoronumeroita kello 10:stä alkaen. Varsinainen jakelu alkaa kello 12.

Kun kaikki jaettava ruoka on tullut perille, alkaa pussitus.

– Kaikkiin pusseihin voi tänään jakaa yhden lihatuotteen, yhden eineksen, yhden maitotuotteen, yhden hedelmän, yhden vihanneksen, yhden suolaisen ja yhden makean leivoksen sekä yhden kolmioleivän, Uusitalo ohjeistaa jakajajoukkoaan.

 

Ruoka-apukassin voi yksi ihminen hakea kerran viikossa.

– Ei tällä kukaan elä. Mutta on se pieni täydennys ja apu tilanteeseen, kun rahaa ei yksinkertaisesti ole riittävästi.

Ruoka-avun viikot ovat vaihtelevia. Joskus kaupoista tulee isojakin lasteja jotain herkullista ylijäänyttä. Välillä on oikeat jakelun onnenpäivät: isot yleisötapahtumat jättävät jälkeensä maistuvia eväitä – Kontiolahden ampumahiihtokisoista jäi jakeluun satamäärin kolmioleipiä.

– Juhlapyhien aikaan jaettavaa on usein ihanan runsaasti, kertovat Tuula Saarelainen ja Tuula Hämäläinen, jotka ovat kumpikin olleet vuosia ruokajakelun vapaaehtoisvoimia.

Jakajille on ilo, kun muovikassit saa ladata täyteen ruokaa. Ja kun kasseja on riittävästi kaikille tarvitseville.

– Suurin osa ruoka-avun saajista on hirveän kiitollisia. Monelle se ilmainen lihapaketti tai leipäpussi on viikon pelastus, Tuula Saarelainen kertoo.

 

Ruoka-apuun ViaDia-keskuksella turvautuvia ihmisiä on laidasta laitaan. Elämä voi kiepsauttaa ihmisen hetkessä sellaiseen loukkoon, ettei muita vaihtoehtoja ole.

– Täällä käy yhtälailla nuoria, eläkeläisiä, työttömiä ja lapsiperheitä. Ihmisten avuntarve voi kummuta hyvinkin erilaisista taustoista. Yhteistä on se, että rahat eivät meinaa riittää, Tanja Uusitalo jatkaa.

Varsinaisen säkkeihin jaettavan annoksen lisäksi ihmiset saavat ottaa mukaansa leipää sekä ruokia, joissa parasta ennen -päiväys on jo mennyt. Omalla vastuulla -laarissa on tänään voita, tonnikalapastaa, porkkanakeittoa ja juustoja.

– Nyt on varmaan kuivin aika vuodesta, ruokaa pakkaavat vapaaehtoiset miettivät yhdessä. Tavallisesti tarjottavaa on sentään vähän enemmän.

– Kesällä tulee ruokaa aina enemmän. Lomalla ihmiset ostavat ruokaa enemmän ja kaupat varaavat sitä runsaammin. Kohta onneksi on pääsiäinen; silloin kaupoista jää varmaan taas enemmän yli kuin näinä tavallisina arkiviikkoina, Tanja Uusitalo huomauttaa.

 

Pelkällä ruualla ei ihminen tunnetusti elä. ViaDia-keskuksessa kulttuurinnälkää tyydytetään esimerkiksi novellipiirissä, joka kokoontuu joka toinen keskiviikko sekä joka torstaiaamupäivinä kokoontuvassa sekakuorossa.

Ruokakursseja ViaDia-keskuksessa järjestetään sekä yli 60-vuotiaille että erikseen miehille. Tiistaisin keskuksessa kokoontuu kroonistuneen kivun vertaisryhmä, ja tämän kevään ajan maanantaisin on keskuksessa saanut digineuvoja älylaitteiden käyttöön.

ViaDia-keskuksessa toimii myös Laituri-hanke, ja yhteistyötä tehdään tiiviisti esimerkiksi Rantakylän seurakunnan diakoniatyön kanssa.

– Järjestämme yhdessä esimerkiksi matalan kynnyksen päihderyhmää, joka kokoontuu tiistaisin Rantakylän kirkossa, kertoo ohjaaja Tanja Saukkonen.

 

Joensuun ViaDia-keskus on Joensuun Vapaaseurakunnan ylläpitämä ja myös osa Suomen Vapaakirkon kattojärjestön ViaDia ry:n toimintaa.

Vaikka kaiken toiminnan takana on hengellinen ja kristillinen ajattelu, ei ViaDia-keskuksessa uskontoa tuputeta tai kysellä kenenkään vakaumuksen perään.

– Meillä uskonnollisuus näkyy lähimmäisenrakkautena ja välittämisenä, sanoo ViaDia Joensuu ry:n toiminnanjohtaja Antti Kautto, joka aiemmin on työskennellyt Vapaakirkon pastorina.

– Pelastusarmeijaa lainaten voisi sanoa, että ihminen tarvitsee soppaa, saippuaa ja sielunhoitoa, ja niitä mekin voimme tarjota.

ViaDia-keskukseen uudet ihmiset tulevat yleensä hädän hetkellä.

– Kun jossain on tarjolla lämmin ateria, kahvia ja leipäpalasta, edullisia vaatteita kirpputorilla sekä muiden ihmisten seuraa, niin se kyllä löytää tarvitsijansa. Monelle me olemme se ainoa turvapaikka, johon hakeutua, kun elämä koviten kolhii.

Kymmenisen vuotta toiminut Joensuun ViaDia ry oli aikoinaan Utran vanhalla puukoululla, josta yhdistys pääsi muuttamaan Venetielle kolme vuotta sitten.

– Korhonen-yhtiöiden Pertti Korhonen osti tämän kiinteistön, ja tarjoaa sen käyttöömme. Toimintamme on varsinaista kiertotaloutta: saamme lahjoituksia ja jaamme niitä eteenpäin. Luulen, että ilman ViaDia-keskusta Joensuussa olisi aika iso aukko monen ihmisen elämässä, Antti Kautto pohtii.


Päivän kuulumiset ja kouluruuan odottelua

Kahvipöydässä istuva Anja Hirvonen veistelee hurttia huumoria ruokaa odotellessa. 85-vuotias Hirvonen käy Rantakylän ViaDia-keskuksessa päivittäin.
Koti on lähellä, muutaman sadan metrin päässä, ja matka taittuu rollaattorin kanssa vaivattomasti.
– Täällähän minun on pakko käydä joka päivä, että tiedän, mistä nämä pojat puhuu, Anja Hirvonen nyökkää pöydän toisella puolella istuviin herroihin.
– Ruoka on toki yksi syy tulla tänne, mutta yhtä tärkeää on muiden ihmisten seura. Me jutellaan täällä päivän puheenaiheet ja vitsiä kerrotaan. Kyllä se hyvää tekee, kun minäkin yksin asun. Muuten olisi aika yksinäistä.
Kahvipöydässä päivystetään aamupäivästä asti odottelemassa, jos kouluruokaa tulisi jakoon. Seinällä oleva väritaulu käännetään punaisesta vihreäksi, kun ruokaa on tulossa. Seurueen jäsenet vilkuilevat sitä vuoron perään.
– Nyt ei kyllä näytä hyvältä, kommentoi Anja Hirvosta vastapäätä istuva Matti.
– Yleensä jo tähän aikaan on tieto, että ruokaa on tulossa. On ollut taas kouluissa liian hyvää ruokaa, niin on koululaisille maistunut.

Kouluruoka maistuu Anja Hirvosellekin.
 – Nämähän on ihan huippuruokia, mitä kouluissa nykyään syövät. Ei ole mitään, mikä ei meillekin maistuisi. Kun itse koulua kävin, niin piti eväsleivät ja maidot mukana viedä. Koulusta sai jotain velliä tai soppaa, eikä aina sitäkään.
– Minä en itse enää ruokaa voi kotona laittaa kuin mikrossa lämmittäen, siksi täällä syöminen on niin hyvä juttu, Anja Hirvonen jatkaa.
Matti puolestaan on innokas kokki. Aina ei vain huvita kotona yksin vääntää ruokaa.
– Jos ei täältä ruokaa saa, niin kotiin se pitää lähteä jotain laittamaan. Mitään eineksiä minä en syö, Matti kertoo.

Keski-ikäisen Matin elämässä on pari vuotta ollut uudenlainen aika.
– Olen entinen työnarkomaani, painoin hommia ihan yötä päivää. Pari vuotta sitten olin juuri muuttanut Joensuuhun, kun jouduin pyöräilyonnettomuuteen. Olin ihan yksinään kerrostaloasunnossani, ja mietin, että mitäs nyt, kun en pysty edes kättä nostamaan, saati kävelemään. Sain apua täältä ViaDia-keskuksesta; minulle tuotiin ruokakassi oven taakse.
– Sen jälkeen olen käynyt täällä ihan säännöllisesti. Nykyään osallistun monenlaiseen toimintaan, ja olen itsekin vapaaehtoisena auttelemassa aina kun voin.
Matilla on myös varsin kiinnostava uusi ammatti, jossa työputki on tiivis ja sesonki lyhyt:
– Minähän olen viiden tähden joulupukki. Minulla on teatterikäytöstä hankitut vermeet, liimattavat parrat ja niin edelleen. Viime aattona kävin 11 perheessä, ja voin sanoa, että on sitten laadukas setti. Opettelen lasten nimet ja harrastukset ulkoa, ja jututan koko perheen läpi. Sen jälkeen uskoo joulupukkiin jokainen, Matti virnistelee.

ViaDia-keskuksen ulkopuolella ruoka-apukassit on tältä päivää jaettu. Nyt näyttää siltä, ettei kouluruokaa ole luvassa. Anja Hirvosen seurue hörppää kahvit loppuun.
Onko olo pettynyt?
– Kuule, tässä on niin paljon pettymyksiä nähty, ettei nämä tunnu missään. Tällaista tämä on. Pitää lähteä kotiin, syödä lunta alle ja hörpätä vettä päälle, Anja Hirvonen naurahtaa.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä