Julkaistu    |  Päivitetty 
Pia Paananen

Kirja: Unto Martikaisen 29. tietokirja johdattaa idän kirkon varhaisvaiheisiin

Unto Martikainen julkaisee nykyään kirja per vuosi -tahtia, nyt oli 29. teos. Kuva: Pia Paananen Unto Martikainen julkaisee nykyään kirja per vuosi -tahtia, nyt oli 29. teos. Kuva: Pia Paananen

Tuottelias joensuulainen tietokirjailija Unto Martikainen selvittää uusimmassa Kristinuskon voitto -teoksessaan kristinuskon ja idän kirkon varhaisvaiheita.

Erityinen huomio on tässä ajassa hyvin vähän tunnetuilla kirkkoisillä ja heidän opetuksillaan. Yksi teoksen suurimmista ansioista onkin se, että teos esittelee keskeiset kristinuskon varhaisvuosien kirkkoisät ja heidän vaiheensa ja merkittävimmät opetuksensa selkeällä ja ytimekkäällä tavalla.

Martikainen muistuttaa, että kirkkoisien kirjallisen tuotannon lisäksi myös heidän elämäntapansa olivat esikuvallisia, ja houkuttelee lukijaa ehkä tutustumaan laajemminkin harvoin esillä olevan aihe piiriin. Martikaisen erityinen huomio on idän kirkossa, bysantin ajan opettajissa ja Ukrainan alueella kehittyvässä idän kirkossa.

Tältä osin teos on hämmästyttävän ajankohtainen muistutus Ukrainan historiasta ja Kiovan luolaluostarinkin vaiheista.

Kristinuskon voitto -teeman alla Martikainen tarkastelee Suomen ja Karjalan kirkkohistorian osalta vanhauskoisuuden vaiheita.

Pohjoiskarjalaista lukijaa kiinnostanee teoksen loppupuolen kuvaus, miten vanhauskoiset pakenivat heihin kohdistuneita vainoja valtion reuna-alueella Karjalan syrjäisiin kyliin ja luostareihin.

Vanhauskoisten luostarit keskittyivät myös Karjalan alueelle: Solovetskin saari Vienanmerellä, Uikujoen Danilovo, Lekshajoki, Tuoppajärvi ja Ilomantsin itäisten kylien Liusvaaran kelja, Megrin erakkola ja Pahkalammin luostari tarjosivat suojaa vainotuille vanhauskoisille.

Suomen puolella Juuassa toimineen Pyötikön erakkolan tienoilla voi vierailla edelleen.

 

Olennaista on myös se, miten Martikainen luonnehtii ortodoksisuutta Karjalan alueen alkuperäiskulttuurin säilyttäjänä.

Martikainen huomioi miten ortodoksisen kirkon suopea ja salliva suhtautuminen kansanuskon muinaisiin muotoihin säilytti Karjalan alueen ikiaikaista luonnonuskoa ja tapakulttuuria.

Pyhät kulkueet pelloilla ja kalmistoissa saivat jatkua edelleen ja hevoset siunattiin kirkon mäellä muinaiseen tapaan. Ortodoksikirkko ei myöskään vaatinut kansalta lukutaitoa tai kirkon dogmien oppimista, ja näin vanha korvakuulolta opittu loitsu- ja runolauluperinne saivat elää ja kehittyä rauhassa.

Martikainen julkaisi 29. kirjansa hänelle tuttuun tapaan omakustanteena. Kirjan valmistumisvaiheissa asiantuntijoiden roolissa mukana olleet rovasti Jarmo Hakkarainen, Liperin kirkkoherra Jari Uimonen, SLEY-median emeritus toimitusjohtaja Hannu Kippo ja Venäjän kielen ja kulttuurin tuntija Sergei Pogreboff.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä